Leta i den här bloggen

lördag 2 oktober 2010

Toivon kovasti , että ymmärtämys glutamaatin merkityksestä selviää

Glutamiinihappo (E) on tavallinen struktuuriaminohappo kuten parikymmentä muutakin ihmiskehossa. Mutta struktuuriaminohappotehtävänsä ohellä sillä on paljon muitakin funktioita . Se on osana metabolisissa sykleissä ja se avustaa typen käsittelyssä koska siihen voi lisätä (Glutamiini, Q) ja siitä voi ottaa typpeä eri tarkoituksiin. Kun siitä pilkkoutuu aminotyppeä irti, vapautuu sidosenergiaa, joka voidaan ahtaissa soluolosuhteissa käyttää energiaksi. Näitä ahtaita olosuhteita on aivosolussa ja insuliinia tuottavissa harmaissa saarekkeissa. Myös munuainen käyttää glutamaattijärjestelmää.
Glutamaattisyklin toimiminen ihmisen soluissa on aivan välttämätöntä, jotta ylipäätänsä voi olla olemassa. Glutamaatti on geenistön koodaama ja rakentama aminohappo. Glutamaattijärjestelmä on DNA:n ohjelmoima synteesiä ja kataboliaa myöten.
Glutamaatti EI ole niitä"essentiellejä" aminohappoja, joita pikantisti DNA-rakenteemme kunnossapitoon tarvitsee hieman päivittäisessä ravinnossa, tiettyjä määriä, koska DNA ei sisällä niiten synteesiohjelmia ja hajoitusohjelmatkin voivat olla vajaat.

(saminohapot ja suositukset: Tryptofaania puoli grammaa, fenylalaniinia 2.2 grammaa, lysiiniä 1.6 grammaa, treoniiniä yksi gramma, valiinia 1.6 grammaa, metioniinia 2.2. grammaa, leusiinia 2.2 grammaa, isoleusiinia 1.4 grammaa yhteensä noin 12. 7 grammaa, mutta vähintäin puolet jokaista eli yhteensä 6. 35 grammaa näistä).

Glutamaattia syntetisoituu tuntuvia määriä maksassa ja suolistossa ja sen sykli toimii eri soluissa ja mitokondrioissa, aivossa, munuaisessa, maksassa, suolessa.

Kuva Glutamaatti-GABA syklistä on ehkä hyvä ottaa tässä esiin. Tämä on harmaan aivosolun toiminnan edellytys.
Aivot toimivat ensinnäkin kuin suuri rauhanen ja tuottaa paljon peptidejä, hormoneja ja hermonvälittäjäaineita mm aminohappoja, mutta aivot toimivat myös bioelektrisesti ja erilaisista aminohapoista käsin- erittäin sofistisesti- se saa kehkeytettyä jonivirtoja, jotka ovat positiivisia tai negatiivisia.
Glu aiheuttaa positiivista virtaa seuraavaan neuroniin ja GABA negatiivista. Positiivisuutta kantaa Na+, Ca++ ja negatiivisuutta Cl- tässä hermosignaaliyhteydessä.

http://www.bioscience.org/1998/v3/d/palmada/d701-718.htm
Tässä hyvässä lähdeartikkelissa on kuva numero 4. Se on erittäin selkeä ja hyvä kuva.
Keskellä oleva solu on astrosyytti( gliasolu). Glia solu ei ole sellainen tavallinenimpulssia generoiva hermosolu vaan se hoitaa läheisiä neuronisoluja ja tekee niille glutamiinia, jossa on kaksi tyyppiryhmää. Glutamiini (Q) ei ole stimulaatiota aiheuttava aminohappo, päinvastoin, kun se virtaa ulos astrosyytistä ja koettaa mennä neuroniin sen mukana tulee myös kaliumia ja tämä on sellainen hiljainen tapahtuma. Tietysti vaikuttaa neuronin sisäisen varauksen nousemista, mutta ei aiheuta signaalin liikkeellelähtöä.

Kaliumin sisäpitoisuus neuroneissa pitää olla aika hyvä sillä kalium K+ ja kloridi Cl- vastaavat siitä taustapotenssissa, mikä aivojen ajattelulla on ja niistä tulee myös aivojen neuronaalista verkostoa ympäröivään endoliquoriin eräänlainen tietty patterinestepitoisuus, mikä on eräänlaista herkkyyttä ottaa signaaleita vastaan. Jos näistä joneista olisi puutetta jopa EEG olisi vaimea ja ihminen aivoperäisesti väsynyt.

Niin, siis kun glutamiini menee neuroniin, oli se Glu erginen tai GABA-erginen neuroni, se käsitellään neuronissa olevilla entsyymeillä sen neuronin entsyymijärjestelmässä ja siitä tehdään joko glutamaattia Glu-ergisessä neuronissa, joita on 100 biljoonaa tai muunnetaan aivan de karboksylaatiolla GABA-muotoon asti GABA-ergisessä neuroneissa, joita on 10 biljoonaa.
Tässä on ajattelulle sitten resursseja lähteä vyörymään bioelektriseksi impulssiksi, kun jostain aktivaatiosta vapautuu glutamiinihappoa tai GABA synapsirakoon tai extrasynaptiseen sivutilaan ja siellä sattuu asettumaan eri reseptoreihin.

Mutta tässä en jatka tätä neuronaalista verkkoa vaan pyydän katsomaan kolmea edellista artikkelia, jossa pohditaan interneuronitasoa.

Tässä ajattelin aluksi vain tällaista kysymyksen asettelua:

KOSKA glutamiini on ihmisen geenistön rajoissa kehossa syntyvä aminohappo, mitä vaatimuksia on keholla, että glutamiinitäydennystä tulee ravinnossa. Miten paljon ihmisen ruoassa tulisi olla ravintoperäistä glutamiinia?

Toinen asia on vain toteamus. Pohjoismaissa ihmisten viljaperärinen ravinto antaa muhkeat määrät glutamiinia. Glutamiini( Q) ja glutamaatti (E) lasketaan elintarviketaulukoissa summanaan, koska ne kehossa muuttuvat helposti toisikseen ja niitten merkki on Z.

Glutamiinin määrä vehnää syövissä maissa on huikea.

Jos ei käytää kotimaisia viljoja vuosittainen glutamiinin saanti on ainakin o,5- 1 kiloa matalampi kuin niillä, jotka käyttävät niitä.

Siis jos nyt ottaa puoli kiloa glutamiinia(Q) tai glutamiinihappoa(E) tässä puheeksi , se on mikrogrammoina 500 000 000 mikrogrammaa - kehossa tämä glutamiini on excitatorinen aminohappo ja sen toiminnalliset pitoisuudet mainitaan mm nano grammoina tuolla neuronien maailmassa.

Ja, mitäs tässä nyt sitten tästä enempää.

Että soluenergiaa on kun käyttää gluteenipitoista viljaa. Gluteenissa on hyvin paljon Q- aminohappoa.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar