Josef
Pannee. Mass spectrometric quantification of amyloid-beta in
cerebrospinal fluid and plasma- Implication for Alzheimer´s disease.
ISBN
978-91-628-9487-0
-
Miten Abeta
toimii biomerkitsijänä AD taudissa ?
Niitä on
erilaisia määriä ja suhteita, joista voidaan päätellä jotakin
ottaen myös huomioon muita biomerkitsijöitä. Miten? Tästä Josef
Panneen väitöskirja antaa selvennystä sivuilla 7-9 ja teen
muistiinpanot suomeksi.
Vuonna
1995- ei niin kauan aikaa sitten- käyttämällä ELISA- menetelmää
osoitetiin, että Abeta (1-42) pitoisuus AD-potilaiden
aivoselkäydinnesteessä oli vähäisempi kuin kontrollihenkilöillä.
Ja tämä löytö toistettiin useissa toisistaan riippumattomissa
tutkimuksissa, myös erilaisia menetelmiä käytettäen. Laajalti
hyväksyttynä selityksenä on ollut, että alentunut
aivoselkäydinnesteen Abeta(1-42)- pitoisuus johtuu siitä, että
tätä peptidipituutta kertyy aivoissa muodostuneisiin plakkeihin.
Abeta(1-42)-pitoisuus on 50% alempi AD-potilalla verrattuna
terveisiin kontrollihenkilöihin ja se on näyttänytkin toimivan
lukuisissa tutkimuksissa hyvänä biomerkitsijänä esivaiheen
AD-taudista.
Kun on
kombinoitu tämä yllämainittu tieto hermosolujen mikroputkia (
mikrotubulus) vakauttavasta tau-proteiinista saatuun tietoon
(P-tau ja T-tau tähän sisältyneenä, nehän heijastavat
vyyhtipatologiaa( P-tau) ja aivokuoren neuronijatkeitten, aksonien,
rappeutumista (T-tau)), niin nämä biomerkitsijät ovat osoittaneet
suurta AD- taudin diagnostista täsmäävyyttä. Vuodesta 2007 alkaen
ne sisältyvät AD-taudin diagnostisiin tutkimuksiin.
Monissa
kliinisissä laboratorioissa mitataan rutiinisti Abeta(1-42)
pitoisuutta useilla saatavilla olevilla immunologisilla tekniikoilla,
kuten ELISA:lla. Mutta nämä menetelmät kärsivät suuresta
variabiliteetista- varsinkin laboratorioitten välisistä, mikä taas
haittaa Abeta(1-42) peptidin käyttämistä diagnostisina
merkitsijänä. Sekä aivoselkäydinneste että plasma sisältävät
monenlaisia Abeta-peptidejä ja niissä on Abeta (1-40)-kokoista
peptidiä noin kymmenen kertaa yleisempänä kuin Abeta(1-42)-kokoa
ja lisäksi on olemassa eriävyyttä yksilöitten kesken kaiken
Abeta-peptidien tuotannon totaalimäärässä. Siitä seuraa
loogisesti, että käytettäessä ainoastaan Abeta(1-42) mittausta,
ne, joiden Abetatuotanto on vähäistä, tulevat virheellisesti
positiiviseksi AD-taudin suhteen kun taas päinvastainen tilanne
vallitsee, jos henkilö tuottaa runsaasti Abetaa ( siis voi tulla
väärä negatiivinen päätelmä AD-taudin suhteen) . Koska
puolestaan Abeta(1-40)-kokoisen peptidin pitoisuudet
aivoselkäydinnesteessä ovat muuttumattomia AD-taudissa, niin
AD-diagnoosin täsmällisyttä parantaa, jos käytetään suhdetta
Abeta(1-42)/Abeta(1-40).
Plasman
Abeta-peptidien mittaaminen-( poikkeuksena äskettäin kuvattu
Abeta-peptidi, joka sisältää beta-sekretaasin pilkkoamiskohdan
tienoon) - ei ole vielä osoittanut hyötyä AD-taudin
biomerkitsijänä. Plasman Abeta on pääasiassa peräisin
erilaisista aivojen ulkopuolisista solutyypeistä, esim. veren
trombosyyteistä ja täten ne eivät heijasta keskushermoston
plakkipatologiaa sillä tavalla kuin aivoselkäydinnesteen
Abeta(1-42) . Kuitenkin plasman Abeta voisi hyödyttää
terapeuttisissa kliinisissä kokeissa kun monitoroidaan
farmakodynamiikkaa annosten asetusta varten varhaisissa kliinisissä
kokeissa samoin kuin monitoroitaessa mahdollista Abeta poistumaa
aivoista veren puolelle.
Tietokonetomografiaa
(CT) käytetiin aluksi sulkemaan pois muita dementian syitä
aivorakenteen muutoksia tutkittaessa ja sen syrjäytti myöhemmin
MRI, magneettikuvaus. Tässä vaiheessa käytetään rakenteellista
ja funktionaalista magneettikuvantamista tukemaan kliinistä
AD-diagnoosia. Rakenteellinen MRI visualisoi aivoatrofian, mikä on
neurodegeneraatiolle luonteenomainen. AD-taudissa progredioiva,
etenevä, surkastuminen nähdään ensiksi mediaalisessa
ohimolohkossa tyypillisesti alkaen entorhinaaliselta kuorikerrokselta
ja sen jälkeen seuraa hippocampus, amygdala ja parahippocampus.
Toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI) mittaa epäsuorasti
neuronaalista aktiivisuutta käyttämällä veren happipitoisuudesta
riippuvaa kontrastikuvantamista; neuronaalinen aktiivisuus luodaan
kognitiivisista tehtävistä ja tuloksia vertaillaan
normaalisuorituksiin . Lepotilan funktionaalinen MRI (rsfMRI,
resting state functional MRI) voidaan mitata levon aikana
tutkittaessa yhteyksiä ja koetettaessa löytää varhainen aivojen
huonontunut toiminta, mikä korreloi AD-tautiin.
Koska
rypälesokeri glukoosi on aivojen primääri energianlähde,
glukoosianalogin (FDG) ottoa voidaan käyttää kombinoituna PET-
tutkimukseen AD-potilaiden aivojen aineenvaihdunnan tutkimuksessa.
AD-potilaiden aivossa voidaan havaita alentunutta glukoosin
aineenvaihduntaa, mikä pahentaa taudin progressiota ja korreloi AD:n
patologiseen diagnoosiin ja autopsiaan. (FDG,
fluoro-deoxy-D-glukoosi).
Amyloidin
kuvantaminen PET-menetelmällä saatiin ensin tehtyä 11C-PiB:n
avulla, joka on isotoopilla merkattu jäljittäjäaine, hyvin
spesifinen fibrillaariselle Abetalle; sillä on osoittautunut olevan
merkitsevästi parempi pidättyminen aivokuoreen AD-potilailla
verrattuna kontrollihenkilöihin. Viime aikoin on otettu käyttöön
kolme 18-F isotoopilla merkattua jäljittäjäainetta florbetaben,
florbetapir ja flutemetamol, joilla on samanlaiset aivokuoreen
pidättyvät ominaisuudet. Kuitenkin 18-F- jäljittäjäaineitten
puoliintumisaika on noin 110 minuuttia verrattuna 11-C-PiB:n 20
minuuttiin, mikä sallii 18-F- jäljittäjäaineiden sentralisoidun
tuotannon ja toimitamisen kaukanasijaitseviin PET-scanning
-laitoksiin- kun taas 11-C isotooppi vaatii paikalla sijaitsevan
syklotronin.
On
olemassa kaksi PET- jäljittäjäainetta tau-proteiinille ja niitä
on lähiaikoina kokeiltu ihmisillä.
Phenyl/pyridinyl-butadienyl-benzothiazoles/benzothiazoliums
saattavat kyetä erottamaan Abetan tau:sta in vivo, kun taas
18-F-T808 näyttää sitoutuvan tauproteiiniin aiovkudosleikkeissä
ja in vivo.
Yhteenveto
AD taudissa käytetyistä biomerkitsijöistä
Tyyppi
, Biomerkitsijä, Muuttuminen AD-
taudissa
Aivoselkäydinneste,
Abeta (1-42) , AD-taudissa pitoisuus laskee.
Aivoselkäydinneste,
Abeta(1-42)/Abeta(1-40) ,AD- taudissa suhde laskee.
Aivoselkäydinneste,
T-tau, AD-taudissa pitoisuus kohoaa
Aivoselkäydinneste,
P-tau, AD-taudissa pitoisuus kohoaa.
Kuvantaminen,
Rakenteellinen MRI, AD-taudissa aivojen tilavuus
alenee
Kuvantaminen,
Funktionaalinen MRI , AD-taudissa funktionaaliset
yhteydet vähenevät
Kuvantqaminen,
FDG-PET, AD-taudissa glukoosin
aineenvaihdunta alenee
Kuvantaminen,
Amyloidi-PET, AD-taudissa Abeta
pidättyminen aivoon lisääntyy
Kuvantaminen,
Tau-PET, AD-taudissa solunsisäinen
tau pitoisuus kohoaa.
-
Maininta
hoitomenetelmistä
Nykyisin on
neljä lääkettä saatavilla, jotka voinevat väliaikaisesti
parantaa AD-potilaiden oireita: kolme niistä on
asetyylikoliiniesteraasin estäjiä ja yksi on NMDA-reseptorin
antagonisti, mutta näihin asti ei ole olemassa mitään terapiaa,
joka hidastaisi tai pysäyttäisi AD-taudin progression. Kaksi
päähoitostrategiaa on lähiaikana arvioitu kliinisessä kokeessa ja
ne ovat aktiivi sekä passiivi Abeta-immunoterapia. Aktiivissa
Abeta-immuunoterapiassa potilas immunisoidaan Abeta-peptideillä tai
fragmenteilla stimuloiden endogeenisten anti-Abeta-vasta-aineiden
kehkeytymistä, kun taas passiivissa immunoterapiassa potilasta
käsitellään laskimonsisäisesti infusoiden monoklonaalisia
anti-Abeta-vasta-aineita. Ei melkein mitkään viimeaikaisista
kliinisistä kokeista joissa mahdollisilla anti-Abeta-aineilla
modifioidaan lääkkein tautia, ole onnistuneet osoittamaan
positiivisia vaikutuksia primäärisiin kliinisiin tuloksiin, vaikka
nämä lääkkeet hiiren AD-mallissa ovat kyenneet estämään ja
joissain tapauksissa puhdistamaan amyloidiplakkeja
Yksi
mahdollinen selitys on että ihmisillä hoito on alettu liian
myöhään; AD-taudin uskotaan olevan presymptomaattisessa (
esioireisessa) vaiheessa 20- 30 vuotta., joten neurodegeneraatio
saattaa olla jo liian pitkälle edennyttä ja laaja-alaista näissä
kliinisissä kokeissa. Toinen selitys on, että kaikkia ei ole
adekvaatisti pystytty diagnosoimaan ja tutkimukseen on saatettu
sisällyttää toisia dementiamuotoja potevia. Tämän takia on
tarvetta spesifisemmistä työvälineistä oikean
tutkimuspotilasmateriaalin koostamisessa, jolloin
AD-biomerkitsijöillä on vitaali merkitys jotta saatetaan
sisällyttää tutkimukseen varhaisempien AD-tautiasteiden yksilöitä