Sentraalinen histaminerginen systeemi

Aivojen plastisuutta ja turnover prosessia selviteltäessä on otettava eri ergiset systeemit eriteltyinä huomioon ja nyt tänään löysin histaminergisestä järjestelmästä hyvän artikkelin ja suomennan siitä olennaisia kohtia.
CNS Drugs 2001, Vol. 15, no. 11 (pp 819- 904) : Review article: Histamine and betahistamine in vertigo (pp. 851-870).

kirjoitan sekä englanniksi että suomennan asia toisensa jälkeen.
(Asiasta enemmän vielä
http://aminohapoista.blogspot.com/search/label/Histaminerginen%20signalointi )


Central Histaminergic system. SENTRAALINEN HISTAMINERGINEN JÄRJESTELMÄ

Biosynthesis of histamine within the CNS largely determines its cerebral distribution because it does not readily cross blood-brain barrier(BBB).
HISTAMIININ biosynteesi keskushermostossa suurilta osin määrää sen sijoittumisen aivostossa, koska se ei pääse helposti menemään veriaivoesteen läpi.

Histamine has a heterogenous distribution in the brain that paralleles that of the enzyme that synthetises it, histidine decarboxylase (HDC).
HISTAMIININ sijoittuminen aivostoon on heterogeenista ja samanmukaista kuin sitä syntetisoivan histidiinidekarboksylaasi-entsyymin (HDC) esiintyminen.

Histamine in the brain is stored in both neuronal structures ( 50%), and non-neur9nal structures (50%) such as the microvascular endothelium and the mast cells.
Aivojen HISTAMIINI varastoituu sekä neuraaliseen( 50%), että non- neuraaliseen (50%) struktuuriin kuten mikroverisuonten sisäpintaan ja mast-soluihin.

The most important portion of histamine in the neuronal compartment is associated with the synaptic vesicles in the nerve endings, where it is synthetised.
HISTAMIININ kaikkein tärkein osa sijaitsee neuronaalisessa aitiossa liittyneenä synaptisiin rakkuloihin niissä hermopäätteissä, joissa sitä syntetisoituu.

Three types of CNS histamine receptors have been identified in mammals: postsynaptic histamine H1 and H2 receptors and presynaptic histamine H3 receptors.
Imettäväisisssä on tunnistettu kolmen tyyppisiä histamiinireseptoreita keskushermostossa: postsynaptisia H1 ja H2 reseptoreita ja presynaptisia H3 reseptoreita.

H1 receptors are coupled with phosphatidylinositol (PI), H2 receptors are coupled with adenylate cyclase (AC) and H3 receptors are coupled with G-proteins.
H1 reseptorit ovat kytkeytyneenä fosfatidylinositoliin.
H2 reseptorit ovat kytkeytyneenä adenyylisyklaasiin.
H3 reseptorit ovat kytkeytyneenä G-proteiiniin.

All three histaminergic receptors are metabotropic receptors, acting intracellulary through second messenger systems.
Kaikki kolme histamiinireseptoria ovat metabotrooppisia reseptoreita jotka toimivat solunsisäisesti jonkin toisiolähettijärjestelmän kautta.

Histaminergic neurons were found to be exclusively located in the posterior hypothalamus, mainly in the tuberomamillary nucleus.
Histaminergisten neuroneitten havaittiin sijaitsevan yksinomaan hypothalamuksen takaosassa, pääasiassa tuberomamillaarisessa tumakkeessa.

These neurons fire in a low, regular, spontaneous manner, and exhibit long-duration action potentials and slow axonal conduction.
Näistä neuroneista lähtee matalajaksoinen, säännöllinen, spontaani impulssivirta ja niiden aktiopotentiaalit ovat pitkäkestoisia ja aksonijohtuminen on hidasta.

The histaminergic nerve endings project diffusely throughout the whole brain and show moderately sized swellings with a typical beaded appearance, which stain strongly. Such properties are typically seen in unmyelinated systems that exert neuromodulatory actions.
Histaminergiset hermopäätteet projisoituvat diffuusisti kautta koko aivon ja niissä nähdään kohtalaisen kokoisia helmimäisiä pullistumia, mitkä värjäytyvät vahvasti. Tällaiset ominaisuudet ovat tyypillisiä myelinisoitumattomille neuromodulatorisesti toimiville järjestelmille.

We ( Michael Lacour and Olivier Sterkers, 2001) were the first to describe the projection of histaminergic nerve fibres to the four main vestibular nuclei in the cat brain, using an antibody directed against histamine.
Artikkelin kirjoittajat olivat ensimmäiset, jotka kuvasivat histaminergisten hermojen projektioita neljään vestibulaariseen tumakkeeseen kissan aivoissa käyttämällä histamiinivasta-ainetta.

H1 receptors are also diffusely and heterogenously distributed throughout CNS.
They are blocked by antihistamines, for example, mepyramine. There are only a few specific agonist of H1 receptors, and these compounds do not readily cross the BBB.
H1 reseptoria sijaitsee myös diffuusisti ja heterogeenisesti kautta keskushermostojärjestelmän. Niitä blokeeraa antihistamiinit, esim. mepyramine. Mutta on vain muutama spesifinen H1 reseptoriagonisti, eikä sellaiset yhdisteet mene helposti veriaivoesteen läpi.


H2 receptors are also diffusely and heterogenously distributed throughout the CNS.
Impromidine is a selective agonist of these receptors and cimetidine is a good, relatively selective antagonist. More potent and selective than cimetidine, H2 receptor antagonists (zolantidine, famotidine, tiotidine) have been recently cynthesised.
H2 reseptoria myö sijaitsee diffuusisti ja heterogeenisesti kautta keskushermoston. Impromidine on selektiivinen agonisti näille reseptoreille ja cimetidine on suhteellisen selektiivinen antagonisti. Vahvempia ja selektiivisempiä H2 reseptoriantagonistejakin on syntetisoitu kuten zolantidine, famotidine, tiotidine.

The same diffuse and heterogenous distribution has been observed for H3 receptors. The standard agonist and antagonist for this receptor are alfa-methylhistamine and thioperamide, respectively. These substances re3gulate the synthesis and release of histamine by acting on the H3 autoreceptors found on histaminergic nerve endings.
Samaa difuusia ja heterogeenia sijoittumista on H3 reseptorillakin havaittu. Standardi -agonistina toimii alfa-metyylihistamiini ja standardi-antagonistina thioperamide. Nämä aineet säätelevät HISTAMIININ synteesiä ja vapautumista vaikuttamalla H3 autoreseptoriin, jota on histaminergisissä hermopäätteissä.

Histamine and H3 receptor agonists inhibit histamine turnover, whereas H3 receptor antagonists promote the synthesis, turnover and release of histamine.
HISTAMIINI ja H3 reseptoriagonistit estävät histamiinin turn over- tapahtumaa, kun taas H3 reseptorin vastavaikuttajat edistävät HISTAMIININ synteesiä, turnover tapahtumaa ja vapautumista.

H3 heteroreceptors are localised on non-histaminergic neuron endings, suggesting that the neuromodulatory action of histamine on its target cells may influence the synthesis and release of other neurotransmitters.
H3 heteroreseptorit sijaitsevat muunlaisten neuronien päätteissä kuin histaminergisissä hermopäätteissä ja tästä voitaisiin päätellä, että HISTAMIININ neuromodulatorisena toimintana näissä kohdesoluissa voinee olla vaikuttaminen muitten hermonvälittäjä-aineiden synteesiin ja vapautumiseen.

It must be noted that all three categories of histamine receptors are present in the vestibular nuclei, at least in the guinea pig.
Mainittakoon, että kaikkia kolmea histamiinireseptoriluokkaa löytyi käytetyn koe-eläimen tasapainohermon tumakkeista.
----