AJATTELUN OMINAISUUKSISTA Lauri Järvilehdon mukaan

Atsin hakusanalla AJATTELU jotakin konkreettista näoppeihin, sillöä varsinaisesti filosofia ei ole ollenkaan minun tieteenhaarani. Löysin Lauri Järvilehdon hauskan blogin Ajattelun ammattilainen, joten asetan sen linkiksi täh ja siteeraan blogin alkuartikkelia. Alleviivaan mielestäni  valaisevia välähdyksiä.
https://ajattelunammattilainen.fi/2009/07/23/ajattelu-on-taitolaji/

Filosofi on ajattelun ammattilainen. Siis ihminen, joka saa palkkaa siitä, että ajattelee. Toki filosofin pitää nyt vähän puhua ja toivottavasti kirjoittaakin, mutta itse leipätyö on tuota ajattelemista. Ajattelu ei kuitenkaan ole vain filosofien etuoikeus.

Mutta mitä ajattelu oikeastaan on? Keskusteltuani aika monen ihmisen kanssa aiheesta, minulle on jäänyt paljolti sellainen vaikutelma, että ajattelua pidetään jonkinlaisena eteerisenä ideoiden pyörittämsenä, jonain sellaisena, jota teemme pääasiassa silloin, kun pitää vaivata päätään jollakin. Ajattelu on siis päänvaivaamista, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Tässä on oma järkensä.

Filosofilta kysyttäessä ajattelu saa muuten aikamoista kyytiä.

 Esimerkiksi Descartes oli sitä mieltä, että ajattelu on ehto olemiselle. Entäs kaikki ne hetket, kun en ajattele? Ei kai kukaan vilku päälle ja pois sen mukaan, miten paljon jaksaa päätään raapia? Descartesilla oli myös omituinen käsitys siitä, että ajattelu on täysin tahdonvaraista toimintaa. Ettäkö voisin ajatella joka hetki tarkalleen sitä, mitä itse haluan? Sepä vasta olisikin jotain. Ja entäs nämä velikullat, jotka ovat sitä mieltä, että oikeastaan aivoni ajattelevat. Hyvä hyvä. Mutta mitäs virkaa minulla sitten on?

Ajatukset tulevat ja menevät aika omia aikojaan. Ajatukset ovat kuin TV-ohjelmia, jotka näkyvät omilla kanavillaan. (Näitä kanavia on muuten yhteensä noin seitsemän.) Me emme pysty ihan kauhean paljon syntyjämme niihin vaikuttamaan. Vai kuinka moni voi väittää pystyvänsä mielensä mukaan kytkemään korvamadon – päähän sitkeästi pesiytyneen musiikkikappaleen – tai muuten häiritsevän ajatuksen pois päältä? Ja kuka voi väittää pystyvänsä käskystä keksimään hyvän idean? Ajattelu on ennemminkin keskittymistä siihen, mitä nyt kulloinkin pään sisällä tapahtuu. Ja eritoten ajattelu on kyky poimia olennainen pään sisällä sinkoilevista tuumista ja ohjata niitä sitten oikeaan suuntaan.

Ajattelua pidetään jossakin määrin älykköjen etuoikeutena. Kaikki kuitenkin ajattelevat. Jotkut vain – anteeksi nyt vain – tekevät sen paremmin kuin toiset. Tällä ei kuitenkaan ole paljoakaan tekemistä syntyperän, geenien tai edes älykkyysosamäärän kanssa. Ajattelu on nimittäin taitolaji.

Ajatukset ovat pieniä ohjelmia, jotka pyörivät oman aikansa – mutta taitavalla kaukosäätimen käytöllä niistä voi koostaa hulppeita rakennelmia. Tässä on kysymys nimenomaan taidosta. Ja kuten mitä tahansa taitoa, myös ajattelun taitoja voi harjoittaa.

Tämä blogi keskittyykin ajattelun jaloon taitoon, ja kysymyksiin siitä, miten tätä taitoa voi harjoittaa, ja erityisesti siihen, miten itse kukin meistä kykenee lopulta harjaantumaan varsinaiseksi ajattelun ammattilaiseksi. Vauhtiin pääsee hyödyntämällä linkkilistaa oikealla, blogimerkintöjä ilmestynee noin viikon–parin välein...

----

Blöogi varmaan tuo paljon  valoa asiaan.

Oma mielipide  ajattelusta. 

Ajattelun korostaminen ajatteluna sinänä taas voi johtaa alamäkeä meditaatioon ja  fyysiseen  pysäköitymiseen, jonka jäljeltä on monta instituutiota ja koulukuntaa jo olemassa  edelleen  ajattelemassa asioita  eristäytyneeä tahoillaan. Ihminen parhaimminkin ajatteleva kokee  rajallisuutensa takia jossain vaiheessa tarpeen  isoloitua, tehdä itselleen rajat ja muurit pysyäkseen hengissä edes itse.

Muuten  aineellisesti   tuotteliaat toiminnat niukentuvat ja kutistuvat eivätkä  epäkohdat  planeetalla vähene vaan kasvavat.  Pienen alueen  konkreettinen toimeentulo on parempi kuin ei kenenkään toimeentulo planeetalla .Paraskaan  ihmiskunnan hyvätahto toteutuneena eivät nykyvaiheessa kykene korjaamaan jokaisen  olosuhteita planeetalla, jo totaalisen  korjauksen yrityskin vaarantaisi  koko existenssin. .

Ajattelun  tekeminen kulttuuriksi ja   filosofisen sanan viljelyksi  kuten nuoteista soitetuksi musiikiksi tai  luotujen  balettiohjelmien esitykseksi  kyllä  virittävät  yksilöä ja pitävät  trimmattuna , mutta   voi estää luovuutta ja puolustautumiskykyä, jota saatetaan  tarvita   kulttuurin viljelyyn kykenevän maa-aition  kohdatessa  maan  kosmisessa yksinvaelluksessa yhä uusia  odottamattomuuksia.

(Nyt on kosmistasoinen katastrofisarja moukaroimassa  USA:aa: vuosi vuodelta  kasvavavoimakkuuksisten hurrikaanien  ketju) - Ajattelukyvyn täytyy olla siten virittynyt että se tuottaa elossapysymistä ja selviytymistä, mahdollsita  strategiaa estää tulevia vastaavanlaisia tilanteita, silloin ajattelu on oikeilla jenkoilla.

 Maa ei ole koskaan samassa kohdassa historiansa urassa.  "Olemme samassa avaruuslaivassa" 

 Aina on  on haasteena uuden syväavaruuskohdan  suhten katsotun sijainnin  yllättävät asiat ja ne taas virittävät ikuisen luovuuden kyvyn, joka ei saa jäädä vain ajattelun tasoon. Kuvitella nyt meditaatiota Houstonissa  tänä päivänä. Se ei "rimmaa". Nooan arkkikin "rimmaisi" paremmin.  

Ajattelun kyky ja taito on hyvä kun se viriää kaikissa ihmisissä ja tuottaa ihmiskuntaan kuulumisajatuksen  sen sijaan että jokin katoamassa oleva heimo  tuhoaa toista katoamasas olevaa heimoa  ainoana  tarkoituksenaan  ihmiskuntaelämälleen. JA jos mahdollsita olisi  sellaiset heimot tuhoaisivat kaikki ajatelijat kuin heinäsirkkalauman  joka istuskelee aidalla kylmänä aamuna kohmeissaan - ajatellen  että aurinko olisi hyvä asia.

 Naahumin  sana:  Naahum3 17

Koska  kaikki kuulumme kehityksenalaiseen ihmiskuntaan, joka kansa ja alue vuorollaan saa jonkin haasteen, joka kohottaa sen ihmiskuntakelpoisuutta ja luomistasoa. Suomikin ja Ruotsikin ajallaan kohtaavat  näitä  taivaallisen koulun   tehtäviä Jobin tapaan ;   täytyy vain  hengessä oppivaisena pyytää menestystä nyt Houstonin auttajien joukolle ja toivoa että  meitä itseämme kohtaavat koettelemukset eivät olisi ainakaan niin kamalia. Kuuden metrin  korkuinen veden nousu jossain Houstonin  kemiallisessa tehtaassa  ei varmaan ole kuulunut tehtään riskien ennusteluetteloon - tulee Fukushima Daichi mieleen muistin säiliöstä  . Emme myöskään Pohjoismaissa odota  veden nousevan paria metriä korkeammalle rannikoillamme, vaikka  Kanarian saarten tulivuoren räjähdys saattaisi tuottaa tsunamin joka olisi Atlantilla yli 50 m ja vesi migroisi  aika pitkälle  Pohjoismaisissa ranta-alueissa.   Tällaisia asioita täytyy syöttää uutisten kautta aivojen  työmuistista muistisäiliöön, että  varautuisimme kaikenlaiseen luovasti ja järjellä. 

Meikäläinen ei ole siis oikein filosofinen ajattelulta. Se onkin  luonnontiteellisen tiedekunnan heikko linkki, mutta  sillä sektorilla ei paljon ehdi filosofoida koska tapahtumien virta on niin nopea. Ja monet asiat on jo  keksitty valmiiksi.