Glutaminerginen hermotus. Interneuroni ja pyramidaalisolu.

Glutaminergisen hermojärjestelmän alueelta jälleen pientä tiedon laajenemaa.
Tässä väitöstyössä mainitaan myös erikseen mihin kohtaan vaikuttaa memantine molekyyli, joka kuuluu Alzheimerin taudin lääkeaineisiin.

LÄHDE: Ilse Riebe. Differences in glutamatergic transmission unto interneurons and pyramidal cells of the rat hippocampus. University of Gothenburg (20109 ISBN978- 91- 628-8152-8

Suomennan abstraktista ja myös muusta sisällöstä hieman.
Abstrakti

In the human brain there are about 100 billion excitatory glutamatergic neurons and 10 billion inhibitory GABA-ergic neurons.
Ihmisen aivoissa on noin 100 miljardia glutamaattiergistä hermosolua ja 10 miljardia GABA-ergistä hermosolua.

During development, these neurons are synaptically wired together into neural networks, functionally prepared to perform the full register of brain functions, and to learn from experiences.
Kehityksen kuluessa nämä neuronit tekevät synaptisia kytkeytymisiä ja muodostavat neuronaalisen verkoston ja tulevat toiminnallisesti valmiiksi suorittamaan kaikkia aivofunktioita ja oppimaan kokemuksien kautta.

Much research has focused on the understanding of synapses unto excitatory neurons.
On tehty paljon tieteellistä tutkimusta stimulatoristen neuroneitten synapsien ymmärtämiseksi.

Considerably less, however, is known about the properties of synapses unto the inhibitory neurons, information necessary to achieve a more complete picture of network function.
Paljon vähemmän kuitenkin tiedetään niistä synapseista, jotka menevät inhibitorisiin neuroneihin ja sellaista tietoa tarvittaisiin välttämättä, jotta voidaan täydentää käsitystä neuroniverkoston toiminnasta.

The aim of this thesis was to examine the effects of glutamate on inhibitory interneurons by comparing them to those on excitatory pyramidal cells in teh same region of the hippocampus.
Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli pureutua erääseen detaljiin: tutkia glutamaatin vaikutusta inhibitorisiin interneuroneihin vertaamalla sen vastaavaa vaikutusta excitatorisiin pyramidaalisiin neuroneihin aivojen samassa osassa, hippokampissa.

(Electrophysiological methods were used in the acute rat hippocampal slice preparation
Koe-eläimen aivoleikepreparaatti ja elektrofysiologiset metodit)

This theses shows that glutamate synapses formed unto interneurons (in contrast to those formed unto pyramidal cells) maintain a developmentql phenotype into adulthood.
Tämä väitöskirja osoittaa, että interneuroneihin muodostuneet glutamaattiergiset synapsit säilyttävät fenotyyppinsä aikuisuuteen asti- päinvastoin kuin pyramidaaliset glutamaattiergiset synapsit.

First, interneurones in adult rats have AMPA silent synapses, which are created by activity dependent AMPA silencing.
Ensiksikin aikuisen koe-eläimen interneuroneissa oli vaimentuneita AMPA-synapseja, jotka muodostuivat aktiviteetistä riippuvalla AMPA:n vaimentamisella.

Second, the average number of synapses connecting a presynaptic excitatory cell and an interneuron remains only one in the adult rat.
Toiseksi keskimääräinen synapsilukumäärä synapseja, mitkä yhdistävät presynaptisen excitatorisen solun ja interneuronin, pysyttelee yhtenä aikuisella koe-eläimellä.

Furthermore, inhibitory interneurons rely more on tonically active extrasynaptic NMDA receptors for their excitability than do excitatory pyramidal cells.
Ja edelleen: inhibitoriset interneuronit tekevät enemmän relettä toonisesti aktiivisiin extrasynaptisiin NMDA-reseptoreihin stimuloituakseen kuin mitä tekevät excitoituvat pyramidaaliset solut.

The findings presented in this thesis suggest that some fundamental aspects of glutamate transmission unto interneurons do not change during development, as they do in synapses unto pyramidal cells.
Tämän väitöstyön löydöt osoittavat, että interneuroneihin suuntautuvan glutamaattisignaloinnin eräät fundamentaaliset piirteet eivät muutu kehityksen kuluessa-- siis päinvastoin kuin pyramidaalisoluihin suuntautuvassa glutamaattisignaloinnissa tapahtuu.

This differential development results in different phenotypes of glutamatergic transmission onto these two major groups of neurons.
Nämä erilaiset kehitykset johtavat glutamaattiergisen hermovälityksen erilaisiin fenotyyppeihin näissä kahdessa neuronipääryhmässä.

This difference is likely critical for the optimized functioning of the adult neural network.
Tämä ero on todennäköisesti kriittinen seikka aikuisiän neuronaalisen verkoston optimaalisessa toiminnassa.

Asiasta tulee vielä jatkoa..