"Parempaa aivovammapotilaiden diagnostiikkaa ja hoitoa verikokeen avulla?"
Siteeraan artikkelin taustatekstiä:
"Verestä mitattavat aivovammamerkkiaineet ( biomarkkerit) tekevät tuloaan arkipäivän lääketieteeseen. Yhdysvaltain lääkevalvontaviranopmainen(FDA) hyväksyi vuonna 2018 ensimmäisen testin aivovammapotilaiden kuvantamistarpeen seulontaan. Vuosikymmenien tutkimuksen ja odotuksen jälkeen biomarkkerit tuovat lähivuosina aivovammojen arviointiin toivottua objektiivisuutta".
"Väestötason vuosittainen aivovammojen ilmaantuvuus on jopa 790/ 100 000. Näistä vammoista valtaosa on lieviä. Lievien aivovammojen toipumisennuste on pääosin hyvä. Lievää vaikeampiin aivovammoihin liittyy puolestaan merkittävää invaliditeettia ja kuolleisuutta."
"Akuutin aivovamman arvioinnin haasteet voidaan jakaa karkeasti kolmeen teemaan:
(1) pään päivystyksellisen (akuutin) tietokonekerroskuvauksen (TT, tietokonetomografia) tarve,
(2) lievien aivovammojen diagnostisten kriteerien subjektiivisuus
ja
(3) toipumisennusteen määrittäminen.
Näihin haasteisiin on pyritty löytämään ratkaisuja tavallisesta verikokeesta, perifeerisestä verestä proteomiikan, genomiikan, metabolomiikan ja immunologian keinoin löydetyillä biomarkkereilla tai biomarkkeriyhdistelmillä. "
"Pään TT-kuvaus on muodostunut kultaiseksi standardiksi kallonsisäisten vammojen akuuttitutkimuksena. (Golden standard: acute computer tomography)".
Kuvantamistarvetta vähentäville biomarkkereille on selkeä tarve, sillä valtaosa tapaturman vuoksi tehtävistä pään TT-kuvauksista ( jotka ovat kalliitat ja altistavat jonisoivalle säteilylle) on löydöksettömiä, siis aivan normaalilöytöjä.
( Tässä tarkoituksessa 2013 on otettu jo käyttöön S100B, muta se ei ole yksiselitteinen ja riittävä).
Viime vuonna (2018) FDA:n hyväksynnän saanut testi sisältää gliasoluperäisen glial fibrillary acidic (GFAP) ja neuroniperäisen ubiquitin carboxy terminal hydrolase L1 (UCH-L1)-proteiinin pitoisuusmäärityksen.
Nämä biomarkkerit ovat varsin aivokudosspesifisiä: kuvantaen todettaville aivokudoksen akuuteille vaurioille ne ovat herkkiä eivätkä puolestaan reagoi S100B:n tavoin herkästi kallon ulkopuolisiin vammoihin. Testi validoitiin laajassa tutkimuksessa, joka osoitti testin ennustavan luotettavasti TT(+)-aivovammalöydöksiä lievän aivovamman saaneilla potilailla.
Mikä hidastaa testin kliinistä käyttöönottoa?
Puuttuu riittävän nopeaa laboratorioanalytiikkaa ja hoitopaikkamittauslaitteita ( point-of-care-test) sekä viitearvot: tarkat potilasryhmäkohtaiset (esimerkiksi monivamma-, lapsi-,vanhus- ja kroonisia aivosairauksia sairastavat potilaat) viitearvot uupuvat". katson mitä tästä testistä löytyy tietoa (Huomaan että UCH-L1 onkin tuttu molekyyli, se on deubikitinaasien DUB yhdeestä alaryhmästä UCH, joten otan siitä erikseen seuraavassa geenitiedot ja löytöhistorian, nimet ja referenssit talteen myös vihkooni DUB-luetteloon). Muitakin biomarkkereita mainitaan Duodecimin artikkelisas ja jatkan niistä erikseen.
Search results
Items: 5
1.
GFAP-UCH-L1 test
Bazarian
JJ, Biberthaler P et al.
Bazarian
JJ, Biberthaler P et al.
2.
Posti
JP, Takala RS, Runtti H, Newcombe VF, Outtrim J, Katila AJ, Frantzén J,
Ala-Seppälä H, Coles JP, Hossain MI, Kyllönen A, Maanpää HR, Tallus J,
Hutchinson PJ, van Gils M, Menon DK, Tenovuo O.
Neurosurgery. 2016 Sep;79(3):456-64. doi: 10.1227/NEU.0000000000001226. Abstract BACKGROUND:
Glial
fibrillary acidic protein (GFAP) and ubiquitin C-terminal hydrolase-L1
(UCH-L1) are promising biomarkers of traumatic brain injury (TBI).
OBJECTIVE:
We investigated the relation of the GFAP and UCH-L1 levels to the severity of TBI during the first week after injury.
METHODS:
Plasma UCH-L1 and GFAP were measured from 324 consecutive patients with acute TBI and 81 control subject enrolled in a 2-center prospective study. The baseline measures included initial Glasgow Coma Scale (GCS), head computed tomographic (CT) scan at admission, and blood samples for protein biomarkers that were collected at admission and on days 1, 2, 3, and 7 after injury.
RESULTS:
Plasma levels of GFAP and UCH-L1 during the first 2 days after the injury strongly correlated with the initial severity of TBI as assessed with GCS. Additionally, levels of UCH-L1 on the seventh day after the injury were significantly related to the admission GCS scores. At admission, both biomarkers were capable of distinguishing mass lesions from diffuse injuries in CT, and the area under the curve of the receiver-operating characteristic curve for prediction of any pathological finding in CT was 0.739 (95% confidence interval, 0.636-0.815) and 0.621 (95% confidence interval, 0.517-0.713) for GFAP and UCH-L1, respectively.
CONCLUSION:
These results support the prior findings of the potential role of GFAP and UCH-L1 in acute-phase diagnostics of TBI. The novel finding is that levels of GFAP and UCH-L1 correlated with the initial severity of TBI during the first 2 days after the injury, thus enabling a window for TBI diagnostics with latency.
ABBREVIATIONS:
AUC, area under the curve
CI, confidence interval
ED, emergency department
GCS, Glasgow Coma Scale
GFAP, glial fibrillary acidic protein
IMPACT, International Mission for Prognosis and Clinical Trial
ROC, receiver-operating characteristic
TBI, traumatic brain injury
TRACK-TBI, Transforming Research and Clinical Knowledge in Traumatic Brain Injury
UCH-L1, ubiquitin C-terminal hydrolase-L1.
OBJECTIVE:
We investigated the relation of the GFAP and UCH-L1 levels to the severity of TBI during the first week after injury.
METHODS:
Plasma UCH-L1 and GFAP were measured from 324 consecutive patients with acute TBI and 81 control subject enrolled in a 2-center prospective study. The baseline measures included initial Glasgow Coma Scale (GCS), head computed tomographic (CT) scan at admission, and blood samples for protein biomarkers that were collected at admission and on days 1, 2, 3, and 7 after injury.
RESULTS:
Plasma levels of GFAP and UCH-L1 during the first 2 days after the injury strongly correlated with the initial severity of TBI as assessed with GCS. Additionally, levels of UCH-L1 on the seventh day after the injury were significantly related to the admission GCS scores. At admission, both biomarkers were capable of distinguishing mass lesions from diffuse injuries in CT, and the area under the curve of the receiver-operating characteristic curve for prediction of any pathological finding in CT was 0.739 (95% confidence interval, 0.636-0.815) and 0.621 (95% confidence interval, 0.517-0.713) for GFAP and UCH-L1, respectively.
CONCLUSION:
These results support the prior findings of the potential role of GFAP and UCH-L1 in acute-phase diagnostics of TBI. The novel finding is that levels of GFAP and UCH-L1 correlated with the initial severity of TBI during the first 2 days after the injury, thus enabling a window for TBI diagnostics with latency.
ABBREVIATIONS:
AUC, area under the curve
CI, confidence interval
ED, emergency department
GCS, Glasgow Coma Scale
GFAP, glial fibrillary acidic protein
IMPACT, International Mission for Prognosis and Clinical Trial
ROC, receiver-operating characteristic
TBI, traumatic brain injury
TRACK-TBI, Transforming Research and Clinical Knowledge in Traumatic Brain Injury
UCH-L1, ubiquitin C-terminal hydrolase-L1.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar