NAE, AEA, OEA, PEA, SEA

Plasma anandamide and other N-acylethanolamines are correlated with their corresponding free fatty acid levels under both fasting and non-fasting conditions in women

Michel M Joosten^1,2*†, Michiel GJ Balvers^2,3†, Kitty CM Verhoeckx³, Henk FJ Hendriks¹ and Renger F Witkamp^1,2

• * Corresponding author: Michel M Joosten michel.joosten@wur.nl

• † Equal contributors

Author Affiliations

¹ Business Unit Biosciences, TNO Quality of Life, Zeist, The Netherlands

² Division of Human Nutrition, Wageningen University, Wageningen, The Netherlands

³ Business Unit Quality & Safety, TNO Quality of Life, Zeist, The Netherlands

For all author emails, please log on.

Nutrition & Metabolism 2010, 7:49 doi:10.1186/1743-7075-7-49

The electronic version of this article is the complete one and can be found online at: http://www.nutritionandmetabolism.com/content/7/1/49

Received:	31 March 2010
Accepted:	14 June 2010
Published:	14 June 2010

© 2010 Joosten et al; licensee BioMed Central Ltd.

This is an Open Access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution License (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0), which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original work is properly cited.

Abstract

N-acylethanolamines (NAEs), such as anandamide (AEA), are a group of endogenous lipids derived from a fatty acid linked to ethanolamine and have a wide range of biological activities, including regulation of metabolism and food intake. We hypothesized that i) NAE plasma levels are associated with levels of total free fatty acids (FFAs) and their precursor fatty acid in fasting and non-fasting conditions and ii) moderate alcohol consumption alters non-fasting NAE levels. In a fasting and non-fasting study we sampled blood for measurements of specific NAEs and FFAs. In the fasting study blood was drawn after an overnight fast in 22 postmenopausal women. In the non-fasting study blood was sampled before and frequently after a standardized lunch with beer or alcohol-free beer in 19 premenopausal women. Fasting AEA levels correlated with total FFAs (r = 0.84; p < 0.001) and arachidonic acid levels (r = 0.42; p < 0.05). Similar results were observed for other NAEs with both total FFAs and their corresponding fatty acid precursors. In addition, AEA (r = 0.66; p < 0.01) and OEA levels (r = 0.49; p <0.02) positively related with BMI. Changes over time in non-fasting AEA levels were correlated with changes in total FFA levels, both after a lunch with beer (r = 0.80; 95% confidence interval: 0.54-0.92) and alcohol-free beer (r = 0.73; 0.41-0.89). Comparable correlations were found for other NAEs, without differences in correlations of each NAE between beer and alcohol free beer with lunch. In conclusion, i) in fasting and non-fasting states circulating anandamide and other N-acylethanolamines were associated with free fatty acid levels and ii) moderate alcohol consumption does not affect non-fasting NAE levels. This suggests that similar physiological stimuli cause the release of plasma N-acylethanolamines and free fatty acids in blood. The trials are registered at ClinicalTrials.gov numbers: NCT00524550 and NCT00652405.

Introduction

N-acylethanolamines (NAEs) are a group of lipid mediators, derived from a fatty acid precursor linked to an ethanolamine moiety. The best studied NAE is the endocannabinoid arachidonoylethanolamide (anandamide; AEA). In addition to AEA, NAEs also comprise of other non-endocannabinoids such as palmitoylethanolamide (PEA), oleoylethanolamide (OEA) and stearoylethanolamide (SEA), for which palmitic acid, oleic acid and stearic acid serve as their respective precursor fatty acids (see Figure 1 for structures). NAEs have several biological effects, including regulation of food intake and energy metabolism [1,2].

Anandamidin synteesi ja hajoaminen

http://humupd.oxfordjournals.org/content/13/5/501/F2.large.jpg
Tässä oxfordilaisessa kuvassa on seuraavia jäseniä:
TAE, transacylase, entsyymi
NAPE, N-arachidonoyl-phosphatidyl ethanolamine selective phospholipase D
x?, putativa deacetylase, oletetttu deasetylaasi
Lyso-NAPE
alfa/beta hydroksylaasityyppi
PLC, phospholipase C
pAEA, phosphoanandamide, fosfoarakidonyletanolamide
PTPN22, protein-tyrosine phosphatase
AEA, arachidonylethanolamine, anandamide
PLA2, phospholipase 2
PLD, phospholipase D
Arachidonic acid, AA, C20:4
Ethanolamine
putative anandamidesynthase ( tätä ei ole pystytty kloonaamaan)
Lipoxygenase
12(S) hydroxy AEA, 12(S) hydroxy arachidonyl ethanolamine
FAAH type 1 and 2, anandamidehydrolaasi
cyclooxygenase-2, COX-2
PGE2-Et, prostaglandin E2 ethanolamine

On demand ( tarpeen vaatiessa) tapahtuva anadamidisynteesi tapahtuu membraanilipideistä TAE ja NAPE entsyymitietä.

Tiedetään että PLA2 entsyymi tuottaa vapaata arakidonihappoa.
Tiedetään että entsyymi PLC tuottaa etanolaminia.
Olisiko mahdollista että nämä tuotteet kondensoituvat keskenään? In vivo ei ole tätä havaittu kuitenkaan eikä mitään oletettua andadamidisyntaasia ole kloonattu näille.

On myös mahdollista että deasetyloitumalla tulee lyso-NAPE entsyymiä, ja alfa/beta hydrolaasityypillä saadaan anandamidia tuotteeksi. Deasetylaasi ( x? on oletettu.( Simon et Cravatt 2006).

ANADAMIDIN hajoaminen:
hajoaminen tapahtuu kun anadamidia kiinnittänyt reseptori internalisoituu ja lu spesifinen FAAH hydrolaasi , jota on plasmamembraanin sisäpinnalla, alkaa vaikuttaa siihen hajoittaen sen arakidonihapoksi ja etanolaminiksi.

Mutta on muitkain hajoitusmekanismeja niissä soluissa, jotka ilmentävät lipoxygenaasia tai syklo-oxygenaasia.
Lipoxygenaasilla tuottuu 12(S) AEA molekyyliä, 12(S) hydroksiarakidonyylietanolaminia.
Syklo-oksygenaasilla syntyy prostaglandiini E2 etanolaminia.

Endokannabinoidisysteemi (eCB)ja aivotrauma

MIKSI on tärkeää että anandamidiaineenvaihdunta ja fysiologinen endokannabinoidisysteemi on myrkyttämätön ja toimii normaaleilla fysiologisilla mekanismeilla:

--http://www.google.se/imgres?q=http://www.nature.com/bjp/journal/v153/n7/images/bjp200841f1.gif&um=1&hl=sv&sa=N&biw=1291&bih=810&tbm=isch&tbnid=lGk8wTBUUnbLiM:&imgrefurl=http://memorymuisti.blogspot.com/2011_05_01_archive.html&docid=bzm8ByRZhVxzOM&w=800&h=537&ei=bZBeToeHOo_6sga6pLHRDw&zoom=1

http://humupd.oxfordjournals.org/content/13/5/501/F2.large.jpg


Br J Pharmacol. 2011 Aug;163(7):1402-10. doi: 10.1111/j.1476-5381.2011.01343.x.

Endocannabinoids and traumatic brain injury.

Shohami E, Cohen-Yeshurun A, Magid L, Algali M, Mechoulam R.

Source

The Institute for Drug Research, Faculty of Medicine, The Hebrew University of Jerusalem, Israel. esty@cc.huji.ac.il

Abstract (Suomennosta)

Traumatic brain injury (TBI) represents the leading cause of death in young individuals.

Nykyajan nuorisolla on aivotrauma johtava kuolinsyy.

It triggers the accumulation of harmful mediators, leading to secondary damage, yet protective mechanisms are also set in motion.

Aivotrauma liipaisee esiin haitallisten välittäjäaineitten kertymän ja niistä seuraa sekundääristä vauriota, mutta myös puolustuksellisiä mekanismeja aktivoituu.

The endocannabinoid (eCB) system consists of ligands, such as anandamide and 2-arachidonoyl-glycerol (2-AG), receptors (e.g. CB1, CB2), transporters and enzymes, which are responsible for the 'on-demand' synthesis and degradation of these lipid mediators.

Endokannabinoidisystemmi( eCB) käsittää vaikuttavia aineita kuten kehossa muodostuvat anandamidi ( arakidonyylietanolamidi) ja 2-arakidonyyli-glyseroli-molekyylit , niiden reseptoreita , mm. CB1 ja CB2, kuljettajamolekyylejä ja entsyymeitä, jotka vastaavat näiden lipidivälittäjäaineitten tarvittaessa tapahtuvasta synteesistä ja ajallaan tapahtuvasta hajoituksesta.

There is a large body of evidence showing that eCB are markedly increased in response to pathogenic events.

On jo paljon näyttöä siitä, että eCB järjestelmä rehahtaa huomattavasti laajemmaksi vasteena patogeenisiin tapahtumiin.

This fact, as well as numerous studies on experimental models of brain toxicity, neuroinflammation and trauma supports the notion that the eCB are part of the brain's compensatory or repair mechanisms.

Tämä tosiasia ja monet kokeelliset tutkimukset aivotoksisuuden, hermotulehdusten ja traumojen alueelta puoltavat sitä käsitystä, että fysiologinen endokannabinoidisjärjestelmä on osa aivojen omaa korvaavaa tai korjaavaa mekanismia.

These are mediated via CB receptors signalling pathways that are linked to neuronal survival and repair.

Nämä vaikutukset välittyvät kehon omien CB reseptoreitten signaloimien teitten kautta tuottaen hemorjen elossapysymistä ja korjaantumista.

The levels of 2-AG, the most highly abundant eCB, are significantly elevated after TBI and when administered to TBI mice, 2-AG decreases brain oedema, inflammation and infarct volume and improves clinical recovery.

Aivotrauman jälkeen on erityisesti 2-AG endokannabinoidipitoisuudet merkitsevästi kohonneet- sitä on runsaiten muutenkin. Aivoinfarktin koko pienenee, aivoturvotus ja tulehdus vähenee ja kliininen toipuminen paranee. vastaavanlaisella koehiirellä 2-AG annosta.

The role of CB1 in mediating these effects was demonstrated using selective antagonists or CB1 knockout mice.

Reseptorin CB1 osuus tutkittiin erikseen poistogeenisen hiiren avulla tai käyttämällä selektiivisiä antagonisteja.

CB2 were shown in other models of brain insults to reduce white blood cell rolling and adhesion, to reduce infarct size and to improve motor function.

Toisenlaisissa koemalleissa havaittiin CB2 reseptorilla olevan osuutta valkosolujen reaktiossa, niitten adhesoitumisessa aivo-infarktin koon redusoijana ja motoristen toimintojen parantajana.

This review is focused on the role the eCB system plays as a self-neuroprotective mechanism and its potential as a basis for the development of novel therapeutic modality for the treatment of CNS pathologies with special emphasis on TBI.

Katsaus fokusoi endokannabinoidisysteemin osuuteen kehon omana neuroprotektiivisena mekanismina ja sen potentiaaliin uusien terapeuttisten mallien kehittelyn pohjana hoidettaessa keskushermoston tauteja, erityisesti aivotraumoja.

© 2011 The Authors. British Journal of Pharmacology © 2011 The British Pharmacological Society.

Anandamidin ja kolesterolin suhde

The insertion and transport of anandamide in synthetic lipid membranes are both cholesterol-dependent.

Di Pasquale E, Chahinian H, Sanchez P, Fantini J.

PLoS One. 2009;4(3):e4989. Epub 2009 Mar 30.

PMID:

19330032

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Free PMC Article

Free full text Related citations

Di Pasquale E, Chahinian H, Sanchez P, Fantini J.

Source

Université de la Méditerranée (Aix-Marseille 2), Centre de Recherche en Neurobiologie et Neurophysiologie de Marseille, CNRS UMR 6231, INRA USC 2027, Interactions Moléculaires et Systèmes Membranaires, Faculté des Sciences Saint-Jérôme, Marseille, France.

Abstract

BACKGROUND:

Anandamide is a lipid neurotransmitter which belongs to a class of molecules termed the endocannabinoids involved in multiple physiological functions.

Anandamide is readily taken up into cells, but there is considerable controversy as to the nature of this transport process (passive diffusion through the lipid bilayer vs. involvement of putative proteic transporters).

This issue is of major importance since anandamide transport through the plasma membrane is crucial for its biological activity and intracellular degradation. The aim of the present study was to evaluate the involvement of cholesterol in membrane uptake and transport of anandamide.

METHODOLOGY/PRINCIPAL FINDINGS:

Molecular modeling simulations suggested that anandamide can adopt a shape that is remarkably complementary to cholesterol. Physicochemical studies showed that in the nanomolar concentration range, anandamide strongly interacted with cholesterol monolayers at the air-water interface. The specificity of this interaction was assessed by: i) the lack of activity of structurally related unsaturated fatty acids (oleic acid and arachidonic acid at 50 nM) on cholesterol monolayers, and ii) the weak insertion of anandamide into phosphatidylcholine or sphingomyelin monolayers. In agreement with these data, the presence of cholesterol in reconstituted planar lipid bilayers triggered the stable insertion of anandamide detected as an increase in bilayer capacitance. Kinetics transport studies showed that pure phosphatidylcholine bilayers were weakly permeable to anandamide. The incorporation of cholesterol in phosphatidylcholine bilayers dose-dependently stimulated the translocation of anandamide.

CONCLUSIONS/SIGNIFICANCE:

Our results demonstrate that cholesterol stimulates both the insertion of anandamide into synthetic lipid monolayers and bilayers, and its transport across bilayer membranes. In this respect, we suggest that besides putative anandamide protein-transporters, cholesterol could be an important component of the anandamide transport machinery. Finally, this study provides a mechanistic explanation for the key regulatory activity played by membrane cholesterol in the responsiveness of cells to anandamide.

PMID:

19330032

[PubMed - indexed for MEDLINE]

PMCID: PMC2658885

Free PMC Article

Miten anandamidin metabolia suhtautuu etanoliin?

Aivojen anandamidin säätyminen silloin kun tulee akuuttia alkoholia aivoon:

Biochem J. 2007 May 15;404(1):97-104. Regulation of brain anandamide by acute administration of ethanol.

Ferrer B, Bermúdez-Silva FJ, Bilbao A, Alvarez-Jaimes L, Sanchez-Vera I, Giuffrida A, Serrano A, Baixeras E, Khaturia S, Navarro M, Parsons LH, Piomelli D, Rodríguez de Fonseca F.

Source

Fundación IMABIS, Hospital Carlos Haya, Málaga 29010, Spain.

Abstract (Suomennosta)

The endogenous cannabinoid acylethanolamide AEA (arachidonoylethanolamide; also known as anandamide) participates in the neuroadaptations associated with chronic ethanol exposure.

ANANDAMIDI (endogeeni kannabinoidi asyylietanolamidi AEA eli arakidonyylietanolamidi) osallistuu siihen neudoadaptaatioon, mikä liittyy krooniseen etanolialtistukseen

However, no studies have described the acute actions of ethanol on AEA production and degradation.

Kuitenkaan ei ole aiempia tutkimuksia, joissa olisi kuvailtu akuutin etanolin annon vaikutusta AEA:n tuotantoon ja hajoamiseen.

In the present study, we investigated the time course of the effects of the intraperitoneal administration of ethanol (4 g/kg of body mass) on the endogenous levels of AEA in central and peripheral tissues.

Artikkelin kuvaamassa tutkimuksessa annosteltiin intraperitoneaalisesti etanolia (4 g kehopainokiloa kohden) ja tutkittiin ajan funktiona niitä vaikutuksia, mitä näkyi sentraalisten ja perifeeristen kudosten endogeenisen AEA:n pitoisuuksissa.

Acute ethanol administration decreased AEA in the cerebellum, the hippocampus and the nucleus accumbens of the ventral striatum, as well as in plasma and adipose tissue.

Tapahtui anandamidin vähenemää akuutista etanolista pikkuaivoissa, hippokampissa ja ventraalisen striatumin accumbens-tumakkeessa sekä plasmassa ja rasvakudoksessa .

Parallel decreases of a second acylethanolamide, PEA (palmitoylethanolamide), were observed in the brain.

Samansuuntaisesti väheni toinen asyylietanolamidi, PEA (palmityylietanolamidi) aivoissa.

Effects were observed 45-90 min after ethanol administration.

Näitä vaikutuksia havaittiin 45- 90 minuuttia etanolin annosta.

In vivo studies revealed that AEA decreases were associated with a remarkable inhibition of the release of both anandamide and glutamate in the nucleus accumbens.

In vivo tutkimukset osoittivat, että anandamidin vähenemiin liittyi accumbens tumakkeessa sekä anandamidin että glutamaatin vapautumisen huomattava estyminen.

There were no changes in the expression and enzymatic activity of the main enzyme that degrades AEA, the fatty acid amidohydrolase.

Mutta siinä entsyymissä (FAAH), joka hajoittaa anandamidia, ei havaittu muutoksia niin ilmenemisessä kuin aktiivisuudessakaan.

Acute ethanol administration did not change either the activity of N-acyltransferase, the enzyme that catalyses the synthesis of the AEA precursor, or the expression of NAPE-PLD (N-acylphosphatidylethanolamine-hydrolysing phospholipase D), the enzyme that releases AEA from membrane phospholipid precursors.

Akuutista etanolin annosta ei muuttunut myöskään N-asyylitransferaasin aktiivisuus( se on entsyymi, joka katalysoi AEA:n esiasteen synteesiä).

Akuutti etanoli ei vaikuttanut NAPE-PLD, entsyymin ilmenemiseenkään. Se on entsyymi, joka pystyy vapauttamaan anandamidia membraanifosfolipidiesiasteista. Se on N-asyylifosfatidyletanolaminia hydrolysoiva fosfolipaasi D.

These results suggest that receptor-mediated release of acylethanolamide is inhibited by the acute administration of ethanol, and that this effect is not derived from increased fatty acid ethanolamide degradation.

Näistä tuloksista voidaan päätellä, että akuutti etanoli estää reseptorivälitteisen AEA:n vapautumisen ja että tämä vaikutus ei johdu lisääntyneestä rasvahappoetanolamidin hajoamisesta.

PMID:

17302558

[PubMed - indexed for MEDLINE]

PMCID: PMC1868843

Free PMC Article

Miten alkoholi suhtautuu endokannabinoidijärjestelmään?

Drug Alcohol Depend. 2011 Sep 1;117(2-3):102-10. Epub 2011 Mar 16. Involvement of the endocannabinoid system in alcohol dependence: The biochemical, behavioral and genetic evidence.

Erdozain AM, Callado LF.

Source

Department of Pharmacology, University of the Basque Country, 48940 Leioa, Bizkaia, Spain; Centro de Investigación Biomédica en Red de Salud Mental (CIBERSAM), Spain.

Abstract (Suomennosta)

BACKGROUND:

Recent advances in the understanding of alcohol dependence suggest that the endocannabinoid system (ECS) plays a key role in the neurobiological mechanisms underlying this pathology.

Viimeaikaiset edistykset alkoholiriippuvuuden käsittämisessä viittaavat siihen, että endokannabinoidisysteemi(ECS) omaa avainosuuden tämän patologian taustamekanismeissa.

METHODS: Katsauksen tarkoituksena on esittää nykyinen saatavilla oleva biokemiallinen, käytöksellinen ja geneettinen näyttö endokannabinoidijärjestelmän osuudesta alkoholiriippuvuudessa.

The aim of the present review is to show the currently available biochemical, behavioral and genetic evidence on the involvement of the ECS in alcohol dependence.

DISCUSSION:

Firstly, biochemical studies have shown that both chronic and acute administration of ethanol produce alterations in different elements of this neurotransmission system.

Ensiksikin biokemialliset tutkimukset ovat osoittaneet, että sekä krooninen että akuutti alkoholin käyttö tuottaa muutoksia hermoimpulssin välittymisjärjestelmän eri osatekijöissä.

Secondly, the pharmacological and genetic manipulation of the ECS in rodents result in altered ethanol-related behavior.

Toiseksi: endokannabinoidijärjestelmän farmakologinen ja geneettinen manipulointi jyrsijöissä johtaa muuntuneeseen etanoliin suhtautuvaan käyttäytymiseen.

Furthermore, rodent strains with different preference for ethanol differ in their ECS state.

Edelleen: eri jyrsijäkannoilla, joilla on erilaiset suhtautumiset etanoliin, osoittavat eroja endokannabinoidisysteemin tilassa.

Also, genetic studies have described that particular polymorphisms in the genes coding for some elements of this system are associated with some phenotypes of alcohol dependence.

Myös geneettisissä tutkimuksissa kuvataan tätä systeemiä koodaavissa geeneissä erityisiä polymorfismeja, jotka liittyvät alkoholiriippuvuuden eräisiin fenotyyppeihin.

Finally, the possible efficacy of cannabinoid receptor blockers in the prevention of relapse to alcohol has been tested in clinical trials.

Lopuksi on testattu kliinisissä kokeissa alkoholirelapsin estoon kannabinoidireseptoriblokkareitten mahdollista tehokkuutta.

CONCLUSION:(Johtopäätös)

Altogether, these multiple lines of evidence suggest that the ECS is implicated in the development of alcohol abuse and dependence.

Kaikenkaikkiaan nämä monet näyttölinjat viittaavat siihen, että endokannabinoidijärjestelmällä on osuutta alkoholin väärinkäytön ja alkoholiriippuvuuden kehittymisessä.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21414731

PMID:

21414731

[PubMed - in process]

LinkOut - more resources

Alkoholismin merkitsijäaineista artikkeleita Lundista

Titel:	Phosphatidylethanol: normalization during detoxification, gender aspects and correlation with other biomarkers and self-reports
Författare:	Friedrich Martin Wurst, Natasha Thon, Steina Aradottir, Susanne Hartmann, Gerhard Adam Wiesbeck, Otto Lesch, Katrin Skala, Manfred Wolfersdorf, Wolfgang Weinmann, Christer Alling

Artikel i tidskrift, International Journal of Legal Medicine, 2008, 122, 3, 235-239
Titel:	Measurement of direct ethanol metabolites in a case of a former driving under the influence (DUI) of alcohol offender, now claiming abstinence
Författare:	Friedrich M. Wurst, Michel Yegles, Christer Alling, Steina Aradottir, Jutta Dierkes, Gerhard A. Wiesbeck, Claudia C. Halter, Fritz Pragst, Volker Auwaerter

Artikel i tidskrift, Alcoholism: Clinical and Experimental Research, 2008, 32, 7, 1284-1291
Titel:	The usefulness of direct ethanol metabolites in assessing alcohol intake in nonintoxicated male patients in an emergency room setting
Författare:	Miriam Julia Kip, Claudia Doris Spies, Tim Neumann, Yvonne Nachbar, Christer Alling, Steina Aradottir, Wolfgang Weinmann, Friedrich Martin Wurst

Alkoholi vaikuttaa aivojen fosfolipideihin

Alkoholi on orgaaninen liuotin joka vaikuttaa aivojen rasva-ainemoduliin ja tekee hankalaa kertyvää omintakiesta fosfolipidiä PEth- siis krooninen alkoholismi on kertymätauti tavallaan.

Alkoholin kåyttökin näkyy aivojen fosfolipideissä ajan mittaan. Tästä kertoo eräs väitöskirja, jonka on tehnyt Steina Aradottir Ruotsissa kehitellen uutta alkoholismin markööriä, merkitsijäainetta.

Lähde: Aradottir Steina ( Lund university 2004) Phosphatidylethanol (PEth) formation and elimination in blood and organs

Suomennosta kirjan sanomasta:

Nykyisistä laboratiivisesti saatavista alkoholismin merkeistä ei oikeastaan mikään ole objektiivinen ja nopea kuvaamaan, onko kyseessä krooninen alkoholismi sen alkavassa latentissa muodossa.

Yleensä odotetaan anamneesia ja elinvaurioitten merkkejä.

Akuutin alkoholismin laboratoriokokeet tietysti ovat hyvät hoidon kannalta , mutta eivät paljasta sitä, kuinka kauan alkoholia on käytetty.

ALKOHOLIN konsumptiota mitataan sen yksilöllisistä ja yhteiskuntaa vikuuttavista negatiivisista vaikutuksista käsin ja käytetään mm AUDIT kymmenen kohdan kyselykaavaketta ( Alcohol Use Disorder Identification Test) tai CAGE kysymyssarjaa (lyhennys sanoista ( Cut drinking? Annoyed ? Quilty ? Eye-opener ?).

ALKOHOLI menee ruoansulatuselimistä absorboiduttuaan kehon nesteisiin, kehon kokonaisvesimäärään, joka on noin 75 % kehon massasta. Rasvan osuus vaihtelee yksilöstä toiseen.

ALKOHOLI alkaa heti eliminoitua, kun sitä on nautittu. Mahan limakalvossa on useita entsyymeitä , joilla on alkoholidehydrogenaasiaktiviteettia(ADH).

Suurin osa imeytyeestä ALKOHOLISTA metaboloituu maksassa, vain vähän muissa elimissä. Hieman haihtuu hengityksessä ja hiessä ja hieman menee virtsaan.

Maksassa ETANOLI oksidoituu asetaldehydiksi reversibelisti ADH:lla, pieni osa menee myös CYP2E1 tietä tai katalaasilla. Asetaldehydidehydrogenaasi (ALDH) oksidoi asetaldehydin etikkahapoksi. ADH ja ALDH käyttävät NAD+/NADH koentsyymiä.

ALKOHOLI eliminoituu vakiovauhdilla oksidatiivisesti aikayksikössä 0.08 g- 0.12 g kehonpainokiloa ja tuntia kohden.

Nonoksidatiivisessa tiessä ETANOLI on substraattia monimutkaisempien yhdisteitten synteesissä. Näitä ovat ETANOLIN rasvahappoesterit (FAEE), etyyliglukuronidit( EtG) ja fosfatidyletanoli (PEth), josta viimeksimainitusta tässä seuraa enemmänkin tekstiä ( kts. kirjan otsikko!)

Kirjoittaja kertoo vielä solukalvojen fosfolipaaseista ( entsyymeistä) ja mainitsee kohdat, joihin ne vaikuttavat: Entsyymit PLA1, PLA2, PLB, PLC ja PLD mainitaan. Kirjoittaja myös piirtää eri fosfolipidien (PL) kuvat ja olennaiset reaktiokaavat.

PLD entsyymin aktiviteetti kalvolesitiiniä (PC) kohtaan tuottaa lesitiinin pilkkoutumisesta koliinia ja fosfatidihappoa (PA). Tämä on signaalivälityksessä tärkeä. Monia pieniä hienouksia tästä säätelystä mainitaan: voidaan erottaa reversibeleissä reaktioissa se, mikä on normaalisti vallalla oleva suunta.

Inositolijärjestelmästä( PIP2/IP3/(PLC) käsin tulee toisiolähettiä diacylglyserolia (DAG) ja Lesitiinijärjestelmästä tulee PLD-entsyymillä fosfatidylhappoa (PA).

Rasvahapot (FA) ovat eri tyyppiä näissä eri suunnissa:

Lesitiini (PC) ei normaalisti kanna monityydyttämättömiä rasvahappoja kuten fosfatidyyli-inositolipuolen PIP2- järjestelmästä käsin purkautuva DAG, jonka sn2-hiili kantaa PUFA-rasvahappoa.

Lesitiinistä (PC) päin tuleva fosfatidihappo (PA) sisältää lähinnä tyydytettyjä rasvoja tai kertatyydyttämättömiä tai kahden tyydyttämättömän sidoksen omaavia rasvahappoja.

Inositolijärjestelmän PIP2 lähtee stimuloituman PLC-lipaasilla.

Molemmista lähteistä tulee vapaita rasvahappoja (FFA) ja voi havaita kaksihuippuisen rasvahappojen vapautumisen: ensin inositolijärjestelmän PIP2/ DAG(PLC) peräiset PUFA- hapot ja sitten seuraa lesitiinijärjjestelmän PC/PA (PLD) -peräiset tyydytetyt tai MUFA-rasvahapot nousullaan.

Fysiologista on että DAG ( PKC:lla aktivoitunut) ja PA ( PLD:llä aktivoitunut) ovat ne, jotka toimivat signaalinvälityksessä.

Tähän tasapanoon siis ETANOLI tekee olennaisen häiriön muuttamalla PC/PA (PLD) signaalivälitysjärjestelmän molekyylin alkoholiksi PEth. Samalla fosfatidihappo (PA) ei mm pääse muodostamaan tärkeää kardiolipiinimolekyyliä, jota mitokondria olennaisena molekyylinään käyttää.

ALKOHOLIN käytön biologiset marköörit jaetaan ” state ja trait markers” . ”Status”-marköörit kuvaavat konsumptiota ja ”trait”- marköörit perinnöllisiä taipuvuusseikkoja, aikatekijää ja alttiutta alkoholismin kehittymiseen.

Statusmarköörien pitäisi olla päteviä akuutin ja kroonisen konsumption erottajia:

Ideaalisella mittarilla ei pitäisi tulla vääriä negatiivisia ( sensitiviteetin tulisi olla korkea).

Sillä ei tulisi myöskään saada vääriä positiivisia ( spesifiteetinkin tulisi olla korkea).

Mittarin pitäisi myös olla elinvaurioista ja lääkkeistä riippumaton sekä kuvata vain etanolin käyttöä suhteessa konsumptioon.

Tietysti sataprosenttisen hyvä merkki etanolin olosta kehonesteissä on sen konsentraatio veressä ( BAC). Nopea ja täydellinen annoksesta riippuva eliminaatio yön kuluessa kuitenkin tekee tästä BAC- arvosta vain hetken kuvaajan.

Kroonista tilaa veren tai hengityksen etanolipitoisuus voi heijastaa vain silloin kun yksilö vaikuttaa kehittäneen toleranssia intoksikaatiolle.

ALKOHOLIIN viittaavia biokemiallisia muutoksia voidaan myös tutkia:

• Serotoniiniaineenvaihdunnasta tulee yleensä 5- hydroksi-indoli-3-etikkahappoa ( 5-HIAA) mutta ALKOHOLIN annoksesta riippuen sen sijaan erittyy 5- hydroksitryptofolia ( 5-HTOL).

U-5-HTOL pitää ilmaista suhteena 5-HTOL/5-HIAA, koska ravinnon 5-HT vaikuttaa( esim banaaneista käsin). Suhdeluku heijastaa lähiajan alkoholinkäyttöä ja voidaan havaita vielä 24 tuntia viimeisestä alkoholin käytöstä.

• CDT, MCV ja GGT

övat alkoholin kroonisen käytön heijastuksia erilaisilla patofysiologisilla mekanismeillaan:

• Väitöskirjan kirjoittaja suosittelee PEth:ta näitten rinnalle uutena kroonisen alkoholismin mittarina.

Carbohydrate-deficient transferrin( CDT) , hiilihydraattirakennevajeinen transferriini on isoformeja raudankuljettajaproteiinista nimeltä transferriini. CDT nousee usein, jos alkoholinkäyttö on tasoa 50-80 grammaa etanolia päivässä 1-2 viikon ajan. Mitä CDT kuvaa? Arvellaan, että Golgin laitteessa tapahtuvassa N-glykaaniketjun synteesivaheessa etanoli tai asetaldehydi saattaa vähentää glykosyylitransferaasientsyymin aktiviteettia ja ( tai) lisätä sialidaasientsyymin aktiviteettia. Alkoholin käytön loppumisesta laskettuna CDT:n puoliintumisaika veressä on 15 vrk. Spesifiteetti on korkea ( 80- 95 %). Vääriä positiivisia vastauksia tulee, jos henkilöllä on harvinainen geneettinen transferriinivariantti, tai primääri biliaari kirroosi tai hepatosellulaarinen karsinooma. Testin herkkyys on suhteellisen matala, 31- 91 % välillä. CDT arvoa ollaan standardisoimassa siten, että se ilmaistaan desialotransferriinipitoisuusprosentteina kokonaistransferriinista. Testi on hyödyllinen, mutta ei ei erityisen sopiva alkoholinkäytön seulontatestiksi väestössä.

MCV arvoa katsotaan yleensä. Punasolujen ikä on 120 vrk. MCV ( mean corpuscular volyme of erythrocytes) . Se nousee jos on ollut useitten viikkojen runsasta säännöllistä alkoholin käyttöä. MCV arvon laskeminen tapahtuu hitaasti.

GGT, gamma – glutamyyli transferaasi on epäspesifinen maksasolun dysfunktion kuvaaja. Ja jos nousu on alkoholiperäistä, niin alkoholia on käytetty yhdestä useaan viikkoon 80 - 200 grammaa päivittäin. GGT korreloi huonosti etanolin määrään. 4-5 viikon raittius normalisoi GGT arvon. Yksittäinen alkoholin käyttökerta ei nosta GGT-arvoa.

Testin herkkyys on 34- 85 % ( Sillanaukee 1996).

• Alkoholin metaboliitti marköörinä:

Asetaldehydi muuttuu nopeasti asetaatiksi, joten se on kehno mittariaine. Mutta asetaldehydi on vahvasti reaktiivinen molekyyli ja kombinoituu monen proteiinin ja biomolekyylin kanssa muodostaen enemmän ja vähemmän stabiileja yhdisteitä , lisäksi se on trigger immunologiselle puolustusjärjestelmälle.

Worall (vuonna 2001) esitti asetaldehydi-proteiini-yhdisteitten ja niitä kohtaan muodostuvien vasta-aineiden olevan uusia kehittelyssä olevia biologisia mittareita. Tähän kuitenkin vaikuttaa ALDH entsyymin geneettinen variaatio: asetaldehydin tuotto ja kertyminen on eri yksilöissä erilaista, mikä vaikeuttaa referenssiarvojen luomista ja rajoittaa testin diagnostista arvoa.

• Etanolin nonoksidatiivisen aineenvaihdunnan puolelta on löydettävissä molekyylejä, joita on mahdollinen havaita tunteja tai päiviä etanolin käytön jälkeenkin. Näitä ovat
  
• rasvahappoetyyliesterit (FAEE, analyysi vaikea) ,
• etyyliglukuronidi ( EtG, analyysi vaikea) ja
• fosfatidyletanoli, joka on transfosfatidylaation saanut etanoli (PEth). Fosfatidyyliryhmä irtoaa kalvolipidista nimeltä lesitiini (joka on fosfatidylkoliini). Sitä on ruunsaasti fosfolipideissä ( 40% on tätä tyyppiä). Normaalisti lesitiini hydrolysoituu PLD-nimisellä entsyymillä ja antaa signaalivälittäjäainetta fosfatidihappo (PA) sekä koliinia. Mutta alkoholi menee 1000 kertaa affektiivisemmin lesitiiniin ja vapaan koliinin lisäksi syntyykin tärkeän fosfatidyyliryhmän varastanutta etanolia, fosfatidyletanoli (PEth) nimeltään.
  

Koliini taas on aine, jonka puute aiheuttaa oireita kuin ”vitamiinin puutetta ”, mutta määrät joita tarvitaan ovat suuremmat kuin mitä vitamiineilla tapaa olla. Hyväkuntoinen keho pystyy tuottamaan koliinia ( kolmea metyyliryhmää kantavaa etanolaminia)

Fosfatidyletanolamini (PE) eli kefaliini voi myös asteittaisella metyloimisella muuttua lesitiiniksi (fosfatidyylikoliiniksi) . Tällainen hyvä metyloimiskyky taas on foolihapon ja B12-vitamiinien toiminnan tulosta, kun entsymaattisesti pidetään yllä aktiivin metioniinin pitoisuutta ( S-AM). ( Silloin ei saa olla merkkejä mistään kohonneista homocysteiiniarvoista tietenkään!) Jos joku haluaa erityisesti lisätä ravintoonsa koliinilähteitä, kannattaa hankkia terveyskaupasta soijalesitiinirakeita ja käyttää sitä puuron tai myslin lisukkeena päivittäin ruokalusikallismittoja.

Koliinin puute nimittäin heijastuu rasvojen ja triglyseridien (TG) kertymänä kehossa eikä se ole eduksi diabeteksessakaan. Miehet saavat helpommin koliinin puutetta kuin naiset.

Fosfatidihappo (PA) taas on aivan olennainen essentielli välivaihe normaalissa lipidikalvon regeneraatiossa ja signaaliaineena.

Entsyymi fosfatidic Acid (PA): CTP-cytidyl-transferas ottaa fosfatidihapon kardiolipiinin rakentumiseen. Tämä taas on mitokondrioitten aivan erikoinen oma fosfolipidirakenteensa. Mitokondrioitten vapaa kehittyminen on terveessä kehossa tärkeä. Esim hapenottokyky paranee, kun treenataan ja tällöin mitokondrioissa tapahtuu lisääntymistä, mikä taas vaatii kunnollista kardiolipiinisynteesiä.

Jos nyt ALKOHOLIA esiintyy, se kääntää jyrkästi fosfatidihapon (PA) omalaatuiseksi fosfolipidialkoholiksi, fosfatidyl alkoholiksi ( fosfatidyletanoliksi, PEth). Sitä EI VOI hyödyntää normaalien fosfolipidien kireäohjelmaisen tehtaan hihnalle alkuaineeksi, tarkaksi moduliksi, vaan se jää sellaisenaan lipidimembraaniin ja se vaikuttaa kalvojen funktionaalisiin ominaisuuksiin- eikä mitenkään edullisesti. Sitä esiintyy sitten aivostossa, munuaisessa, valkosoluissa, veressä.

Sellainen ”a single binge” alle 47 g alkoholin käyttö päivittäin kolmen viikon ajan ei antanut mitattavia PEth pitoisuuksia, kertoo tutkija. Mutta jos käyttö oli 48-102 g etanolia päivässä, kolmen viikon päästä PEth pitoisuudet veressä olivat tasoa 1.0-2.1 mikromoolia/litrassa. Veren PEth sijoittuu lähinnä punasoluihin. PEth puoliintumisaika on 4 vrk. (Varga et al.; 2000).

• Minkälainen tämä PEth molekyyli (alkoholisoitunut fosfolipidi) on?
  

Se on negatiivisesti varautunut fosfolipidi, jolla on yksi pieni hydrofobinen pääryhmä. Se poikkeaa kaikista normaaleista fosfolipideistä. Pääryhmä hydrofobisena taipuu sisäänpäin, joten sellaiset solukalvot, joissa on PEth molekyyliä joukossa ovat vähemmän vesipitoisia, kuin ne joissa on lesitiiniä ( = fosfatidylkoliinia, PC) tai muita luonnollisia fosfolipidejä ( kefaliineja, PE); lipositoleja (PI), fosfatidylseriinejä; PS)) ( Li et al 2001).

Ne eritysrakkulat, joita syntyy silloin kun joukossa on PEth molekyylejä, käyttäytyvät fuusioprosesseissa eri tavalla kuin ne rakkulat, joissa on tavallisia PC, PI, PS fosfolipidejä - kalvojen anionisia fosforoituja, rakenteellisia rasva-aineita ( Bondeson et Sundler ; 1987

PEth toimii tavallaan dolikolin tapaan, kun se lisää fluiditeettiominaisuutta ( = keskisen kolesterolikerroksen ominaisuuden vastakkaista ominaisuutta). PEth tekee kalvoja etanolia sietävämmiksi, toleranteiksi ( tolerance).

Ja samalla-- PEth molekyylien oleminen solukalvoissa hankaloittaa solujen tärkeintä jonipumppujärjestelmää Na+/K+-ATPaasi. Myös se vaikuttaa 5´-nukleotidaasiin. Fosfatidylalkoholit myöskin stimuloivat Ca++-ATPaasin aktiivisuutta punasoluissa.

Näin tulee PEth molekyylin akkumuloitumiset aiheuttamaan biologista vaikutusta siellä, missä fosfolipaasientsyymiä PLD esiintyy runsaammin ( PLD1 Golgin laitteessa, eritysjyväsissä, perinukleaarisesti ( PLD2 plasmamembraanissa).

PEth molekyyliä ei muodostu muulloin kuin silloin, kun käyttää ETANOLIA. Se on stabiilimpi molekyyli kuin PA ja kertyy.

Suurin haitta on ehkä siinä, että sen runsaus estää erittäin tärkeiden normaalien kalvorakenneaineittein uudistumisen tasapainoisella tavalla, sitten se ottaa tilaa normaaleilta lipideiltä. Solukalvothan ovat se miljöö, jossa kaikki kehon bioelektriikkaan kuuluvat apparaatit ( reseptorit, jonikanavat ym) kelluvat eri moduleillaan hyvässä järjestyksessä.

Mielestäni kirja antaa joitain terapeuttisia ajatuksen virikkeitä, millä tavalla voitaisiin vähentää alkoholismin vaurioita sellaisessakin kansassa kuin meidän pieni suomalainen kansamme on. Tuskin täysraittiuden vaatimuksella yltää kovinkaan pitkälle, mutta konsumption rajoittamisella näyttänee olevan jokin olennainen merkitys myös.

Suomensin hyvin kursorisesti väitöskirjasta näitä yläolevia mielenkiintoisia taustaseikkoja ja vihjeitä uudesta mittarista PEth. Kirjan numero on ISBN 91-28-6234-0 .

2004 Steina Aradottir. Printed by Media-tryck, Lund Sweden.

Lunds universitets publikationer

Titel	Phosphatidylethanol formation and degradation in human and rat blood.
Författare	Steina Aradottir, Kristian Moller, Christer Alling
Avdelning/ar	Medical Neurochemistry Division of Clinical Chemistry and Pharmacology
Fulltext	Fulltext är ej tillgängligt i detta arkiv
Alternativ plats (URL)	http://alcalc.oxfordjournals.o...
Alternativ plats (URL)	http://www.ncbi.nlm.nih.gov/en...
Publikation/Serie	Alcohol and Alcoholism
Publiceringsdatum	2004
Volym	39
Nummer	1
Sidor	8 - 13
Dokumenttyp	Artikel i tidskrift
Status	published
Kvalitetskontrollerad	yes
Språk	Engelska
Förlag	Oxford University Press
Ämne	Medicine and Health Sciences
ISBN/ISSN/Andra	ISSN: 0735-0414

Koulunuorison hälyttävää humalan hakuisuutta ja viinankäyttöä Ruotsissa

Lääkärilehti kertoo Ruotsissa:

Svenska högstadieelevers alkoholvanor har sedan 1971 följts genom årliga undersökningar av Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning (CAN). Sedan 2004 har även gymnasieelever ingått i undersökningen. Även om totalkonsumtionen av alkohol bland gymnasieungdomar legat stabilt för flickor och till och med minskat för pojkar, har andelen som intensivkonsumerar alkohol en gång i månaden eller oftare ökat samtidigt som skillnader mellan könen minskat [1]. Samma undersökning visade att omkring hälften av både pojkar och flickor i årskurs 2 på gymnasiet intensivkonsumerade alkohol någon gång per månad eller oftare.

I Socialstyrelsens Folkhälsorapport 2009 uppger man att riskbruk, här definierat som berusningsdrickande två gånger per månad eller oftare, var vanligast i åldersgruppen 16–29 år, där 25 respektive 34 procent av unga kvinnor respektive män bedömdes ha ett riskbruk [2]; i en nationell studie från Danmark var andelen i samma åldersgrupp ännu högre [3]. Även en ­europeisk rapport visade att berusningsdrickande var det dominerande mönstret bland ungdomar i över hälften av ­Europas länder [4].

uraatilla ja kahvilla on käänteinen suhde

mutta myös koffeiini näyttää toimivan kuten uraatti vahvistamassa BBB:tä mainitsee joku guru asiasta. Pitääköhän paikkansa.
http://archive.supermarketguru.com/page.cfm/37591

Uraatin kuva
http://en.wikipedia.org/wiki/Uric_acid
Caffeiinin kuva
http://en.wikipedia.org/wiki/Caffeine

uraatin merkitys veriaivoesteelle

Med Hypotheses. 2010 May;74(5):814-7. Epub 2010 Jan 4.

Endocrine system dynamics and MS epidemiology.

Moynihan J, Moore H.

Source

Killinane, Kanturk, Co. Cork, Ireland. jimoyn@gmail.com

Abstract

In the kidney there is a co-transport relationship in the nephron between the reabsorption of positive Na(+) ions and the reabsorption of negative ions such as uric acid anions. Uric acid acts as an anti-oxidant and it has been shown to have a sealing effect on the blood-brain barrier. The theory developed here is that chronic neurological vasoconstriction in cool environmental conditions injects an offset into the rennin-angiotensin-aldosterone system (RAAS) blood pressure control loop and reduces demand for angiotensin and aldosterone. (Aldosterone is produced in the adrenal gland and has a direct effect on renal reabsorption of Na(+) ions.) Via co-transport these conditions will reduce the body's ability to reabsorb uric acid and this in turn will weaken the integrity of the blood-brain barrier. Also, in cool environments, where levels of vasopressin (ADH) and aldosterone are lower, the gain of the hypothalamus-pituitary-adrenal gland (HPA) axis is reduced so that the production average levels of ACTH, cortisone and aldosterone will be biased at a lower level and the kidney-local levels of aldosterone in particular will remain lower. This paper develops these ideas and suggests that they can help explain the traditionally-recognized latitudinal gradient in MS epidemiology. Also, acclimatization to heat encourages sweating, which should create a greater demand for the renal reabsorption of Na(+) ions which enables greater reabsorption of uric acid. Therefore people living at low latitudes should have a lower chance of hypouricemia and a lower chance of developing MS. In fact people who spend their first fifteen years in the tropics almost never go onto develop MS. And MS patients in relapse are consistently hypouricemic. This hypothesis can explain both of these facts. The paper goes onto show how the MS condition will tend to progress because of a number of self-sustaining effects: over time the immune system becomes more targeted to myelin, MS patients are unlikely to become acclimatized to heat because they tend to avoid heat since demyelinated nerve function is worsened by elevated temperature, and the normal circadian excitation of the HPA axis gets weaker under the benign environmental conditions typically adopted by MS patients as the disease develops.

PMID:

20045596

[PubMed - indexed for MEDLINE]

MeSH Terms, Substances

Myeliinin glyserofosfolipidien turnover

Edelleen samasta asiasta:

Neurochem Res. 1994 Aug;19(8):967-74.

Metabolic turnover of myelin glycerophospholipids.

Morell P, Ousley AH.

Source

Dept. of Biochemistry and Biophysics, University of North Carolina, Chapel Hill 27599.

Abstract (suomennosta)

The apparent half life for metabolic turnover of glycerophospholipids in the myelin sheath, as determined by measuring the rate of loss of label in a myelin glycerophospholipid following radioactive precursor injection, varies with the radioactive precursor used, age of animal, and time after injection during which metabolic turnover is studied.

Myeliinitupen glyserofosfolipidin ilmeinen puoliintumisaika vaihtelee riippuen kåytetystä radioaktiivisesta prekursoriaineesta, koe-eläimen iästä ja ajasta mikä radioaktiivisen injektion jälkeen on kulunut tutkittaessa aineenvaihdunnallista vaihtuvuutta ( metabolic turn over).

Experimental strategies for resolving apparent inconsistencies consequent to these variables are discussed. Illustrative data concerning turnover of phosphatidylcholine (PC) in myelin of rat brain are presented.

PC of the myelin membrane exhibits heterogeneity with respect to metabolic turnover rates. There are at least two metabolic pools of PC in myelin, one with a half life of the order of days, and another with a half life of the order of weeks.

LESITIINI (PC):

Myeliinitupen lesitiini ilmentää heterogeenisyyttä mitä tulee aineenvaihdunnalliseen vaihtuvuuteen. On havaittavissa ainakin kaksi aineenvaihdunnallista lesitiiniallasta myeliinissä. Toisen puoliintumisaika on päiviä ja toisen viikkoja.

To a significant extent biphasic turnover is due to differential turnover of individual molecular species (which differ in acyl chain composition).

Merkitsevä bifaasinen vaihtuvuus johtuu yksittäisten molekyylilajien erilaisista vaihtumistahdista, mikä riippuu lesitiinin rasvahappojen kokoomuksesta.

The two predominant molecular species of myelin PC turnover at very different rates (16:0, 18:1 PC turning over several times more rapidly than 18:0, 18:1 PC).

Kaksi hallitsevaa myeliinilesitiinilajia vaihtuvat hyvin erilaisella tahdilla. Kompositio 16:0-18:1(palmitiinihappo-öljyhappo) vaihtuu monta kertaa nopeammin kuin kompositio 18:0- 18:1 (steariinihappo-öljyhappo).

Therefore, within the same membrane, individual molecular species of a phospholipid class are metabolized at different rates. Possible mechanisms for differential turnover of molecular species are discussed, as are other factors that may contribute to a multiphasic turnover of glycerophospholipids.

Saman glyserofosfolipidiluokan (PC, lesitiini) yksittäisten molekyylilajien multifaasinen vaihtuvuus, turn over, tapahtuu saman mambraaninkin sisällä...

PMID:

7800124

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Myeliinin turn over prosessista perustietoa

Myeliinin yksittäiset glyserofosfolipidilajit( lesitiini , PC) ja kefaliini, PE) suorittavat vaihtumisprosessiaan eri tahtia

J Biol Chem. 1992 May 25;267(15):10362-9.

Individual molecular species of phosphatidylcholine and phosphatidylethanolamine in myelin turn over at different rates.

Ousley AH, Morell P.

Source

Department of Biochemistry and Biophysics, University of North Carolina, Chapel Hill 27599-7250.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1587822

Abstract ( suomennosta)

Phosphatidylcholine (PC) and phosphatidylethanolamine (PE) of the myelin membrane exhibit heterogeneity with respect to metabolic turnover rate (Miller, S. L., Benjamins, J. A., and Morell, P. (1977) J. Biol. Chem. 252, 4025-4037).

Myeliinitupen fosfatidylikoliini (lesitiini) ja fosfatidyylietanolamini( kefaliini) osoittavat heterogeenisyyttä aineenvaihdunnallisessa vaihtumistahdissaan.

To test the hypothesis that this is due to differential turnover of individual molecular species (which differ in acyl chain composition), we have examined the relative turnover of individual molecular species of myelin PC and PE.

olettamuksensa testauksessa tutkijat selvittivät myeliinin yksittäisten fosfolipidilajien lesitiinin(PC) ja kefaliinin(PE) suhteellista vaihtumista. Näissä glyserofosfolipideissä on sijoittuneena eri pitkiä rasvahappoketjuja, joiden kokoomuksen suhteen yksittäiset molekyylit eroavat.

(Phospholipids were labeled by injection of [2-3H]glycerol into the brains of young rats. Myelin was isolated at 1, 15, and 30 days post-injection, lipids were extracted, and phospholipid classes were separated by thin-layer chromatography. The PC and PE fractions were hydrolyzed with phospholipase C, and the resulting diacylglycerols were dinitrobenzoylated and fractionated by reverse-phase high performance liquid chromatography. The distribution of radioactivity among individual molecular species was determined.)

Tekniikasta mainitakoon, että (2-3 H)merkattua glyseroli-injektiota käytettiin koe-eläimen aivojen tutkimuksessa ja myeliiniä eristettiin injektion jälkeisinä päivinä analysoitavaksi kromatografisesti. lesitiini(PC)- ja kefaliini(PE) fraktiot hydrolysoitiin entsyymillä PLC ja saatiin diasyyliglyseroleja, joiden rasvahapot(asyylit) myös tutkittiin kromatografisesti. Katsottiin mihin radioaktiivisuus kertyi.

The labeled molecular species of myelin PC were 16:0-16:0, 16:0-18:0, 16:0-18:1, and 18:0-18:1, with most of the label present in 16:0-18:1 and 18:0-18:1. Changes in distribution of label with time after injection indicated that 16:0-18:1 turned over more rapidly than 18:0-18:1.

Myeliinin LESITIINI ( PC, fosfatidyylikoliini): Tässä esiintyi rasvahappokombinaatioita C16:0- C16:0( kaksi palmitiinihappoa), C16:0- C18:0 ( palmitiini- ja steariinihappo), C16:0- C18:1 ( palmitiinihappo ja öljyhappo) sekä C18:0- C18:1 ( steariinihappo ja öljyhappo). Suurin osa radioaktiivisuudesta esiintyi niissä fosfolipideissä joissa oli palmitiini-öljyhappokombinaatio tai steariini- öljyhappokombinaatio.Radioaktiivisen kertymän muutoksista päätellen oli vaihtuvuus nopeampaa lesitiinin palmitiini-öljyhappokombinaatiossa verrattuna steariini-öljyhappokombinaatioon.

The labeled molecular species of myelin PE were 18:0-20:4, 18:1-18:1, 16:0-18:1, 18:0-18:2, and 18:0-18:1. As with myelin PC, 16:0-18:1 (and 18:1-18:1) turned over more rapidly than 18:0-18:1.

Myeliinin KEFALIINI (PE, fosfatidyylietanolamini):
merkatut molekyylilajit kefaliinissa sisälsivät seuraavia diasyylikombinaatioita: C18:0- C20:4 ( steariinihappo- arakidonihappo), C18:1- C18:1 ( kaksi öljyhappoa), C16:0- C18:1 ( palmitiinihappo-öljyhappo), C18:0-C18:2 ( steariinihappo- linolihappo) sekä C18:0- C18:1 ( steariinihappo- öljyhappo).
Kuten myeliinin lesitiinissäkin, niin myeliinin kefaliinissa lipidien vaihtuvuus on nopeampaa palmitiini-öljyhappokombinaatiolla sekä öljyhappo-öljyhappokombinaatiolla verrattuna steariini-öljyhappokombinaatioon.

The relative turnover of individual molecular species of PC in the microsomal fraction from forebrain was also examined.

Tutkijat ottivat selvää myös etuaivojen mikrosomaalisen fraktion yksittäisten lesitiinimolekyylien suhteellisesta vaihtuvuudesta.

The molecular species profile was different from myelin PC, but again, 16:0-18:1 turned over more rapidly than the other molecular species.

Molekyylilajien kirjo myeliinilesitiinissä oli erilaista, mutta kuitenkin jälleen havaittiin, että palmitiinihappo-öljyhappokombinaation (16:0- 18:1) omaavat lesitiinit vaihtuivat nopeampaa tahtia kuin muut molekyylilajit.

Thus, within the same membrane, individual molecular species of a phospholipid class are metabolized at different rates.

Täten osoitettiin, että samassa kalvossakin fosfolipidiluokan yksittäiset molekyylilajit metaboloituvat eri nopeuksilla.

Comparison of our results with previous studies of turnover of molecular classes of phospholipids indicates that in addition to polar head group composition (Miller et al., 1977), fatty acid composition is very important in determining the metabolic fate of a phospholipid.

Samojen tutkijoitten aiemmissa tutkimuksissa oli jo osoitettu, että eri fosfolipidiluokkien aineenvaihdunnallinen vaihtuvuus riippuu polaarisesta pääteryhmärakenteesta ja nyt osoitettiin että rasvahappojen kooostumuksellakin on hyvin tärkeä osuus fosfolipidin metabolisen kohtalon määräämisessä.

PMID:

1587822

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Aivojen kolesteroli

Miten aivokolesteroli metaboloituu?

Curr Opin Lipidol. 2001 Apr;12(2):105-12.

Cholesterol metabolism in the brain.

Dietschy JM, Turley SD.

Source

Department of Internal Medicine, The University of Texas Southwestern Medical Center at Dallas, Dallas, Texas 75390-8887, USA. john.dietschy@utsouthwestern.edu

Abstract(suom)

The central nervous system accounts for only 2% of the whole body mass but contains almost a quarter of the unesterified cholesterol present in the whole individual.

Keskushermosto(CNS) käsittää vain 2% koko kehon painosta, mutta se sisältää miltei neljänneksen koko yksilön esteröitymättömästä kolesterolista.

This sterol is largely present in two pools comprised of the cholesterol in the plasma membranes of glial cells and neurons and the cholesterol present in the specialized membranes of myelin.

Tämä steroli ( kolesteroli) on enimmäkseen kahtena altaana, joista toinen käsittää gliasolujen ja neuronien plasmakalvot ja toinen myeliinin erikoistuneet kalvot.

From 0.02% (human) to 0.4% (mouse) of the cholesterol in these pools turns over each day so that the absolute flux of sterol across the brain is only approximately 0.9% as rapid as the turnover of cholesterol in the whole body of these respective species.

Näitten kolesterolialtaitten kolesteroli ihmisistä (0.02%) hiiriin (0.4%) vaihtuu joka päivä siten, että absoluuttinen sterolivirtaus aivoista on vain 0.9% siitä nopeudesta, mikä näiten vastaavien lajien koko kehon kolesterolin vaihtuvuusnopeus on.

The input of cholesterol into the central nervous system comes almost entirely from in situ synthesis, and there is currently little evidence for the net transfer of sterol from the plasma into the brain of the fetus, newborn or adult.

AIVOKOLESTEROLIN ALKUPERÄSTÄ (INPUT)

Miltei kokonaan muodostuu kolesterolia aivoihin paikallisesti tapahtuvasta synteesistä käsin. Nykyvaiheessa on vain vähän näyttöä siitä, että tapahtuisi plasmasta käsin sterolien verkkosiirtymää sikiön tai vastasyntyneen tai aikuisen aivoon.

In the steady state in the adult, an equivalent amount of cholesterol must move out of the brain and this output is partly accounted for by the formation and excretion of 24S-hydroxycholesterol.

Tasapainoisessa tilassa aikuisella ekvivalenttisen määrän kolesterolia täytyy siirtyä pois aivoista ja tämä OUTPUT vastaa osaltaan 24S hydroksikolesterolin muodostumisesta ja erittymisestä.

This cholesterol turnover across the brain is increased in neurodegenerative disorders such as Alzheimer's disease and Niemann-Pick type C disease.

Tämä kolesterolin vaihtuvuus aivoista lisääntyy neurodegeneratiivisissa taudeissa kuten Alzheimerin taudissa ja Nieman-Pick C taudissa.

Indirect evidence suggests that large amounts of cholesterol also turn over among the glial cells and neurons within the central nervous system during brain growth and neuron repair and remodelling.

On epäsuoraa näyttöä siitä, että suuret kolesterolimäärät suorittavat turn over prosessinsa glia- ja neuronisoluissa aivojen sisällä, kun aivot ovat kasvuvaiheessa ja kun neuroneja korjaantuu ja tapahtuu remodelling prosessia.

This internal recycling of sterol may involve ligands such as apolipoproteins E and AI, and one or more membrane transport proteins such as members of the low density lipoprotein receptor family.

Tämä sterolien sisäinen uudelleenkierrätys käsittänee ligandeja kuten apolipoproeiini E ja A1 sekä yhden ja toisen kalvonläpikuljettajaproteiinin kuten LDL reseptoriperheen.

Changes in cholesterol balance across the whole body may, in some way, cause alterations in sterol recycling and apolipoprotein E expression within the central nervous system, which, in turn, may affect neuron and myelin integrity.

Jos koko kehon kolesterolin tasapainossa tapahtuu muutoksia, saattanee jollain tavalla tapahtua muuntumisia tässä aivojen sisäisessä sterolien uudelleenkierrätyksessä ja apolipoproteiini E:n esiintymisessä keskushermostosysteemissä- mikä taas voi vaikuttaa neuronin ja myeliinin integriteettiin.

Further elucidation of the processes controlling these events is very important to understand a variety of neurodegenerative disorders.

Näitä tapahtumia kontrolloivien prosessien jatkoselvitelyt ovat hyvin tärkeitä, jota ymmärrys erilaisista neurodegeneratiivisista taudeista lisääntyy.

PMID:

11264981

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Toisiolähettijärjestelmistä

Edellä mainittiin seuraavaa vuodelta 2001:

Three types of CNS histamine receptors have been identified in mammals: postsynaptic histamine H1 and H2 receptors and presynaptic histamine H3 receptors.
Imettäväisisssä on tunnistettu kolmen tyyppisiä histamiinireseptoreita keskushermostossa: postsynaptisia H1 ja H2 reseptoreita ja presynaptisia H3 reseptoreita.

H1 receptors are coupled with phosphatidylinositol (PI), H2 receptors are coupled with adenylate cyclase (AC) and H3 receptors are coupled with G-proteins.
H1 reseptorit ovat kytkeytyneenä fosfatidylinositoliin.
H2 reseptorit ovat kytkeytyneenä adenyylisyklaasiin.
H3 reseptorit ovat kytkeytyneenä G-proteiiniin.

• Eräässä kirjassa v 2000 mainitaan kolme eri synaptista toisiolähettijärjestelmää ja perustava luokittelu näin yksinkertaistaen:

1. cAMP systeemi
2. fosfoinositoli systeemi ja
3. Arakidonihapposysteemi.

1.
cAMP systeemissä on solunulkoinen signaali ( ensilähetti) norepinefriini, reseptorina on beeta-adrenerginen reseptori ja stimulatorinen G-proteiini( Gs), joka aktivoi (primäärisenä vaikuttajana toimivan ) adenyylisyklaasientsyymin (AC).

Seuraa toisiolähetin cAMP muodostumista ja toisiovaikuttajana toimii cAMP:sta riippuvainen proteiinikinaasi.

2.
Fosfoinositolisysteemissä on ulkoisena ensilähettinä Asetyylikoliini, joka vaikuttaa muskariini-AK- reseptoriin, missä on toisenlainen G-proteiini( Go) aktivoimassa primääristä vaikuttajaa, PLC fosfolipaasia. Entsyymi tuottaa kaksikin toisiolähettiä: DAG( diasyyliglyserolia) ja inositoli 1,4,5-trifosfaattia. IP3 taas mobilisoi aktiivia kalsiumia Ca++ solunsisävarastoista sekundääriseksi vaikuttajaksi . DAG aktivoi proteiinikinaasin C ( PKC) sekundäärivaikuttajaksi.

3.
Arakidonihapposysteemissä on ulkoisena signaalina histamiini, joka vaikuttaa histamiinireceptoriin.Tuntematon G-proteiini ( sanotaan kirjassa v 2000) aktivoi fosfolipaasi A2 entsyymin (PLA2), mikä taas vapauttaa toisiolähettinä arakidonihappoa. Arakidonihappo taas metaboloituu esim eikosanoidikaskadin kautta-- tai kuten nykyään tiedetään, on myös endokannabinoiditie.

Sentraalinen histaminerginen systeemi

Aivojen plastisuutta ja turnover prosessia selviteltäessä on otettava eri ergiset systeemit eriteltyinä huomioon ja nyt tänään löysin histaminergisestä järjestelmästä hyvän artikkelin ja suomennan siitä olennaisia kohtia.
CNS Drugs 2001, Vol. 15, no. 11 (pp 819- 904) : Review article: Histamine and betahistamine in vertigo (pp. 851-870).

kirjoitan sekä englanniksi että suomennan asia toisensa jälkeen.
(Asiasta enemmän vielä
http://aminohapoista.blogspot.com/search/label/Histaminerginen%20signalointi )


Central Histaminergic system. SENTRAALINEN HISTAMINERGINEN JÄRJESTELMÄ

Biosynthesis of histamine within the CNS largely determines its cerebral distribution because it does not readily cross blood-brain barrier(BBB).
HISTAMIININ biosynteesi keskushermostossa suurilta osin määrää sen sijoittumisen aivostossa, koska se ei pääse helposti menemään veriaivoesteen läpi.

Histamine has a heterogenous distribution in the brain that paralleles that of the enzyme that synthetises it, histidine decarboxylase (HDC).
HISTAMIININ sijoittuminen aivostoon on heterogeenista ja samanmukaista kuin sitä syntetisoivan histidiinidekarboksylaasi-entsyymin (HDC) esiintyminen.

Histamine in the brain is stored in both neuronal structures ( 50%), and non-neur9nal structures (50%) such as the microvascular endothelium and the mast cells.
Aivojen HISTAMIINI varastoituu sekä neuraaliseen( 50%), että non- neuraaliseen (50%) struktuuriin kuten mikroverisuonten sisäpintaan ja mast-soluihin.

The most important portion of histamine in the neuronal compartment is associated with the synaptic vesicles in the nerve endings, where it is synthetised.
HISTAMIININ kaikkein tärkein osa sijaitsee neuronaalisessa aitiossa liittyneenä synaptisiin rakkuloihin niissä hermopäätteissä, joissa sitä syntetisoituu.

Three types of CNS histamine receptors have been identified in mammals: postsynaptic histamine H1 and H2 receptors and presynaptic histamine H3 receptors.
Imettäväisisssä on tunnistettu kolmen tyyppisiä histamiinireseptoreita keskushermostossa: postsynaptisia H1 ja H2 reseptoreita ja presynaptisia H3 reseptoreita.

H1 receptors are coupled with phosphatidylinositol (PI), H2 receptors are coupled with adenylate cyclase (AC) and H3 receptors are coupled with G-proteins.
H1 reseptorit ovat kytkeytyneenä fosfatidylinositoliin.
H2 reseptorit ovat kytkeytyneenä adenyylisyklaasiin.
H3 reseptorit ovat kytkeytyneenä G-proteiiniin.

All three histaminergic receptors are metabotropic receptors, acting intracellulary through second messenger systems.
Kaikki kolme histamiinireseptoria ovat metabotrooppisia reseptoreita jotka toimivat solunsisäisesti jonkin toisiolähettijärjestelmän kautta.

Histaminergic neurons were found to be exclusively located in the posterior hypothalamus, mainly in the tuberomamillary nucleus.
Histaminergisten neuroneitten havaittiin sijaitsevan yksinomaan hypothalamuksen takaosassa, pääasiassa tuberomamillaarisessa tumakkeessa.

These neurons fire in a low, regular, spontaneous manner, and exhibit long-duration action potentials and slow axonal conduction.
Näistä neuroneista lähtee matalajaksoinen, säännöllinen, spontaani impulssivirta ja niiden aktiopotentiaalit ovat pitkäkestoisia ja aksonijohtuminen on hidasta.

The histaminergic nerve endings project diffusely throughout the whole brain and show moderately sized swellings with a typical beaded appearance, which stain strongly. Such properties are typically seen in unmyelinated systems that exert neuromodulatory actions.
Histaminergiset hermopäätteet projisoituvat diffuusisti kautta koko aivon ja niissä nähdään kohtalaisen kokoisia helmimäisiä pullistumia, mitkä värjäytyvät vahvasti. Tällaiset ominaisuudet ovat tyypillisiä myelinisoitumattomille neuromodulatorisesti toimiville järjestelmille.

We ( Michael Lacour and Olivier Sterkers, 2001) were the first to describe the projection of histaminergic nerve fibres to the four main vestibular nuclei in the cat brain, using an antibody directed against histamine.
Artikkelin kirjoittajat olivat ensimmäiset, jotka kuvasivat histaminergisten hermojen projektioita neljään vestibulaariseen tumakkeeseen kissan aivoissa käyttämällä histamiinivasta-ainetta.

H1 receptors are also diffusely and heterogenously distributed throughout CNS.
They are blocked by antihistamines, for example, mepyramine. There are only a few specific agonist of H1 receptors, and these compounds do not readily cross the BBB.
H1 reseptoria sijaitsee myös diffuusisti ja heterogeenisesti kautta keskushermostojärjestelmän. Niitä blokeeraa antihistamiinit, esim. mepyramine. Mutta on vain muutama spesifinen H1 reseptoriagonisti, eikä sellaiset yhdisteet mene helposti veriaivoesteen läpi.


H2 receptors are also diffusely and heterogenously distributed throughout the CNS.
Impromidine is a selective agonist of these receptors and cimetidine is a good, relatively selective antagonist. More potent and selective than cimetidine, H2 receptor antagonists (zolantidine, famotidine, tiotidine) have been recently cynthesised.
H2 reseptoria myö sijaitsee diffuusisti ja heterogeenisesti kautta keskushermoston. Impromidine on selektiivinen agonisti näille reseptoreille ja cimetidine on suhteellisen selektiivinen antagonisti. Vahvempia ja selektiivisempiä H2 reseptoriantagonistejakin on syntetisoitu kuten zolantidine, famotidine, tiotidine.

The same diffuse and heterogenous distribution has been observed for H3 receptors. The standard agonist and antagonist for this receptor are alfa-methylhistamine and thioperamide, respectively. These substances re3gulate the synthesis and release of histamine by acting on the H3 autoreceptors found on histaminergic nerve endings.
Samaa difuusia ja heterogeenia sijoittumista on H3 reseptorillakin havaittu. Standardi -agonistina toimii alfa-metyylihistamiini ja standardi-antagonistina thioperamide. Nämä aineet säätelevät HISTAMIININ synteesiä ja vapautumista vaikuttamalla H3 autoreseptoriin, jota on histaminergisissä hermopäätteissä.

Histamine and H3 receptor agonists inhibit histamine turnover, whereas H3 receptor antagonists promote the synthesis, turnover and release of histamine.
HISTAMIINI ja H3 reseptoriagonistit estävät histamiinin turn over- tapahtumaa, kun taas H3 reseptorin vastavaikuttajat edistävät HISTAMIININ synteesiä, turnover tapahtumaa ja vapautumista.

H3 heteroreceptors are localised on non-histaminergic neuron endings, suggesting that the neuromodulatory action of histamine on its target cells may influence the synthesis and release of other neurotransmitters.
H3 heteroreseptorit sijaitsevat muunlaisten neuronien päätteissä kuin histaminergisissä hermopäätteissä ja tästä voitaisiin päätellä, että HISTAMIININ neuromodulatorisena toimintana näissä kohdesoluissa voinee olla vaikuttaminen muitten hermonvälittäjä-aineiden synteesiin ja vapautumiseen.

It must be noted that all three categories of histamine receptors are present in the vestibular nuclei, at least in the guinea pig.
Mainittakoon, että kaikkia kolmea histamiinireseptoriluokkaa löytyi käytetyn koe-eläimen tasapainohermon tumakkeista.
----

Aivojen lipidiaineitten turn over

About brain lipid turnover

August 25, 2011

It is very interesting how quickly the normal brain changes its lipids. lipid turnover was described already tens of years ago in the book of Harold A. Harper:

On kiinnostavaa, miten nopeasti normaali aivo uudistaa lipideitään, rasva-aineitaan. Tämä lipidien turn over tapahtuma oli kuvattu jo 1969 aikaan Harperin kirjassa seuraavasti.

The rate at which the lipids of brain are exchanged is relatively slow in comparison to that in an active organ such as the liver. Tracer studies with deuterium indicate that while 50% of the liver fats may be exchanged in 24 hours, only 20% of the brain fat is replaced in seven days.

Se tahti, millä aivojen lipidit vaihtuvat on suhteellisesti hitaampi verrattuna metabolisesti aktiiveihin elimiin kuten maksaan. Hivenainetutkimukset raskaalla vedyllä (D2) viittaavat siihen, että maksan uudistaessa vuorokaudessa ehkä 50 % lipideistään aivot uudistavat 20% lipideistään seitsemässä päivässä.

(Side 522 Nerve Tissue, The Lipids of Nerve Tissue, Chapter 22. The Chemistry of the Tissues, In: Review of Physiological Chemistry, 12th ed. 1969).

• Mitä tämä merkitsee nykyaikana, kun rasvaliukoisia aineita (alkoholia ja kannabista) käytetäänyhä suuremmassa väestönosassa? Sen kaltaiset molekyylit vaikuttavat häiritsevästi aivojen uusien rasvamolekyylien prosessoitumiseen ja paikoilleen asettumiseen. Ihmiskunnassa aivojen normaalirakenne muuntuu. Mitä sa vaikuttaa globaaliin genomiin ja globaaliin intelligenssiin? Eihän mainittujen aineiden haittavaikutukssa yleensä puhuta muusta kuin akuuteista ja hieman pitempiaikaisista haitoista ja sitten niitä ilmiselviä haittoja vertaillaan, vähätellään, eikä asialle antautuneitten intelligenssin muuntumisen takia pystytä näkemään globaalin aivon haittoja.
• Ehkä pitkäaikaiset kohorttitutkimukset aivoston muuntumisista joukoissa (PAD) voi antaa heijastusta siihen, mikä on globaalin aivon ja intelligenssin muutos orgaanisten ja lipidiliukoisten aineitten väärinkäytön ja käytön takia ihmiskunnassa. Kyseessähän on aivojen geneettinen muutos myös, apoptoosiprosessiin vaikuttaminen.
• ( Eivät kaikki ole MS potilaita, joilla tulisi pysäyttää nopea aivotulehdus ja säästää siten mitä on jäljellä, koska uusiutumista ja normaalia turn overia ei ole pystytty saamaan aikaan nykykeinoin. Ei kaikki ole aivosyöpäpotilaitakaan, joilla koetetaan jarruttaa jotain aivosolukasvua).
  

In our days (2011), the usage and especially the misusage of molecules ( alcohol, cannabis, other drugs) which intervene the replacing processof a new brain lipid, is escalating in a large part of population of the world. Misusage of lipid soluble molecules as alcohol and cannabis has an effect on brain metabolism and they cause a disturbance in the brain lipid turnover, and thus a relative change in the composition of the human brain in populations. Who knows what that means to the global genome and to the global intelligence, because the altered velocity of lipid exchange is not questioned at all among the indicators of brain damages and functional impairments of kognition. People talk only about e.g. acute toxicity and compare acute damages of alcohol and cannabis. But all brains of misusers have changed or are changing there lipid turnover to an unnormal or altered level. Only PAD of the brains of cohorts can reveal the damage to the mankind.

The scientists are worried because they can not convince people about these alterations of intelligence and also about the basic prerequisites of bewared high kognitive capacities in the mankind. A basic prerequisite of a healthy brain is a normal tunr over of brain lipids. That is going on every day all the time, without any days of misusage of organic solvents and lipid soluble hazardous molecules hopefully. Always is a good thing to stop using such molecules, becaus the brain has its inborn normal capability to process new lipids and it is making its turn overs always.

Every day of teetotaling, sobriety, or even abstinence is a good thing for the living brain.

The normal food is its best medicine.

Search: lipid turnover in brain

PubMed article:

Med Hypotheses. 2011 Aug 20. [Epub ahead of print]
Augmentation of chemotherapy-triggered glioma cell apoptosis by blockade of arachidonic acid metabolism-the potential role of ceramide accumulation.
Omahen DA.
Abstract

There has been recent interest in using cyclooxygenase-2 inhibitors in an effort to increase the efficacy of chemotherapy and/or radiation for treatment of malignant brain tumors. Although the mechanism is unclear, one result may be the accumulation of arachidonic acid (AA). AA is the key substrate for several biochemical pathways involved in the inflammatory cascade, including the cyclooxygenase (COX) enzymes. Cyclooxygenase-1 and cyclooxygenase-2 metabolize AA to produce prostaglandins and thromboxanes. Levels of these enzymes and their products are upregulated in gliomas, especially in malignant tumors. Likewise, the enzyme 5-lipoxygenase, also elevated in malignant gliomas, metabolizes AA to produce leukotrienes. Alternatively, enzymes of the cytochrome p450 family can metabolize AA to various products, some of which may aid glioma growth and angiogenesis. Unmetabolized AA activates the enzyme neutral sphingomyelinase, which produces ceramide, a second messenger and potent activator of apoptosis. It is hypothesized that simultaneous blockade of the COX, lipoxygenase, and/or cytochrome p450-mediated pathways would lead to greater accumulation of intracellular AA, resulting in elevated ceramide levels, thereby priming glioma cells for treatment-induced apoptotic cell death. Manipulation of AA/bioactive lipid metabolism, using readily available, well-tolerated medications may have the potential to increase the efficacy of currently used glioma treatments.

PMID:
21862232
[PubMed - as supplied by publisher]