J Mol Neurosci. 2001 Oct;17(2):137-45. Intracellular mechanisms of amyloid accumulation and pathogenesis in Alzheimer's disease.
Source
Department of Molecular Biology and Biochemistry, University of California, Irvine 92697, USA. cglabe@uci.edu
Abstract(Suomennos)
Cell-culture studies have revealed some of the fundamental features of the interaction of amyloid Abeta with cells and the mechanism of amyloid accumulation and pathogenesis in vitro.
On tutkittu soluviljemin. On havaittu eräitä fundamentaalisia vuorovaikutuksia Abeetan ja solujen kesken ja koeputkessa osoitettuna amyloidin akkumulaation ja patogeneesin mekanimi.
A(beta)1-42, the longer isoform of amyloid that is preferentially concentrated in senile plaque (SP) amyloid deposits in Alzheimer's disease (AD), is resistant to degradation and accumulates as insoluble aggregates in late endosomes or lysosomes.
Abeeta( 1-42 ) pidempi isoformi amyloidia joka ensisijaisesti konsentroituu Alzheimerin taudissa esiintyviin seniilien plakkien amyloidisaostumiin. Tämä Abeetamuoto on resistentti eli vastustuskykyinen normaalia proteiinin hajoittamista ( degradation) kohtaan ja sitä kertyy liukenemattomina aggrekaatteina myöhäisvaiheen endosomeihin tai lysosomeihin.
Once these aggregates have nucleated inside the cell, they grow by the addition of aberrantly folded APP and amyloidgenic fragments of APP, that would otherwise be degraded, onto the amyloid lattice in a fashion analogous to prion replication.
Jos tällaiset aggrekaatit ovat muodostaneet kiteensä solun sisälle, ne kasvavat lisäämällä itseensäpoikkeavasti laskostunutta APP molekyyliä ja sen amyloidogeenisiä pätkiä, joita muuten olisi hajonnut, ja tämä kertyminen tapahtuu amyloidiseen ritiläpintaan samaan tapaan kuin pri9nikin replikoituu.
This accumulation of heterogeneous aggregated APP fragments and Abeta appears to mimic the pathophysiology of dystrophic neurites, where the same spectrum of component has been identified by immunohistochemistry.
Tällainen heterogeenisten APPpätkien ja Abeetan kertyminen muistuttaa kirjokomponenteiltaan dystrofisten neuronien patofysiologiaa.
In the brain, this residue appears to be released into the extracellular space, possibly by a partially apoptotic mechanism that is restricted to the distal compartments of the neuron.
Avioissa näyttää tämä jäännös vapautuvan solun ulkoiseen tilavuuteen mahdollisesti apoptoottisella mekanismilla, joka rajoittuu neuronin distaaliseen aitioon
Ultimately, this insoluble residue may be further digested to the protease-resistant A(beta)n-42 core, perhaps by microglia, where it accumulates as senile plaques.
Loppujen lopuksi tämä liukenematon jäte sulattuu edelleen proteaasiresistentikti Abeeta(1-42) ytimeksi ehkä mikrogliojen toiminnalla, ja kertyy seniileinä plakkeina niihin.
Thus, the dystrophic neurites are likely to be the source of the immediate precursors of amyloid in the senile plaques.
Täten dystofinen, näivettymässä oleva neuroni, on todennäköinen välittömän amyloidin lähde seniileissä plakeissa.
This is the opposite of the commonly held view that extracellular accumulation of amyloid induces dystrophic neurites.
Tässä siis esitetään yleiselle käsitykselle päinvastaisesti. Yleisestihän oli ajateltu vuoteen 2001 asti ,että solun ulkopuolinen amyloidin kertymä sai aikaan dystrofisen neuronin.
Many of the key pathological events of AD may also be directly related to the intracellular accumulation of this insoluble amyloid.
Moni avainasemassa oleva patologinen tapahtuma AD taudissa voinee myös olla suoraan suhteessa tämän liukenemattoman Abeetan solunsisäisestä kertymästä ( alkukiteestä) .
The aggregated, intracellular amyloid induces the production of reactive oxygen species (ROS) and lipid peroxidation products and ultimately results in the leakage of the lysosomal membrane.
Aggrekoitunut, solun sisäinen amyloidi indusoi reaktiivisia happilajeja ja lipidien peroksidoitumistuotteita ja lopuksi johtaa lysosomien kalvon vuotoon.
The breakdown of the lysosomal membrane may be a key pathogenic event, leading to the release of heparan sulfate and lysosomal hydrolases into the cytosol.
Patogeeninen avaintapahtuma lienee lysosomin kalvon särkymä, mistä johtuu että sytosoliin, solulimaan, pääsee heparaanisulfaattia ja lysosomiperäisiä hydrolaaseja.
Together, these observations provide the novel view that amyloid deposits and some of the early events of amyloid pathogenesis initiate randomly within single cells in AD.
Kaikenkaikkiaan yhteenvetona havainnot antavat uutta käsitystä siitä, että amyloidisaostumista ja eräitä amyloidipatogeneesin varhaistapahtumia saa alkunsa summitaisesti AD taudissa yksittäisissä soluissa.
This pathogenic mechanism can explain some of the more enigmatic features of Alzheimer's pathogenesis, like the focal nature of amyloid plaques, the relationship between amyloid, dystrophic neurites and neurofibrillary-tangle pathology, and the miscompartmentalization of extracellular and cytosolic components observed in AD brain.
Tämä patogeneesin mekanismi voi selvittää joitain arvoituksellisempia AD patogeneesejä, kuten amyloidiplakkien fokuksellista luonnetta, suhdetta amyloidin, dystrofisen neuronin ja neurofibrillaarisen vyyhdin patologian kesken ja extrasellulaaristen ja sytosolisten komponenttien asettumista vääriin aitioihin AD aivossa.
- PMID:
- 11816787
- [PubMed - indexed for MEDLINE]
