Tarkoitan tässä sitä, että tänä vuonna ilmenevät nuorison ja nuorten aikuisten pandemiarokotuksen jälkeiset narkolepsiatapaukset on jollain tavaalla saatava parantumaan, koska tulehdus on vielä lyhytaikainen. Aivoston sairausprosessi on koetettava jarruttaa. Mutta kuten tiedetään narkolepsian parantaminen ei ole ennenkään onnistunut lääkärikunnalle, joten tämä on ala, jonka tieteelle pitää aukaista portit kaikin tavoin. Lähdetiedon on myös tultava koko kansalle ymmärrettävään muotoon.
On tärkeää tietää aivon perusrakenteet - ja toimintatavat sellaisilla sanoilla, että kaikki ymmärtää.
Aivot on sitäpaitsi niin iso laitos, että joka lääkärille riittää kertaamista aivon kaikissa osissakin ja uutta tietoa tulee aivan joka päivä internetiinkin tieteen taholta.
Kovin haittaavaa on, jos ei kaikilla maailman lääkäreillä ole latinaa perusterminologiana joka asialle, sillä on todellinen taksonominen everestin retki tehdä joka kielelle omat nimitykset joka ainoalle latinalaiselle termille ja sitten sen jälkeen siinä baabelissa koettaa kommunikoida. Olisi ikäänkuin sienien tai kukkien tai yleensäkin flooran ja faunan suomalaisten nimien ja niitten ruotsalaisten tai meänkielisten versioitten kanssa hantteeraaminen saman pöydän ääressä.
torsdag 29 november 2012
fredag 23 november 2012
Glysiinireseptori Gly r
On paradigma, että inhibitorinen neuronaalinen järjestelmä GABAergisyys vallitsee aivojen puolella ja vastaavasti Glysiiniergisyys selkäytimen puollela. Tässä tulee sitten pohtineeksi, missä ja miten tämä dominanssi vaihtuu toisekseen keskushermostossa.
Tänään löytyi asiasta väitöskirjaa. .
Susanne Jonsson.
Glycine receptors in the central nervous system- development, distribution and relation to actions of alcohol.
ISBN 978-91- 628- 8589-2
https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/29707
Asia jonka valossa aivoston reseptorijärjestelmää tässä katsotaan, on aivojen antaman palkkiojärjestelmän välittäjäaineen dopamiinin säätely neuroniketjujen avulla. Etanolivaikutus on tässä otettu erityistarkasteluun asian luotaimena.
Yleenä asiaan ( aivojen palkkiojärjestelmään) on kytketty mesolimbiset neuroniloopit ja hermonvälittäjäaineet eri reseptoreineen maintsematta tarkemmin glysiinireseptorin osuutta, mutta tässä alkaa selvitä mikä rooli sillä on interneuronilinkeissä ja moduloivina reseptoreina .dopamiinipitoisuuksien jatkuvassa säätelyssä, itse asiassa hienosäädössä.
Samalla voidaan huomata glysiinireseptoreita GlyR sijaitsevan myös aivojen alueella runsaasti.
Glysiinireseptorin spesifiset ligandit ovat glysiini, tauriini ja beta-alaniini, kuten tiedetään.
Glysiinireseptorirakenne koostuu alfa ja beta alayksiköistä, joissa alfa-alayksiköitä voi olla 1-5 erilaista kun taas beta-alayksikkö on yksi ja sama.
Tästä voi kombinoitua erilaisia reseptoreita, heteromeerejä ja homomeerisiä.
Niillä on eroa ligandien vaikuttavuuden suhteen. Myös synapsitasossa niillä on aktivoituessa hieman erilainen lokalisaatio ja funktio.
Kehityksen aikana tapahtuu vaihde homomeerisimmistä reseptoreista heteromeerisempiin ja aivon eri osien erilaiset kehitystasot heijastavat tätä erilaisuutta reseptorirakenteessa.
Esim. TAURIINI on vain osittainen agonisti glysiinireseptorille, joka on alfa 1-beeta heteromeerinen. eikä pysty pitämään kloridikanavaa avoimena niin tehokkaasti kuin GLYSIINI sellaisissa reseptoreissa.
Glysiinireseptori, joka on alfa2 homomeeri on puolestaan hitaasti aktivoituva, koska sen glysiiniaffiniteetti on matala.
Etuaivoissa on GLYSIINI-pitoisuudet matalat ja glysiini-immunoreaktiivisia neuronisoluja ja säikeitä on vähemmän , kuten nukleus accumbensissa. Mutta TAURIINIA sitä vastoin on runsaasti, tauriinin extrasellulaariset pitoisuudet ovat 4- 5 kertaa korkeammat kuin glysiinin.
Tämä sekä alfa2- alayksiköiden runsaampi esiintymä nukleus accumbensissa viittaa siihen että TAURIINI on endogeeninen ligandi useimmille nucleus accumbensin glysiinireseptoreille.
Tauriini on vain osittainen agonisti alfa-1 alayksikön sisältäville reseptoreille.
Alkoholin käyttö indusoi lisää Gly R alfa1 alayksiköitä ja vähemmän Gly R alfa2 alayksiköitä. Tämä vaikuttaa putoamista basaalisessa dopamiinipitoisuudessa ja saattaa olla se voimanlähde, mikä käynnistää uuden etanoliannoksen nauttimisen pakon, sillä etanoli aiheuttaa reaktion, joka (oman aikansa) pystyy kohottamaan hetkellistä dopamiinin pitoisuutta ( siis antaa hyvän olon tunteen ja relaksaation palkkiotunteena).
AIEMMIN on kuvattu Glysiinireseptori mRNA transkriptejä selkäytimestä, aivorungosta ja kehityksen tutkimusten yhteydessä .
Gly reseptorin alfaisomeerejä esiintyy aikuis-koe-eläimen aivostossa. Prenataali ja neonataali muoto on alfa 2 . Tapahtuu kehityksellinen muutos, vaihde alfa2 homomeereistä alfa1-beeta heteromeereihin. Keskushermoston nuorinta aluetta kehitysjärjestyksessä on kuitenkin etuaivot, joten siellä on vielä dominoivana alfa2 alayksikköä. GlyR Alfa 2 alayksikkö esiintyy siellä kaikkein laajimmin. Etuaivojen ja Nucleus Accumbensin ehkä kaikkein todennäköisin Glysiinireseptori-heteromeeri on rakennetta alfa2beeta.
Hypothalamus on poikkeus. Siellä on alfa1 runsaampi kuin beeta ja alfa 3 myös runsaampi kuin beeta. Myös alfahomomeerirakennekin on siellä tavallinen.
JOHTOPÄÄTÖKSIÄ
ottaen huomioon aiemmat tiedot GLYSIININ ja TAURIININ pitoisuuksista Nucleus Accumbensissa ja niiden interaktioista eri Glysiini Reseptori-isoformien kanssa
tutkijat arvelevat, että
TAURIINI on se endogeeninen välittäjäaine, joka pitää yllä dopamiinipitoisuuksia aktivoimalla Glysiinireseptoreita Nucleus Accumbensissa.
On vahvaa positiivista korrelaatiota Gly R alfa1 alayksikön ilmenemisellä Nucleus Accumbensissa ja etanolin käytöllä. Reseptori alayksikö alfa2:n ilmeneminen on negatiivisessa korrelaatiossa alkoholin käyttöön.
(Huom: Mesolimbinen dopamiinijärjestelmä: Dopamiinineuronien kimppu projisoitua VTA alueesta mediaalista etuaivojuostetta pitkin Nucleus accumbensiin ja olfaktoriseen bulbukseen, septumiin, amygdalaan ja hippokampukseen. Tämä VTA ( ventraali tegmanteelialue) - Nucleus Accumbens tie välittää positiivista palkkiota. Negatiivinen palkkionetsintä on taas pakonomaista ja kontrolloimatonta ja sen tausta mekanismi ei ole niin yksioikoisesti pääteltävissä.
Eläimillä 95- 70 % accumbens neuroneista on GABA-ergisiä projektioita, loput ovat kolinergisiä ja GABA-.erigisiä interneuroneita . GlyReseptori Nucleus Accumbensissa GABA-neuronissa pystyy modifioimaan välillisesti dopamiinin eritystä ja osallistuu etanoliherätteiseen palkkiojärjestelmään ja dopamiinilla aktivoituviin vaikutuksiin.
GlyReseptoreita (GlyR) nucleus accumbensissa on todennäköisesti GABA-ergisessä neuronissa, joka projisoituu VTA:han
. Kun etanoli inhiboi GABAergistä hermoa ( ja aktivoi siinä oleviä GLyR ), pääsee asetyylikoliinia vapaututumaan VTA.ssa ( jonne GABA-erginen hermo päättyy ja myös kolinerginen neuroni aivorungosta tuo terminaalinsa) ja siellä dopamiinierginen neuroni aktivoituu asetylkoliinista vapauttamaan dopamiinia nucleusaccumbensissa. - tuottaen niitä etsittyjä dopamiinivaikutuksia.
Tässä hienosäädössä merkitsee, jos GLyR laatu ( isoformit) epätasapainottuu esim kroonisen alkoholin käytön indusoimana.
Omana kommenttina tässä lopuksi voi muistuttaa seuraavaa:
Dopamiinin normaali säätyminen aivostossa kuuluu muistifunktion alueeseen.
Tauriini on pieni aminosulfonihappo, joka on metioniini- ja cysteiiniaminohappojen aineenvaihdunnan eräs lopputuote ja tärkeäa on , että sitä voi muodostua tarvittavat määrät.
Sen muodostumistie on hankalahko aineenvaihdunnallisissa häiriöissä, joihin kuuluu B12 ja foolihapon puutteet, K-vitamiinin aineenvaihdunnan häiriöt, B2 ja B6 vitamiinin puutteet ja tietysti entsyymienkin vajavuudet aivan noiden ravintotekijäin lisäksi.
Plasman homocysteiini p Hcy on eräs hälytysmerkki siitä että tauriinia ei muodostune normaalilla tavalla, koska välituote kertyy.
Foolihappo, B12 vitamiini, B6 vitamiini ovat tässä eduksi.
Rikkiaineenvaihdunnan häiriöitä on K-vitamiiniaineenvaihdunnan puolen syistä johtuen. Niitä tasapainottavia ravintotekijöitä on mm vihreät vihannekset, kasvisöljy ja yleensäkin A, D E ja K vitamiinin tasapainoinen saanti. Kalaravinto varmistaa D-vitamiinin saannin.
Liikunta on olennaisen tärkeä.
Alkoholin kroonisen, entsyymi-induktiivisen käytön välttö voi olla hyvin tärkeä.
Tauriinin merkityksestä enemmn blogissa TAURIINI. Siirröän siihen blogiin tämän käännöksen.
Tänään löytyi asiasta väitöskirjaa. .
Susanne Jonsson.
Glycine receptors in the central nervous system- development, distribution and relation to actions of alcohol.
ISBN 978-91- 628- 8589-2
https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/29707
Asia jonka valossa aivoston reseptorijärjestelmää tässä katsotaan, on aivojen antaman palkkiojärjestelmän välittäjäaineen dopamiinin säätely neuroniketjujen avulla. Etanolivaikutus on tässä otettu erityistarkasteluun asian luotaimena.
Yleenä asiaan ( aivojen palkkiojärjestelmään) on kytketty mesolimbiset neuroniloopit ja hermonvälittäjäaineet eri reseptoreineen maintsematta tarkemmin glysiinireseptorin osuutta, mutta tässä alkaa selvitä mikä rooli sillä on interneuronilinkeissä ja moduloivina reseptoreina .dopamiinipitoisuuksien jatkuvassa säätelyssä, itse asiassa hienosäädössä.
Samalla voidaan huomata glysiinireseptoreita GlyR sijaitsevan myös aivojen alueella runsaasti.
Glysiinireseptorin spesifiset ligandit ovat glysiini, tauriini ja beta-alaniini, kuten tiedetään.
Glysiinireseptorirakenne koostuu alfa ja beta alayksiköistä, joissa alfa-alayksiköitä voi olla 1-5 erilaista kun taas beta-alayksikkö on yksi ja sama.
Tästä voi kombinoitua erilaisia reseptoreita, heteromeerejä ja homomeerisiä.
Niillä on eroa ligandien vaikuttavuuden suhteen. Myös synapsitasossa niillä on aktivoituessa hieman erilainen lokalisaatio ja funktio.
Kehityksen aikana tapahtuu vaihde homomeerisimmistä reseptoreista heteromeerisempiin ja aivon eri osien erilaiset kehitystasot heijastavat tätä erilaisuutta reseptorirakenteessa.
Esim. TAURIINI on vain osittainen agonisti glysiinireseptorille, joka on alfa 1-beeta heteromeerinen. eikä pysty pitämään kloridikanavaa avoimena niin tehokkaasti kuin GLYSIINI sellaisissa reseptoreissa.
Glysiinireseptori, joka on alfa2 homomeeri on puolestaan hitaasti aktivoituva, koska sen glysiiniaffiniteetti on matala.
Etuaivoissa on GLYSIINI-pitoisuudet matalat ja glysiini-immunoreaktiivisia neuronisoluja ja säikeitä on vähemmän , kuten nukleus accumbensissa. Mutta TAURIINIA sitä vastoin on runsaasti, tauriinin extrasellulaariset pitoisuudet ovat 4- 5 kertaa korkeammat kuin glysiinin.
Tämä sekä alfa2- alayksiköiden runsaampi esiintymä nukleus accumbensissa viittaa siihen että TAURIINI on endogeeninen ligandi useimmille nucleus accumbensin glysiinireseptoreille.
Tauriini on vain osittainen agonisti alfa-1 alayksikön sisältäville reseptoreille.
Alkoholin käyttö indusoi lisää Gly R alfa1 alayksiköitä ja vähemmän Gly R alfa2 alayksiköitä. Tämä vaikuttaa putoamista basaalisessa dopamiinipitoisuudessa ja saattaa olla se voimanlähde, mikä käynnistää uuden etanoliannoksen nauttimisen pakon, sillä etanoli aiheuttaa reaktion, joka (oman aikansa) pystyy kohottamaan hetkellistä dopamiinin pitoisuutta ( siis antaa hyvän olon tunteen ja relaksaation palkkiotunteena).
AIEMMIN on kuvattu Glysiinireseptori mRNA transkriptejä selkäytimestä, aivorungosta ja kehityksen tutkimusten yhteydessä .
- Tämä väitöskirja on ensimmäinen , joka tutkii erikoisesti GlyR mRNA ilmenemistä aivojen palkkiojärjestelmän alueella käyttämällä koe-eläimenä rottaa.
Gly reseptorin alfaisomeerejä esiintyy aikuis-koe-eläimen aivostossa. Prenataali ja neonataali muoto on alfa 2 . Tapahtuu kehityksellinen muutos, vaihde alfa2 homomeereistä alfa1-beeta heteromeereihin. Keskushermoston nuorinta aluetta kehitysjärjestyksessä on kuitenkin etuaivot, joten siellä on vielä dominoivana alfa2 alayksikköä. GlyR Alfa 2 alayksikkö esiintyy siellä kaikkein laajimmin. Etuaivojen ja Nucleus Accumbensin ehkä kaikkein todennäköisin Glysiinireseptori-heteromeeri on rakennetta alfa2beeta.
Hypothalamus on poikkeus. Siellä on alfa1 runsaampi kuin beeta ja alfa 3 myös runsaampi kuin beeta. Myös alfahomomeerirakennekin on siellä tavallinen.
JOHTOPÄÄTÖKSIÄ
ottaen huomioon aiemmat tiedot GLYSIININ ja TAURIININ pitoisuuksista Nucleus Accumbensissa ja niiden interaktioista eri Glysiini Reseptori-isoformien kanssa
tutkijat arvelevat, että
TAURIINI on se endogeeninen välittäjäaine, joka pitää yllä dopamiinipitoisuuksia aktivoimalla Glysiinireseptoreita Nucleus Accumbensissa.
On vahvaa positiivista korrelaatiota Gly R alfa1 alayksikön ilmenemisellä Nucleus Accumbensissa ja etanolin käytöllä. Reseptori alayksikö alfa2:n ilmeneminen on negatiivisessa korrelaatiossa alkoholin käyttöön.
(Huom: Mesolimbinen dopamiinijärjestelmä: Dopamiinineuronien kimppu projisoitua VTA alueesta mediaalista etuaivojuostetta pitkin Nucleus accumbensiin ja olfaktoriseen bulbukseen, septumiin, amygdalaan ja hippokampukseen. Tämä VTA ( ventraali tegmanteelialue) - Nucleus Accumbens tie välittää positiivista palkkiota. Negatiivinen palkkionetsintä on taas pakonomaista ja kontrolloimatonta ja sen tausta mekanismi ei ole niin yksioikoisesti pääteltävissä.
Eläimillä 95- 70 % accumbens neuroneista on GABA-ergisiä projektioita, loput ovat kolinergisiä ja GABA-.erigisiä interneuroneita . GlyReseptori Nucleus Accumbensissa GABA-neuronissa pystyy modifioimaan välillisesti dopamiinin eritystä ja osallistuu etanoliherätteiseen palkkiojärjestelmään ja dopamiinilla aktivoituviin vaikutuksiin.
GlyReseptoreita (GlyR) nucleus accumbensissa on todennäköisesti GABA-ergisessä neuronissa, joka projisoituu VTA:han
. Kun etanoli inhiboi GABAergistä hermoa ( ja aktivoi siinä oleviä GLyR ), pääsee asetyylikoliinia vapaututumaan VTA.ssa ( jonne GABA-erginen hermo päättyy ja myös kolinerginen neuroni aivorungosta tuo terminaalinsa) ja siellä dopamiinierginen neuroni aktivoituu asetylkoliinista vapauttamaan dopamiinia nucleusaccumbensissa. - tuottaen niitä etsittyjä dopamiinivaikutuksia.
Tässä hienosäädössä merkitsee, jos GLyR laatu ( isoformit) epätasapainottuu esim kroonisen alkoholin käytön indusoimana.
Omana kommenttina tässä lopuksi voi muistuttaa seuraavaa:
Dopamiinin normaali säätyminen aivostossa kuuluu muistifunktion alueeseen.
Tauriini on pieni aminosulfonihappo, joka on metioniini- ja cysteiiniaminohappojen aineenvaihdunnan eräs lopputuote ja tärkeäa on , että sitä voi muodostua tarvittavat määrät.
Sen muodostumistie on hankalahko aineenvaihdunnallisissa häiriöissä, joihin kuuluu B12 ja foolihapon puutteet, K-vitamiinin aineenvaihdunnan häiriöt, B2 ja B6 vitamiinin puutteet ja tietysti entsyymienkin vajavuudet aivan noiden ravintotekijäin lisäksi.
Plasman homocysteiini p Hcy on eräs hälytysmerkki siitä että tauriinia ei muodostune normaalilla tavalla, koska välituote kertyy.
Foolihappo, B12 vitamiini, B6 vitamiini ovat tässä eduksi.
Rikkiaineenvaihdunnan häiriöitä on K-vitamiiniaineenvaihdunnan puolen syistä johtuen. Niitä tasapainottavia ravintotekijöitä on mm vihreät vihannekset, kasvisöljy ja yleensäkin A, D E ja K vitamiinin tasapainoinen saanti. Kalaravinto varmistaa D-vitamiinin saannin.
Liikunta on olennaisen tärkeä.
Alkoholin kroonisen, entsyymi-induktiivisen käytön välttö voi olla hyvin tärkeä.
Tauriinin merkityksestä enemmn blogissa TAURIINI. Siirröän siihen blogiin tämän käännöksen.
onsdag 14 november 2012
Miten laskimoveri poistuu aivoista?
Aivoista tuleva laskimoveri kåyttää kakosijärjestelmää ja vaihtaa järjestelmää asennon mukaan: jos oihminen on makuuasennossa, jugulaarivenat ovat auki. Jos ihminen on pystyasennossa nämä sydåmen yläpuolella olevat jugulaarivenat kollapoituvat ja veri käyttää vertebralisvenoja . Asento siis mm. vaikuttaa venateitten valintaan.
http://jp.physoc.org/content/560/1/317.full
otan varmuuden vuoksi laskimokartasta laskimoiden nimet ensin luetteloksi
Ylempi onttolaskimo kerää näitä ylhäältä tulevia laskimoveriä Vena Cava superior ( cranialis). Tämä on aivan sydämen yläpuolella ja laskee oikeaan eteiseen.
Se ottaa vastaan kaksi haaraa ylhäältä:
Venae brachiocephalicae ( oikeasta (dextra) hartiasta ja oikesta pääpuoliskosta kokoava ja vasemmasta (sinistra) hartiasta ja vasemmasta pääpuoliskosta kokoava hartian ja pään laskimo)
Siis
Vena barchiocephalica dextra, Vena brachiocephalica sinistra.
Nämä keräävät 11haararyhmää kumpikin, toinen oikealta toinen vsemmalta.
1. Vv. thyreoidae inferiores
2. Vv. thymicae, bronchiales, mediastinales
3. V. thoracica interna
4. V. intercostalis suprema
5. V. jugularis interna
6. Vv. jugulares externae et anteriores
7. V. vertebralis
8. V. cervicalis profunda
9. V. transversa colli
10. V. suprascapularis
11. V. subclavia
Ihmisen pään laskimoveri ( ainakin silloin kun ihminen on poitkällään, makuuasennossa) käyttää jugulaarilaskimoitten joukkoa Venae jugulares, kurkkulaskimoita.
Syvällä kaulakudoksen sisällä on Vena jugularis interna.
Pinnallisia on kaksi venae jugulares externae et anteriores. Nämä kolme jugulaarilaskimoa molemmilta puolin muodostavat keskenään useita anastomooseja, jotka ovat yksilöllisesti vaihtelevia.
Jugulaarit ottavat vastaan laskimoverta (1) kallon sisälaskimoista, (2) kasvojen laskimoista, (3) pään ja kaulan elinten laskimoista, (4) takaraivosta ja korvan laskimoista.
http://edoc.hu-berlin.de/dissertationen/muenster-thomas-von-2002-12-11/HTML/objct5.png
JUGULARIS INTERNA, sisempi kurkkulaskimo alkaa kallon pohjan aukon Foramen jugulare-kohdasta, siinä on laskimossa hieman laajempi kohta , ylempi Bulbus, ja siihen virtaa kallon puolelta laskimoaltaasta nimeltä SINUS SIGMOIDEUS, laskimoverta.
Tämä sisempi kurkkulaskimo seurailee pään valtimoa A. carotis interna( A. carotis communis)
ja juuri ennen kuin laskimo yhdistyy hartiasta tulevaan V. subclavia laskimoon , siinä on toinen laajenema, alempi Bulbus venae jugularis.
VENA JUGULARIS iNTERNASSA on negatiivinen paine. kuten kaikissa kaulalaskimoissa.
Vena jugularis internassa palaa kohti sydäntä sellaista laskimoverta, joka on peräisin kallonontelon sinuksista, joihin aivolaskimot laskevat sekä silmän laskimoista, lisäksi kurkun alueelta nielun laskimoita, kielen laskimo, kilpirauhasen ylempi laskimo, kaulalihaslaskimo, kasvolaskimo leukaluunn takainen laskimo ja kerää myös ohimolaskimoitten verta.
Vv. JUGULARES EXTERNAE et ANTERIORES Ulommat kurkkulaskimot saavat haaroja korvan takaa Vena auricularis posterior ja niskasta V. occipitalis. Ohimoon kerää verta V. temporalis superficialis, kasvoijen alueelta on Vena Facialis.
Oikean ja vasemman puoleinen kurkkulaskimo tekee punoksen ja anastomoosin monessa kohtaa, mutta yksi tärkeä on kurkunpään kohta. Arcus venosus juguli.
Sitten niistä aivon sisäisistä ja ulkoisista laskimoaltaista nimeltä SINUS ( laskimoitten laajentumakohta) .
SINUS DURAE MATRIX, Aivon kovan kalvon laskimoaltaat: ja mihin niitten laskimoveri laskee:
1. Sinus sagittalis superior (pariton, ylhäällä aivojen keskellä)
2. Sinus sagittalsi inferior (pariton, aivosirpin vapaalla reunalla) ( Nämä 1. ja 2. laskevat seuraavaan, Sinus rectus)
3. Sinus rectus ( pariton, pikkuaivoteltan Tentorium cerebelli tienoossa laskee niskaan päin)
4. Sinus transversus , jatkaa molemmin puolin kohden korvan tienoon kallioluuta ( jossa laskimosinus saa nimen sinus sigmoideus)
5. Sinus sigmoideus kääntyy alas kohti Foramen jugularea jossa alkaa kurkkulaskimo.
6. Sinus occipitalis laskee Foramen occipitale magnumin kautta ulos kallon alueelta ja laskee yleensä JUGULARIS INTERNA-laskimoon..
7. Sinus cavernosus , muodostaa laskimopunoksen aivolisäkkeen ympäri ja liittyy seuraavaan.
8. Sinus petrosus superior, liittää edellisen verkoston . sinus sigmoideukseen
9. Sinus petrosus inferior johtaa sinus cavernosus- laskimoverta suoraan foramen jugularen kautta JUGULARIS INTERNAAN.
Sitten on mainitava vielä Silmän laskimot Vv. ophtalmicae. Ne laskevat Sinus cavernosukseen.
Siten on Vv. diploicae , jotka ovat kallokopanluun laskimoita. Niistä osa laskee suoraan kovan kalvon sinuksiin I Sinus durae mater) , osa laskee luun ulkopuolelle päänahan laskimoihin ja osa laskee vv. emissariae laskimoihin. jotka yhdistävät mainittuja verkostoja.
Vv. emissaria mastoidea yhdistävät niskalaskimon V. occopitalis ja Sinus sigmoideuksen.
V. emissaria parietalis päälaelta yhdistävät sinus sagittalis superiorin ja V. temporalis superficialiksen.( pinnallisen ohimolaskimon.)
V. emissaria occipitalis yhdistää isojen sinuksien yhtymäkohdan Confluens sinuum niskalaskimoihin Vv. occipitales.
V. emissaria condyloides yhdistää Sinus sigmoideuksen VENA VERTEBRALIS- laskimon alkukohtien suonipunokseen.
Sen täytyy toimittaa laskimoveriä kohti sydäntä, kun jugulariksen kollapoituvat pystyasennossa.
Miten on mahdollista että vertebralis pysyy auki ystyasennossakin?
Se alkaa takaraivon luun tienoosta jossa se tekee anastomoosin VENA OCCIPITALIS-laskimon kanssa , kulkee nikamien muodostamassa kanavassa Foramina transversaria, ja muodostaa punoksen saman nimisen valtimon ympärille, ottaa lisäksi vastaan laskimoverta kaularangasta. ja laskee molemmin puolin pienellä tyvellä Vv. BRACHICEPHALIA - laskimoihin lähempänä keskiviivaa kuin JUGULARIS INTERNA - laskimon bulbus kohta.
Vv. Vertebrales, nikamalaskimo ja syvä kaulalaskimo yhteistyvellä molemminpuolin (Vv. cervicalis profunda) tulevat isoon runkoon kilpirauhasesta tulevien laskimoiden lateraalipuolella.
Tässä olisi hyvä jokin kuva. .Löysinkin sellaisen missä V. vertebralis oli sinisellä ja muut laskimot ja sinukset mustalla.
AIVOJEN PUOLEN IMUNESTEEN KULKU.Tässäkin on eräs seikka nähtävissä. Imuneste seuraa JUGULARIS venojen kulkua, mutta tässä yhteydessä ei mainita A.vertebralista.
Pään alueen imusolmukkeiden nimet:
Lymphoglandulae occipitales ( kerää imunestettä pään takaa, korvan takaa ja päälaelta, johtaa imunesteen pinnallisiin kaularauhasiin)
Lymphoglandulae auriculares posteriores ( kerää lymfaa regio mastoides alueelta; johtaa imunesteen pinnallisiin ja syviin kaularauhasiin
Lymfoglandulae auriculares anteriores ( kerää lymfaa ohimoalueelta; johtaa imunesteen leuanalusrauhasiin ja pinnallisiin kaularauhasiin)
Lymphoglandulae submaxillares (kerää lymfaa poskesta ja suuontelon pohjasta; johtaa imunesteen pinnallisiin ja syviin kaularauhasiin
Lymphoglandulae parotidae (sijaitsee parotis-rauhasessa ja kerää lymfaa Fossa infratemporaliksesta; joihtaa imunesteen leuanalusrauhasiin)
Lymphoglandulae faciales profundae (kerää lymfaa silmästä ja nenäontelosta; yläleuasta, kitalaesta ja nielusta; johtaa imunesteen syviin kaularauhasiin)
Lymphoglandulae linguales ( kerää lymfaa kielestä; johtaa imunesteen syviin kaularauhasiin)
Lymphoglandulae cervicales superficiales , KAULAN PINNALLISET IMUSOLMUKKEET ( Näitä on pitkin V. JUGULARIS EXTERNAA ja ne keräävät lymfaa ulkokorvasta, kaulasta ja niskasta ja johtavat imunestettä syviin kaularauhasiin.
Lymphoglandulae cervicales profunda superiores , KAULAN YLEMMÄT SYVÄT IMUSOLMUKKEET ( Näitä on pitkin V. JUGULARIS INTERNAA kallonpohjasta aivan päänvaltimoiden haaraantumiskohtaan asti ja ne ottavat vastaan lymfaa kallonontelosta, syvistä kaulalihaksista, kurkunpäästä ja nielusta. Ne johtavat lymfaa edelleen seuraavana mainittuihin rauhasiin:)
Lymphoglandulae cervicales profunda inferiores, KAULAN ALEMMAT SYVÄT IMUSOLMUKKEET. (Nämä sijaitsevat Plexus brachialiksessa, hartiapunoksessa, kädestä tulevan V-. Subclavia laskimon ja päästä tulevan V. JUGULARIS INTERNAN välissä ja ottavat vastaan kaikki kaulan ja pään alueen imusuonet ja imunesteen, joka on suurimmaksi osaksi kulkenut jo muiden rimurauhasten kautta ja johtavat sen TRUNCUS JUGULARIKSEEN.
PLEXUS LYMPHATICUS JUGULARIS (kurkkulaskimon imusuonipunos) yhdistää syvemmät alemmat kaularauhaset syvempiin ylempiin ja pinnallisiin ylempiin kaularauhasiin.
(KOMMENTTINI: Tässä huomataan imunesteen seurailevan V. JUGULARISTA, mutta V. vertebraliksesta ei tässä yhteydessä mainita mitään. Lymfavirtaus siis ei vaihda alternatiivitiehen asennosta riippuen).
Sitaatti alussa mainitusta artikkelista:
http://jp.physoc.org/content/560/1/317.full
http://jp.physoc.org/content/560/1/317.full
otan varmuuden vuoksi laskimokartasta laskimoiden nimet ensin luetteloksi
Ylempi onttolaskimo kerää näitä ylhäältä tulevia laskimoveriä Vena Cava superior ( cranialis). Tämä on aivan sydämen yläpuolella ja laskee oikeaan eteiseen.
Se ottaa vastaan kaksi haaraa ylhäältä:
Venae brachiocephalicae ( oikeasta (dextra) hartiasta ja oikesta pääpuoliskosta kokoava ja vasemmasta (sinistra) hartiasta ja vasemmasta pääpuoliskosta kokoava hartian ja pään laskimo)
Siis
Vena barchiocephalica dextra, Vena brachiocephalica sinistra.
Nämä keräävät 11haararyhmää kumpikin, toinen oikealta toinen vsemmalta.
1. Vv. thyreoidae inferiores
2. Vv. thymicae, bronchiales, mediastinales
3. V. thoracica interna
4. V. intercostalis suprema
5. V. jugularis interna
6. Vv. jugulares externae et anteriores
7. V. vertebralis
8. V. cervicalis profunda
9. V. transversa colli
10. V. suprascapularis
11. V. subclavia
Ihmisen pään laskimoveri ( ainakin silloin kun ihminen on poitkällään, makuuasennossa) käyttää jugulaarilaskimoitten joukkoa Venae jugulares, kurkkulaskimoita.
Syvällä kaulakudoksen sisällä on Vena jugularis interna.
Pinnallisia on kaksi venae jugulares externae et anteriores. Nämä kolme jugulaarilaskimoa molemmilta puolin muodostavat keskenään useita anastomooseja, jotka ovat yksilöllisesti vaihtelevia.
Jugulaarit ottavat vastaan laskimoverta (1) kallon sisälaskimoista, (2) kasvojen laskimoista, (3) pään ja kaulan elinten laskimoista, (4) takaraivosta ja korvan laskimoista.
http://edoc.hu-berlin.de/dissertationen/muenster-thomas-von-2002-12-11/HTML/objct5.png
JUGULARIS INTERNA, sisempi kurkkulaskimo alkaa kallon pohjan aukon Foramen jugulare-kohdasta, siinä on laskimossa hieman laajempi kohta , ylempi Bulbus, ja siihen virtaa kallon puolelta laskimoaltaasta nimeltä SINUS SIGMOIDEUS, laskimoverta.
Tämä sisempi kurkkulaskimo seurailee pään valtimoa A. carotis interna( A. carotis communis)
ja juuri ennen kuin laskimo yhdistyy hartiasta tulevaan V. subclavia laskimoon , siinä on toinen laajenema, alempi Bulbus venae jugularis.
VENA JUGULARIS iNTERNASSA on negatiivinen paine. kuten kaikissa kaulalaskimoissa.
Vena jugularis internassa palaa kohti sydäntä sellaista laskimoverta, joka on peräisin kallonontelon sinuksista, joihin aivolaskimot laskevat sekä silmän laskimoista, lisäksi kurkun alueelta nielun laskimoita, kielen laskimo, kilpirauhasen ylempi laskimo, kaulalihaslaskimo, kasvolaskimo leukaluunn takainen laskimo ja kerää myös ohimolaskimoitten verta.
Vv. JUGULARES EXTERNAE et ANTERIORES Ulommat kurkkulaskimot saavat haaroja korvan takaa Vena auricularis posterior ja niskasta V. occipitalis. Ohimoon kerää verta V. temporalis superficialis, kasvoijen alueelta on Vena Facialis.
Oikean ja vasemman puoleinen kurkkulaskimo tekee punoksen ja anastomoosin monessa kohtaa, mutta yksi tärkeä on kurkunpään kohta. Arcus venosus juguli.
Sitten niistä aivon sisäisistä ja ulkoisista laskimoaltaista nimeltä SINUS ( laskimoitten laajentumakohta) .
SINUS DURAE MATRIX, Aivon kovan kalvon laskimoaltaat: ja mihin niitten laskimoveri laskee:
1. Sinus sagittalis superior (pariton, ylhäällä aivojen keskellä)
2. Sinus sagittalsi inferior (pariton, aivosirpin vapaalla reunalla) ( Nämä 1. ja 2. laskevat seuraavaan, Sinus rectus)
3. Sinus rectus ( pariton, pikkuaivoteltan Tentorium cerebelli tienoossa laskee niskaan päin)
4. Sinus transversus , jatkaa molemmin puolin kohden korvan tienoon kallioluuta ( jossa laskimosinus saa nimen sinus sigmoideus)
5. Sinus sigmoideus kääntyy alas kohti Foramen jugularea jossa alkaa kurkkulaskimo.
6. Sinus occipitalis laskee Foramen occipitale magnumin kautta ulos kallon alueelta ja laskee yleensä JUGULARIS INTERNA-laskimoon..
7. Sinus cavernosus , muodostaa laskimopunoksen aivolisäkkeen ympäri ja liittyy seuraavaan.
8. Sinus petrosus superior, liittää edellisen verkoston . sinus sigmoideukseen
9. Sinus petrosus inferior johtaa sinus cavernosus- laskimoverta suoraan foramen jugularen kautta JUGULARIS INTERNAAN.
Sitten on mainitava vielä Silmän laskimot Vv. ophtalmicae. Ne laskevat Sinus cavernosukseen.
Siten on Vv. diploicae , jotka ovat kallokopanluun laskimoita. Niistä osa laskee suoraan kovan kalvon sinuksiin I Sinus durae mater) , osa laskee luun ulkopuolelle päänahan laskimoihin ja osa laskee vv. emissariae laskimoihin. jotka yhdistävät mainittuja verkostoja.
Vv. emissaria mastoidea yhdistävät niskalaskimon V. occopitalis ja Sinus sigmoideuksen.
V. emissaria parietalis päälaelta yhdistävät sinus sagittalis superiorin ja V. temporalis superficialiksen.( pinnallisen ohimolaskimon.)
V. emissaria occipitalis yhdistää isojen sinuksien yhtymäkohdan Confluens sinuum niskalaskimoihin Vv. occipitales.
V. emissaria condyloides yhdistää Sinus sigmoideuksen VENA VERTEBRALIS- laskimon alkukohtien suonipunokseen.
- NYT ollaan sitten tultu asian ytimeen.
Sen täytyy toimittaa laskimoveriä kohti sydäntä, kun jugulariksen kollapoituvat pystyasennossa.
Miten on mahdollista että vertebralis pysyy auki ystyasennossakin?
Se alkaa takaraivon luun tienoosta jossa se tekee anastomoosin VENA OCCIPITALIS-laskimon kanssa , kulkee nikamien muodostamassa kanavassa Foramina transversaria, ja muodostaa punoksen saman nimisen valtimon ympärille, ottaa lisäksi vastaan laskimoverta kaularangasta. ja laskee molemmin puolin pienellä tyvellä Vv. BRACHICEPHALIA - laskimoihin lähempänä keskiviivaa kuin JUGULARIS INTERNA - laskimon bulbus kohta.
Vv. Vertebrales, nikamalaskimo ja syvä kaulalaskimo yhteistyvellä molemminpuolin (Vv. cervicalis profunda) tulevat isoon runkoon kilpirauhasesta tulevien laskimoiden lateraalipuolella.
Tässä olisi hyvä jokin kuva. .Löysinkin sellaisen missä V. vertebralis oli sinisellä ja muut laskimot ja sinukset mustalla.
AIVOJEN PUOLEN IMUNESTEEN KULKU.Tässäkin on eräs seikka nähtävissä. Imuneste seuraa JUGULARIS venojen kulkua, mutta tässä yhteydessä ei mainita A.vertebralista.
Pään alueen imusolmukkeiden nimet:
Lymphoglandulae occipitales ( kerää imunestettä pään takaa, korvan takaa ja päälaelta, johtaa imunesteen pinnallisiin kaularauhasiin)
Lymphoglandulae auriculares posteriores ( kerää lymfaa regio mastoides alueelta; johtaa imunesteen pinnallisiin ja syviin kaularauhasiin
Lymfoglandulae auriculares anteriores ( kerää lymfaa ohimoalueelta; johtaa imunesteen leuanalusrauhasiin ja pinnallisiin kaularauhasiin)
Lymphoglandulae submaxillares (kerää lymfaa poskesta ja suuontelon pohjasta; johtaa imunesteen pinnallisiin ja syviin kaularauhasiin
Lymphoglandulae parotidae (sijaitsee parotis-rauhasessa ja kerää lymfaa Fossa infratemporaliksesta; joihtaa imunesteen leuanalusrauhasiin)
Lymphoglandulae faciales profundae (kerää lymfaa silmästä ja nenäontelosta; yläleuasta, kitalaesta ja nielusta; johtaa imunesteen syviin kaularauhasiin)
Lymphoglandulae linguales ( kerää lymfaa kielestä; johtaa imunesteen syviin kaularauhasiin)
Lymphoglandulae cervicales superficiales , KAULAN PINNALLISET IMUSOLMUKKEET ( Näitä on pitkin V. JUGULARIS EXTERNAA ja ne keräävät lymfaa ulkokorvasta, kaulasta ja niskasta ja johtavat imunestettä syviin kaularauhasiin.
Lymphoglandulae cervicales profunda superiores , KAULAN YLEMMÄT SYVÄT IMUSOLMUKKEET ( Näitä on pitkin V. JUGULARIS INTERNAA kallonpohjasta aivan päänvaltimoiden haaraantumiskohtaan asti ja ne ottavat vastaan lymfaa kallonontelosta, syvistä kaulalihaksista, kurkunpäästä ja nielusta. Ne johtavat lymfaa edelleen seuraavana mainittuihin rauhasiin:)
Lymphoglandulae cervicales profunda inferiores, KAULAN ALEMMAT SYVÄT IMUSOLMUKKEET. (Nämä sijaitsevat Plexus brachialiksessa, hartiapunoksessa, kädestä tulevan V-. Subclavia laskimon ja päästä tulevan V. JUGULARIS INTERNAN välissä ja ottavat vastaan kaikki kaulan ja pään alueen imusuonet ja imunesteen, joka on suurimmaksi osaksi kulkenut jo muiden rimurauhasten kautta ja johtavat sen TRUNCUS JUGULARIKSEEN.
PLEXUS LYMPHATICUS JUGULARIS (kurkkulaskimon imusuonipunos) yhdistää syvemmät alemmat kaularauhaset syvempiin ylempiin ja pinnallisiin ylempiin kaularauhasiin.
(KOMMENTTINI: Tässä huomataan imunesteen seurailevan V. JUGULARISTA, mutta V. vertebraliksesta ei tässä yhteydessä mainita mitään. Lymfavirtaus siis ei vaihda alternatiivitiehen asennosta riippuen).
Sitaatti alussa mainitusta artikkelista:
http://jp.physoc.org/content/560/1/317.full
"Conclusions
In conclusion, in humans cerebral
outflow pathways include internal jugular veins and an alternative
route, the vertebral
venous plexus system. Results of mathematical
modelling suggest that whereas internal jugular veins are the major
drain for
the brain in the supine position, in the
standing position they are liable to collapse and cerebral venous blood
is returned
via the alternative pathway. During increased
CVP in the standing position the internal jugular veins are re-opened
and these
veins are again the primary pathway for cerebral
venous return. Ultrasound images of the internal jugular vein
cross-sectional
area verify model outcome. "
KOMMENTTINI
Tästä voi päätellä että on tärkeää ihmisen vaihtaa vuorokausittain asentoa nukkumaasennon ja pystyasennon välillä, jotta sekä Vena vertebralistiet että V. jugularis interna tiet saavat tarpeeksi veren vaihtumista ja tulevat käyttöön kallonpohjan laskimoaltaitten tyhjentämisessä. ja täten sinustromboosien vaarakin vähenee.
Tästä voi päätellä että on tärkeää ihmisen vaihtaa vuorokausittain asentoa nukkumaasennon ja pystyasennon välillä, jotta sekä Vena vertebralistiet että V. jugularis interna tiet saavat tarpeeksi veren vaihtumista ja tulevat käyttöön kallonpohjan laskimoaltaitten tyhjentämisessä. ja täten sinustromboosien vaarakin vähenee.
Kroonikkopotilaita pitäisi pitää pystyasennossa, kävellyttää ja antaa olla istuma-asennossa säännöllisesti. Imunesteen tyhjentymiselle ja aivojen aineenvaihdunnalle on luonnollisesti normaali biologinen rytmi ja uni-valve rytmi eduksi.
tisdag 13 november 2012
Sulfataasit nefropatiassa
J Histochem Cytochem. 2012 Oct 27. [Epub ahead of print] Diabetic Nephropathy and Extracellular Matrix.
Department of Nutrition, Institute for Basic Medical Sciences, University of Oslo, Oslo, Norway (SOK). Abstract
Diabetic
nephropathy (DN) is a serious complication in diabetes. Major typical
morphological changes are the result of changes in the extracellular
matrix (ECM). Thus, basement membranes are thickened and the glomerular
mesangial matrix and the tubulointerstitial space are expanded, due to
increased amounts of ECM. One important ECM component, the proteoglycans
(PGs), shows a more complex pattern of changes in DN. PGs in basement
membranes are decreased but increased in the mesangium and the
tubulointerstitial space. The amounts and structures of heparan sulfate
chains are changed, and such changes affect levels of growth factors
regulating cell proliferation and ECM synthesis, with cell attachment
affecting endothelial cells and podocytes. Enzymes modulating heparan
sulfate structures, such as heparanase and sulfatases,
are implicated in DN. Other enzyme classes also modulate ECM proteins
and PGs, such as matrix metalloproteinases (MMPs) and serine proteases,
such as plasminogen activator, as well as their corresponding
inhibitors. The levels of these enzymes and inhibitors are changed in plasma
and in the kidneys in DN. Several growth factors, signaling pathways,
and hyperglycemia per se affect ECM synthesis and turnover in DN.
Whether ECM components can be used as markers for early kidney changes
is an important research topic, whereas at present, the clinical use
remains to be established.
- PMID:
- 23103723
- [PubMed - as supplied by publisher]
måndag 12 november 2012
Sulfatidin tärkeydestä vuodelta 2012
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22619219
ja toinen kerebrosidisulfotransferaasi. (cerebroside sulfotransferase).
Sulfatidia hajoittaa spesifisesti sulfataasi nimeltä aryylisulfataasi (arylsulfatase A).
Sulfatidi on multifunktionaalinen molekyyli monella biologian kentällä kuten hermostossa, insuliinierityksessä, immuunisysteemissä, hemostaasissa / tromboosissa, bakteeri-infektioissa ja virusinfektioissa. Sentakia sulfatidin ilmenemisen muutokset tai sen epänormaali aineenvaihdunta saattaisi aiheuttaa useanlaisia tauteja.
Tässä artikkelissaan tutkijat pohtivat sulfatidin tärkeitä biologisia rooleja
SULFATIDIn ROOLIT NORMAALISSA JA PATOLOGISISSA SOLUISSA JA KUDOKSISSA
LÄHDE:
J Lipid Res. 2012 Aug;53(8):1437-50. Epub 2012 May 22. Role of sulfatide in normal and pathological cells and tissues.
Takahashi T, Suzuki T. Department
of Biochemistry, School of Pharmaceutical Sciences, University of
Shizuoka and Global COE Program for Innovation in Human Health Sciences,
52-1 Yada, Suruga-ku, Shizuoka-shi, Shizuoka 422-8526, Japan.
Tiivistelmä ( Suomennosta)
Sulfatidia ( 3-O-sulfogalaktosyylikeramidia) syntetisoi keramideista käsin kaksi sulfotransferaasis, joista toinen on keramidigalaktosyylitransferaasi (ceramide galactosyltransferase)ja toinen kerebrosidisulfotransferaasi. (cerebroside sulfotransferase).
Sulfatidia hajoittaa spesifisesti sulfataasi nimeltä aryylisulfataasi (arylsulfatase A).
Sulfatidi on multifunktionaalinen molekyyli monella biologian kentällä kuten hermostossa, insuliinierityksessä, immuunisysteemissä, hemostaasissa / tromboosissa, bakteeri-infektioissa ja virusinfektioissa. Sentakia sulfatidin ilmenemisen muutokset tai sen epänormaali aineenvaihdunta saattaisi aiheuttaa useanlaisia tauteja.
Tässä artikkelissaan tutkijat pohtivat sulfatidin tärkeitä biologisia rooleja
- keskushermoston alueella,
- insuliinin erityksessä,
- immuunijärjestelmässä,
- hemostaasissa ja tromboosissa,
- syövässä sekä
- mikrobitulehduksissa kuten HIV ja A influenssavirus.
Tutkijat koettavat katsauksellaan luoda laajempaa käsitystä sulfatidista, joka toimii fundamentaalisena kohteena hermotautien, diabetes mellituksen, immunologisten sairauksien , syövän ja infektiotautien preventiossa ja terapiassa.
Our review
will be helpful to achieve a comprehensive understanding of sulfatide,
which serves as a fundamental target of prevention of and therapy for
nervous disorders, diabetes mellitus, immunological diseases, cancer,
and infectious diseases.
Viitteitä:
Mihin A influenssavirus tarvitsee sulfatidejä?
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18417587
Sulfatidi ja diabetes
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12145165
Sulfatidi ja trombosyyttifunktio
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18327404
Sulfatidi trombogeneesissä ja hemostaasissa
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15158666
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15568145
Viitteitä:
Mihin A influenssavirus tarvitsee sulfatidejä?
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18417587
Sulfatidi ja diabetes
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12145165
Sulfatidi ja trombosyyttifunktio
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18327404
Sulfatidi trombogeneesissä ja hemostaasissa
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15158666
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15568145
SULFATIDIN merkityksestä myeliinissä (2008)
Hermoston sulfatidin rooli ja aineenvaihdunta.
Mol Neurobiol. 2008 Apr-Jun;37(2-3):93-103. Epub 2008 May 9. The role and metabolism of sulfatide in the nervous system.
Institute
of Physiological Chemistry, University of Bonn, Nussallee 11, 53115
Bonn, Germany.
TIIVISTELMÄ( Suomennosta) _Abstract
SULFATIDIT eli 3-O-sulfogalaktosyyli-keramidit ovat myeliinitupessa yksi olennainen osatekijäkeskushermoston (CNS) ja perifeerisen hermoston (PNS) alueella.3-O-sulfogalactosylceramide or sulfatide is a major component of the myelin sheath in the central and peripheral nervous system.
Jos hiireltä puuttuu entsyymiä, joka tekee tätä hermoston alueen sulfatidia ( CST1), cerebrosidisulfotransferaasia, saadaan lisätietoa sulfatidin roolista myelinisoituvan solun erilaistumisessa, paranodaalisen junktion muodostumisessa ja myeliinin ylläpidossa.
(KOMMENTTINI: Tämä entsyymi CST1 stimuloituu Kvitamiinista, aktiivista sulfaatista PAPS ja entsyymin aktiivisuus vaimenee B6 vitamiinista).
The examination of mice deficient in the sulfatide-synthesizing enzyme, cerebroside sulfotransferase, provided new insight into the role of sulfatide in the differentiation of myelinating cells, formation of the paranodal junction, and myelin maintenance.
Vaikka yleensä pidetään sulfatidia oligodendrosyyttien ja Schwannin solujen merkkiaineena, niin sitä on myös astrosyyteissä ja neuroneissa.
Although in general regarded as a marker for oligodendrocytes and Schwann cells, sulfatide is also present in astrocytes and neurons.
Neuronien kohtalaisen vähäinen sulfatidimäärä (1 mg / gramma kudosta) voi dramaattisesti lisääntyä, jos puuttuu erästä toista entsyymiä: arylsulfataasi A, joka on sulfatidia hajoittava entsyymi. Niin on metakromaattisessa leukodystrofiassa.
The relatively low amount of sulfatide in neurons can dramatically increase in the absence of the sulfatide-degrading enzyme, arylsulfatase A, as in metachromatic leukodystrophy.
Viimeisimpiä edistysaskeleita on tavattu saada eläinkokeista käsin. On kehitetty transgeenisiä hiirimalleja.
Recent advance in the understanding of this disease comes from studies on new transgenic mouse models.
Merkitseviä muutoksia sulfatidien pitoisuuksissa on havaittu myös AD taudissa ja muissa taudeissa, mikä viittaisi siihen, että sulfatidit voivat olla mukana näidenkin tautien patogeneesissä yhtä hyvin.
Significant changes in sulfatide levels have also been observed more recently in Alzheimer's disease and other diseases, suggesting that sulfatide might be involved in the pathogenesis of these diseases as well.
Katsaus on viimeisimmistä tutkimuksista koskien sulfatidin fysiologiasta ja patofysiologiasta roolia, hiiressä, joka on transgeenisesti vajeinen sulfatidin synteesin ja hajoittamisen suhten.
This review summarizes recent studies on the physiological and pathophysiological role of sulfatide using transgenic mice deficient in its synthesis or degradation.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)