Leta i den här bloggen

måndag 23 december 2013

Non- invasiivi kallonsisäisen paineen mittaustekniikka

http://www.nasa.gov/content/it-s-all-in-your-head-nasa-investigates-techniques-for-measuring-intracranial-pressure/#.UrhxlPt1asw
  • NASA tutkii  tekniikoita, millä voisi mitata kallonsisäistä painetta.
It’s All in Your Head: NASA Investigates Techniques for Measuring Intracranial Pressure
Dec. 17, 2013
  •  Oletko koskaan koettanut seistä ylösalaisin päälläsi?  Muutaman minuutin kuluttua kasvoissasi ja kautta pääsi saataisi olla paineen tunnetta.Tämä johtuu siitä, että päällä seisten verenkierto joutuu tilavuudeltaan käänteiseen tilanteeseen ja  tuottaa  nyt pääpuoleen  enemmän verta.
Do you ever turn your world upside down by standing on your head? After a few minutes you might feel some pressure in your face and around your skull. This is because headstands invert the body’s blood flow, pushing more blood toward your head.
  •  Astronautit  ollessaan mikrogravitaatiossa kokevat jotain vastaavaa. Jos painovoima( gravitaatio)  puuttuu eikä se ole työntämässä kehon nesteitä jalkopäähän päin, nesteet alkavat  liikkua kohti kehon yläosaa. 
Astronauts in microgravity experience something similar. Without gravity pulling body fluids down toward their legs and feet, the fluids move toward the upper body.
  •  Tiedemiehet arvelevät, että sellainen tilanne aiheuttaa  nesteen tungosta päähän ja aivopaineen nousua, mitä sanotaan kallonsisäiseksi eli intrakraniaaliseksi paineeksi. Sellainen saattaa sumentaa näkökykyä joillain  miehistön jäsenillä. Paine ja siihen liittyvät näkökyvyn muutokset voivat aiheuttaa  VIIP oireyhtymää, Visual Impairment/Intracranial pressure syndrome, Näköhäiriön/kallonsisäisen paineennousun  oireyhtymää  Tämä onkin yksi  ihmisten  avaruuslentojen pahimmista riskeistä.
Scientists believe this causes fluid congestion in the head and increased pressure in the brain, known as intracranial pressure, which may be causing vision impairment in some crew members. The pressure and associated vision changes can cause what is known as “Visual Impairment/Intracranial Pressure” (VIIP syndrome), and it is one of NASA’s top human spaceflight risks.
  •  NASAN  tieteellisen ihmistutkimuksen ohjelma  on  rahoittanut  tiedemiesten  ponnistelut  VIIP- oireyhtymän monitoroimiseksi, käsittämiseksi ja estämiseksi ja tässä työssä on tutkittu useita  non-invasiivisia menetelmiä, jotka voisivat mitata kallonsisäisen paineen korvasta, silmästä ja päästä- tekniikoita, jotka  ovat edistyneen  avaruuslääketieteen ja  maapallon lääketieteen huipputasoa.
  •  http://en.wikipedia.org/wiki/Non-invasive_intracranial_pressure_measurement_methods#
Researchers funded through NASA’s Human Research Program are working to monitor, understand and prevent VIIP by investigating several non-invasive methods for measuring intracranial pressure through the ear, eye and head — techniques that are on the cutting edge of advanced space- and Earth-based medicine. Their work could have significant implications for both our astronauts in space and people on Earth, turning the way increased intracranial pressure is measured on its head.
  •  Avainseikkana VIIPoireyhtymän perussyyn käsittämisessä ja tehokkaiten vastakeinojen kehitelyssä  on mikrogravitaatiossa esiintyvätn entrakraniaalisen paineen dynamiikan määrittäminen, sanoo tri Christian Otto, NASA.n VIIP riskiprojektin tieteellinen johtaja.
“Determining the dynamics of intracranial pressure in microgravity is key to understanding the root cause of the VIIP syndrome and developing effective countermeasures,” says. Dr. Christian Otto, lead scientist of NASA’s VIIP Risk Project.

  • Allaolevassa kuvassa  on avaruusretkikunnan 36/37 lentoinsinööri Karen Nyberg   fundoskooppi kädessään ( Fundus = (silmän) pohja)  ja hän ottaa valokuvia ja videokuvia omasta silmästään, kun avaruussukkula on orbitallaan.  Tämä oli ensimmäinen kerta kun käytettiin  hardware  laitetta  ja  uutta näöntutkimus soft ware testiä.   

A crewmember uses a fundoscope to take still and video images of her eye while in orbit.
Expedition 36/37 Flight Engineer Karen Nyberg of NASA uses a fundoscope to take still and video images of her eye while in orbit. This was the first use of the hardware and new vision testing software.
Image Credit: 
NASA
An ISS crewmember performs ultrasound eye imaging.
  •  Toisessa kuvassa  retkikunnan 37/38 NASA:n lentoinsinööri Michael Hopkins tekee silmän ultraäänikuvausta ISS:n Columbus- laboratoriossa. Avustamassa on ESA:n  astronautti Luca Parmitano.

Expedition 37/38 Flight Engineer Michael Hopkins of NASA performs ultrasound eye imaging in the Columbus laboratory of the International Space Station.  European Space Agency astronaut Luca Parmitano assists.
Image Credit: 
NASA
A crewmember performs a tonometry eye exam.
  •  Kolmannessa kuvassa  retkikunnan 34/35  NASA:n lentoinsinööri Tom Marshbum  suorittaa  silmän tonometria tutkimusta   CSA:n Chris hadfieldille ISS:n  Columbus- modulissa. Tonometrialla mitataan  intraokulaarista  silmänpainetta.
 Expedition 34/35 Flight Engineer Tom Marshburn of NASA performs a tonometry eye exam on Chris Hadfield of the Canadian Space Agency in the Columbus module of the International Space Station. Tonometry measures intraocular eye pressure.
Image Credit: 
NASA
  • Tällä hetkellä- kuten tiedetään- ainoana  keinona mitata intrakraniaalista painetta  on invasiivinen tekniikka:  lumbaalipunktio ( lumbar puncture)  eli selkäydinnesteen, likvorin, otto punktioneulalla,  spinal tap). Tätä lumbaalipunktiota on pidetty kultaisena standardina kallonsisäisen paineen mittauksessa, koska testi  antaa suoraa mitaustulosta selkäydintä ja aivoja ympäröivästä nestetilasta.Tällainen testi on kuitenkin monimutkaista  tuolla  maata kiertävällä radalla.  Sitäpaitsi asialla on riskinsä maan pinnallakin.
Right now the only way to measure intracranial pressure definitively is through invasive techniques like a lumbar puncture — also known as a spinal tap. Lumbar punctures are considered the gold standard for measuring intracranial pressure because the test provides direct measurements of the fluid that surrounds the spinal cord and the brain. However; the procedure is complicated to perform in orbit. It carries risks on Earth as well.
  •  Non-invasiiviset metodit  voisivat suoda kliinikolle ja tutkijoille  täsmällisemmän  ja  turvallisemman  tavan   kallonsisäisen paineen mittaukseen tilanteessa, kun  paine korreloi suoraan näön huononemiseen.  Jos niin on, testit  saattavat auttaa tunnistamaan mitkä muut tekijät,  kuten kardiovaskulaarinen kunto  tai keskushermojärjestelmää koskevat seikat,  saattanevat  altistaa joitakuita astronautteja  aivopaineen nousuille.
Non-invasive methods could provide clinicians and researchers with accurate and safer ways to determine if intracranial pressure is directly correlated to vision impairment. If so, the tests may help identify what other factors, like cardiovascular health or issues with the central nervous system, may predispose some astronauts to increases in brain pressure.
  •  Onneksi aivot sijaitsevat lähellä  t useita  kehostruktuureja kuten verisuonia, korvaa tai silmää lähellä, mistä siten tiedemiehille  tulee niitä teitä,  joitten kautta voi epäsuoraan mitata kallonsisäistä painetta non-invasiivisella metodilla.
Fortunately, the brain’s interface with various bodily structures such as blood vessels, ears and eyes provide scientists with ways to indirectly measure intracranial pressure non-invasively. Scientists now are attempting to correlate changes in these parts of the head to intracranial pressure.
  •  KORVA
Eräs tekniikka,  tärykalvon siirtymä (TMD) mittaa  painetta, joka  siirtyy  aivoista korvaan  pientä (endolymfa)  kanavaa myöten, joka yhdistää aivot ja korvan. Liike minkä havaitsee tärykalvossa antaa  tutkijoille indikaattorin  intrakraniaalisen paineen tasosta
 http://en.wikipedia.org/wiki/Non-invasive_intracranial_pressure_measurement_methods#Tympanic_Membrane_Displacement

  • Tosessa  tekniikassa   emittoidaan  korvaan ääntä kahdella frekvenssillä. Koska paine pään sisällä vaikuttuu siitä, miten sisäkorvan osat vibroivat vasteena näille ääniaalloille, niin tiedemiehet  voivat mitata liikkeitä ja määritellä niistä onko aivopaine noussut.  (Tämä DPOAE, otoakustinen emissiomentelmä on jo  käytössä vastasyntyneiten kuulokyvyn  diagnosoimisessa) http://fi.wikipedia.org/wiki/Otoakustinen_emissio

The Ear
One technique, tympanic membrane displacement, measures pressure that is transferred from the brain to the ear via a small channel that connects the two. Movement detected in the eardrum provides researchers with an indication of intracranial pressure levels. A second technique emits sounds into the ear at two frequencies. Because pressure in the head affects how the inner parts of the ear vibrate in response to these sound waves, scientists can measure the movements to determine if the pressure in the head has increased. This is called distortion product otoacoustic emissions.
  •  SILMÄ
Silmä on myös arvokas mutta mahdollisia ristiriitaisia tietoja   antava informaatiolähde. NASA:n  kliininen translaatiotiedemies Jennifer Fogarty PhD on  sitä mieltä, että kallon jähmeä  rakenne  tekee rakenteeltaan muovautuvaisemman silmän   vaurioalttiiksi  kallonsisäisen paineen noustessa.Tämä merkitsee sitä, että silmän muutosten mittaamisella   tiedemiehille tulee mahdolliseksi määrittää   kallonsisäisen paineen  muutoksia.
Kallonsisäisen paineen mittauksessa  väylänä  aivoon on silmä  helposti saavutettavissa oleva mittauskohde, mihin  tutkijat voivat  luoda tekniikkaa.

The Eye
The eye also is a valuable yet possibly confounding source of information. According to Jennifer Fogarty, Ph.D., a NASA clinical translational scientist, the rigid structure of the skull makes the eye vulnerable to increased pressure because it is a pliable organ. This means measuring changes in the eye allows scientists to assess changes in intracranial pressure. Researchers can leverage easy access to the eye as the gateway into the brain to study intracranial pressure.
  •  Silmään voi vaikuttaa myös avaruusvalo aivan riippumatta kallonsisäisen  paineen muutoksista. Niinpä on tärkeää pystyä määrittelemään, mitä tapahtuu silmässa kun  verenvirtaus silmään tai silmästä poispäin  muuttuu ja  mitä tapahtuu silmässä,  kun kallonsiäsinen paine  muuttuu. .
The eye may also be affected by spaceflight independent of changes in intracranial pressure. So, it is important to be able to determine what is happening to the eye due to changes in blood flow to and from the eye itself and what is happening to the eye due to increases in intracranial pressure.
  •  Moni okulaarinen metodi antaa  tiedemiehille näkymän  suoraan silmän rakenteisiin  ja he voivat arvioida niistä  kallonsisäisen paineen määrän. Näissä menetelmissä mitataan verkkokalvon keskuslaskimon painetta ( laskimokierron  oftalmodynamometria ja silmänpohjan tähystys, fundusskopia) , silmäterän eli pupillan halkaisijaa ( pupillometria)  ja näköhermon tupen  halkaisijaa.  Näköhermon tuppi  eristää ja suojaa näköhermoa,  nervus opticus. Tuppi  on yhteydessä  aivoja ympäröivään tilavuuteen ja laajenee kun paine nousee.
Several ocular methods allow scientists to look directly into the eye structure to estimate intracranial pressure. These provide measures of central retinal vein pressure (venous ophthalmodynamometry with fundoscopy), pupil diameter (pupillometry) and optic nerve sheath diameter. The optic nerve sheath insulates and protects the optic nerve. It is connected to the space around the brain and expands when pressure rises.
Scientists also are measuring blood flow in the vessels feeding and draining the eye to determine intracranial pressure. One technique uses ultrasound over the closed eyelid to compare two sets of arterial pulses—both inside and outside of the brain—in response to external pressure placed on the eye. This technique is called two-depth transcranial Doppler .
  • PÄÄ
Muut  tekniikat mittaavat  pään sisäisiä muutoksia  non-invasiivisesti. Niihin kuuluu aivojen verisuonten  Doppler kuvaus, magneettiresonansikuvaus (MRI) ,  spektroskopia infrapunan lähellä olevin sätein,
 joilla mitataan  aivojen aktiivisuutta veren liikkeestä
 ja pulssifaasia ,  joka mittaa kallon liikettä joka on assosioitunut intrakaraniaalisennpaineen pulsseihin.

The Head
Other techniques measure changes within the head in non-invasive ways.
They include Doppler images of the brain’s blood vessels;
magnetic resonance imaging;
 near-infrared spectroscopy, which measures brain activity through blood movement;
 and pulse phase-lock loop, which measures skull movement associated with pulses in intracranial pressure.

(kommentti: Käytännössä:  aorttapulsaatio aiheuttaa pulsaation aivokammionesteeseen, joka on kiinteän struktuurin  ympäröimä, joten  kyseessä on  pulse- faslåst slinga, jossa on pulsaatiota, jok tuotaa pulsaatiota  ja jolle kallon asento gravitaatiokentässä on merkitsevä:  pystyasento maapallolla  edistää tätä  aivopaineen normaalikierron pysymistä : "keinutuoli"; samoin  diurnaalirytmi, uni, valve)
  • NASA:n tutkijat  käyttävät jo joitain yllämainittuja metodeja   kuten fundoskopiaa  tehden mittauksia   ennen  uutta ISS  avaruusmissiota, sen aikana ja  sen jälkeen. he käyttävät näitä tietoja  määrittääkseen kuinka avaruusmatka suhtautuu silmissä ja intrakraniaalisesa paineessa tapahtuviin muutoksiin.
NASA researchers already are using some of these methods, like fundoscopy, to take measurements before, during and after missions aboard the International Space Station. They use the data to determine how spaceflight relates to changes in the eyes and intracranial pressure. Others, like tympanic membrane displacement, still are being evaluated for flight.
  •  Näihin tutkimuksiin osallistuneista on jotkut  olleet lumbaalipunktiossakin maapalloon perustuvia laitteita  testattaessa. Tämä antaa tutkijoille  mahdollisuuden  vahvistaa laitteiston tarkkuus  suhteessa  absoluuttiseen intrakraniaaliseen paineeseen , mikä  on saatu Lumbaalipunktiotuloksista. Lumbaalipunktio on tehty ainoastaan jos henkilö  lääketieteellisistä syistä jo tarvitsee  sitä. proseduuria.
Some subjects participating in these investigations undergo lumbar puncture during Earth-based device testing. This allows researchers to validate the device’s accuracy relative to absolute intracranial pressure obtained from the results of the lumbar puncture.
 The lumbar puncture is performed only if a subject already needs the procedure for medical reasons.
  •  NASA:n tutkijoiden tulee ottaa huomioon laitteiston pätevyyden lisäksi muitakin seikkoja kuten  koko ja paino avaruusmatkaa ajatellen sekä laiteen helppokyttöisyys muillekin kuin  lääketieteelliselle henkilökunnalle. Joitain tekniikoita voidaan suorittaa siten, että  Maassa oleva  lääketieteellinen   henkilökunta suorin ohjein    kouluttaa miehistön jäseniä  suorittamaan  kiertodaralla jotain lääketieteellistä proseduuria.
Beyond the device’s accuracy, NASA researchers also must consider the size and weight of the devices for spaceflight, as well as the device’s ease of use for non-medical personnel. Some techniques can be performed using virtual guidance where Earth-based medical personnel provide training to crew members performing medical procedures in orbit.
  •  Tällä noninvasiivisia  aivopaineenmittausmenetelmiä selvittävällä työllä on sovellutuksensa niin  avaruusoloihin kuin maapallon oloihin.   Jos nyt ei ole ilmeinen aivotuumori tai  jokin muu tauti syynä  aivopaineen nousuun niin hydrofephalusta potevat ja  idiopaattista  intrakraniaalista hypertensiota potevat   voisivat tulla mitatuiksi näillä noninvasiivisilla tekniikoilla , jotka ovat  potilaan  vaivoja säästäviä- päinvastoin kuin lumbaalipunktio. 
-This work into non-invasive testing to measure intracranial pressure has both space- and Earth-based applications. For patients suffering from conditions like hydrocephalus and Idiopathic Intracranial Hypertension, an increased pressure around the brain without an apparent cause like tumors or other diseases, these techniques could provide alternative ways to measure intracranial pressure without the risk or discomfort associated with a lumbar puncture.
  •  Tri Otton mukaan  näitten laiteitten  arvioinnin jälkeen tutkijat jatkavat  ongelman luonnehtimista ja siitä  sadaan  syvempää ymmärtämystä ihmisen kallonsisäisen paineen nousun vaikutuksiin  niin avaruudesa kuin maapallolla. Tästä tutkimuksesta lääketieteellinen maailma voi  tehdä kuperkeikan. 

According to Otto, as these devices are evaluated, researchers continue to characterize the problem— gaining greater insight into the effects of increased intracranial pressure on individuals both in space and on Earth.

This research just may turn the medical world upside down.

onsdag 11 december 2013

Professori Randy Schekman : Rakkulakuljetus, membraanifuusio

http://mcb.berkeley.edu/labs/schekman/

Some Results out of  1 to 20 of 259

1.
Ge L, Schekman R.
Autophagy. 2013 Nov 11;10(1). [Epub ahead of print] Review.

4.
la Cour JM, Schindler AJ, Berchtold MW, Schekman R.
PLoS One. 2013 Sep 19;8(9):e75309. doi: 10.1371/journal.pone.0075309.

5.
Zanetti G, Prinz S, Daum S, Meister A, Schekman R, Bacia K, Briggs JA.
Elife. 2013 Sep 17;2:e00951. doi: 10.7554/eLife.00951.

6.
Schekman R.
Proc Natl Acad Sci U S A. 2013 Sep 10;110(37):14833-6. doi: 10.1073/pnas.1312967110. Epub 2013 Aug 23.

7.
Ge L, Melville D, Zhang M, Schekman R.
Elife. 2013 Aug 6;2:e00947. doi: 10.7554/eLife.00947. Print 2013.

8.
Miller EA, Schekman R.
Curr Opin Cell Biol. 2013 Aug;25(4):420-7. doi: 10.1016/j.ceb.2013.04.005. Epub 2013 May 20.

10.
Zhang M, Schekman R.
Science. 2013 May 3;340(6132):559-61. doi: 10.1126/science.1234740. No abstract available.

12.
Dimitrov L, Lam SK, Schekman R.
Cold Spring Harb Perspect Biol. 2013 May 1;5(5):a013243. doi: 10.1101/cshperspect.a013243.

13.
Chen XW, Wang H, Bajaj K, Zhang P, Meng ZX, Ma D, Bai Y, Liu HH, Adams E, Baines A, Yu G, Sartor MA, Zhang B, Yi Z, Lin J, Young SG, Schekman R, Ginsburg D.
Elife. 2013 Apr 9;2:e00444. doi: 10.7554/eLife.00444. Print 2013.

14.
Jakobsen MK, Cheng Z, Lam SK, Roth-Johnson E, Barfield RM, Schekman R.
J Cell Sci. 2013 May 15;126(Pt 10):2151-6. doi: 10.1242/jcs.115915. Epub 2013 Mar 22.

15.
Lee BL, Moon JE, Shu JH, Yuan L, Newman ZR, Schekman R, Barton GM.
Elife. 2013;2:e00291. doi: 10.7554/eLife.00291. Epub 2013 Feb 19.

16.
Guo Y, Zanetti G, Schekman R.
Elife. 2013;2:e00160. doi: 10.7554/eLife.00160. Epub 2013 Jan 8. Erratum in: Elife. 2013;2:e01328.
20.
Choy RW, Cheng Z, Schekman R.
Proc Natl Acad Sci U S A. 2012 Jul 24;109(30):E2077-82. doi: 10.1073/pnas.1208635109. Epub 2012 Jun 18.
PMID:
22711829
[PubMed - indexed for MEDLINE]
Free PMC Article

Rothman James et al. Synaptinen kuljetustekniikka

1.
Krishnakumar SS, Kümmel D, Jones SJ, Radoff DT, Reinisch KM, Rothman JE.
Biophys J. 2013 Dec 3;105(11):2507-16. doi: 10.1016/j.bpj.2013.10.029.

2.
Pellett PA, Dietrich F, Bewersdorf J, Rothman JE, Lavieu G.
Elife. 2013 Oct 1;2:e01296. doi: 10.7554/eLife.01296.

3.
Thiam AR, Antonny B, Wang J, Delacotte J, Wilfling F, Walther TC, Beck R, Rothman JE, Pincet F.
Proc Natl Acad Sci U S A. 2013 Aug 13;110(33):13244-9. doi: 10.1073/pnas.1307685110. Epub 2013 Jul 30.

4.
Lavieu G, Zheng H, Rothman JE.
Elife. 2013 Jun 4;2:e00558. doi: 10.7554/eLife.00558. Print 2013.

5.
Shi L, Howan K, Shen QT, Wang YJ, Rothman JE, Pincet F.
Nat Protoc. 2013 May;8(5):935-48. doi: 10.1038/nprot.2013.048. Epub 2013 Apr 18.

6.
Gao Y, Zorman S, Gundersen G, Xi Z, Ma L, Sirinakis G, Rothman JE, Zhang Y.
Science. 2012 Sep 14;337(6100):1340-3. doi: 10.1126/science.1224492. Epub 2012 Aug 16.

7.
Karatekin E, Rothman JE.
Nat Protoc. 2012 Apr 19;7(5):903-20. doi: 10.1038/nprot.2012.019.

8.
Shi L, Shen QT, Kiel A, Wang J, Wang HW, Melia TJ, Rothman JE, Pincet F.
Science. 2012 Mar 16;335(6074):1355-9. doi: 10.1126/science.1214984.

9.
Rothman JE, Schekman R.
Cell. 2011 Sep 16;146(6):851-4. doi: 10.1016/j.cell.2011.08.041. Epub 2011 Sep 9.

10.
Pellett PA, Sun X, Gould TJ, Rothman JE, Xu MQ, Corrêa IR Jr, Bewersdorf J.
Biomed Opt Express. 2011 Aug 1;2(8):2364-71. doi: 10.1364/BOE.2.002364. Epub 2011 Jul 22.

11.
Kümmel D, Krishnakumar SS, Radoff DT, Li F, Giraudo CG, Pincet F, Rothman JE, Reinisch KM.
Nat Struct Mol Biol. 2011 Jul 24;18(8):927-33. doi: 10.1038/nsmb.2101.

12.
Li F, Pincet F, Perez E, Giraudo CG, Tareste D, Rothman JE.
Nat Struct Mol Biol. 2011 Jul 24;18(8):941-6. doi: 10.1038/nsmb.2102.

13.
Krishnakumar SS, Radoff DT, Kümmel D, Giraudo CG, Li F, Khandan L, Baguley SW, Coleman J, Reinisch KM, Pincet F, Rothman JE.
Nat Struct Mol Biol. 2011 Jul 24;18(8):934-40. doi: 10.1038/nsmb.2103.

14.
Cremona ML, Matthies HJ, Pau K, Bowton E, Speed N, Lute BJ, Anderson M, Sen N, Robertson SD, Vaughan RA, Rothman JE, Galli A, Javitch JA, Yamamoto A.
Nat Neurosci. 2011 Apr;14(4):469-77. doi: 10.1038/nn.2781. Epub 2011 Mar 13. Erratum in: Nat Neurosci. 2011 Dec;14(2):1617.

15.
Rothman JE.
Mol Biol Cell. 2010 Nov 15;21(22):3776-80. doi: 10.1091/mbc.E10-05-0418.

16.
Ji H, Coleman J, Yang R, Melia TJ, Rothman JE, Tareste D.
Biophys J. 2010 Jul 21;99(2):553-60. doi: 10.1016/j.bpj.2010.04.060.

17.
Shen J, Rathore SS, Khandan L, Rothman JE.
J Cell Biol. 2010 Jul 12;190(1):55-63. doi: 10.1083/jcb.201003148. Epub 2010 Jul 5.

18.
Lavieu G, Orci L, Shi L, Geiling M, Ravazzola M, Wieland F, Cosson P, Rothman JE.
Proc Natl Acad Sci U S A. 2010 Apr 13;107(15):6876-81. doi: 10.1073/pnas.1002536107. Epub 2010 Mar 29.

19.
Karatekin E, Di Giovanni J, Iborra C, Coleman J, O'Shaughnessy B, Seagar M, Rothman JE.
Proc Natl Acad Sci U S A. 2010 Feb 23;107(8):3517-21. doi: 10.1073/pnas.0914723107. Epub 2010 Feb 2.

20.
Emr S, Glick BS, Linstedt AD, Lippincott-Schwartz J, Luini A, Malhotra V, Marsh BJ, Nakano A, Pfeffer SR, Rabouille C, Rothman JE, Warren G, Wieland FT.
J Cell Biol. 2009 Nov 16;187(4):449-53. doi: 10.1083/jcb.200909011. Epub 2009 Nov 9. Review.

Nobelin palkinto 2013 signaali vesikkelikuljetuksen alasta

Professorit
Randy Schekman, James Rothman ja Thomas Suedhoe
jakoivat  Vuoden  2013  Nobelin palkinnon lääketieteessä tai fysiologiassa. 
Katson  jokaiselta noin parikymmentä artikkelia tähän  blogiin seulottavaksi sitten ajan myötä ja suomennan jotain olennaista, mikä  koskee tämän blogin aihepiiriä. 

SNARE- proteiinit

SNARE
on lyhennys sanoista  Liukoiset  NSF liitosproteiini- reseptoriproteiinit
"SNAP (Soluble NSF Attachment Protein) REceptor") proteins

Tämä on suuri proteiinisuperperhe, jossa on yli 60 jäsentä  sekä hiivoissa että imettäväisissä. 
  • SNARE-proteiinien ensisijainen tehtävä on välittää  rakkulakuljetusta lipidikalvoisten  aitioitten  kesken eräänlaisessa aukkostruktuurikohdassa  ( porosomi) tai tietyssä kohdeaitiossa  kuten lysosomissa
Tämän funktion selvittelystä on juuri jaettu Nobelin palkinto 10.12. 2013 Tukholmassa, joten parasta suomennosta saa vielä odotella.
(Eilen selvitettiin tarkasti miten  SNARE- proteiinit toimivat tässä  rakkulan sisällön ottamisessa ja välittämisessä  eteenpäin. Tässä alla olevassa kuvassa näytetään miten SNARE- proteiini kuin hiuspinnin päät  ottavat otteen membraaneista sekä solusta että rakkulasta ja  saattaa  nämä sulautumaan toisiinsa. Käytännössä ehtii muodostua  aukko, josta sisältö siirtyy ennenkuin kalvot täysin sulautuvat toisiinsa fuusiossa )

The primary role of SNARE proteins is to mediate vesicle fusion, that is, the exocytosis of cellular transport vesicles with the cell membrane at the porosome or with a target compartment (such as a lysosome).

  • SNARE proteiinia on kaksi kategoriaa v- SNARE, joita inkorporoituu kuljetettaviin rakkuloihin niiden silmukoituessa esiin ja kohde eli t- SNARE- proteiineja , joita on kohdeorganismissa (target organ) . 

SNAREs can be divided into two categories: vesicle or v-SNAREs, which are incorporated into the membranes of transport vesicles during budding, and target or t-SNAREs, which are located in the membranes of target compartments.

  •  Vierlä tuoreempi luokittelu  ottaa huomioon SNARE- proteiinien rakenteellisiä piirteiä ja jakaa niitä  R_ SNARE ja Q- SNARE ryhmiksi.
Recent classification however takes account of the structural features of the SNARE proteins and divides them into R-SNAREs and Q-SNAREs.
  •  Kaikkein tarkimmin on tutkittu synaptisten rakkuloitten SNARE- proteiineja  presynaptisesta kalvosta. Tällaiset SNARE- proteiinit ovat kohteita  mm bakteerin neurotoksiineille ( botulismi, tetanus).
The best-studied SNAREs are those that mediate docking of Synaptic Vesicles with the presynaptic membrane. These SNAREs are the targets of the bacterial neurotoxins responsible for botulism and tetanus.
  •  SNARE- proteiinit ovat pieniä ja useimmiten plasmakalvoon sitoutuneita proteiineja. Vaikka ne  vaihtelevat huomattavasti rakenteeltaan ja kooltaan, niillä on sytosolisessa segmentissä  SNARE motiivissaan  60- 70 aminohappoa, jotka pystyvät  palautuvasti kokoontumaan tiiviksi neljän helixin kimpuksi, jota sanotaan trans- SNARE- kompleksiksi. 

SNAREs are small, abundant and mostly plasma membrane-bound proteins. Although they vary considerably in structure and size, all share a segment in their cytosolic domain called a SNARE motif that consists of 60-70 amino acids that are capable of reversible assembly into tight, four-helix bundles called "trans"-SNARE complexes.

 Valmiiksi muodostunut meta-stabiili transkompleksi käsittää kolme SNARE- proteiinia :
Ne ovat
  1. syntaxiini I 
  2. SNAP-25 jotka ovat solukalvossa- ja
  3.  synaptobreviini, rakkulaan assosioitunut kalvoproteiini eli VAMP ankkuroituneena rakkulakalvoon
The readily-formed metastable "trans" complexes are composed of three SNAREs: syntaxin 1 and SNAP-25 resident in cell membrane and synaptobrevin (also referred to as vesicle-associated membrane protein or VAMP) anchored in the vesicular membrane.



http://en.wikipedia.org/wiki/SNARE_%28protein%29

fredag 1 november 2013

C3 komplementtitekijän osuus

Väitöstilaisuus on  vielä edessäpäin.  Tri Anna Stokowan työn nimenä on THE ROLE OF THE COMPLEMENT SYSTEM IN ISCHEMIC STROKE AND NEURAL PLASTICITY.
Väitöstyö perustuu viiteen osatyöhön.
(I ) Plasman C3 ja C3a pitoisuudet  halvauksessa, jonka taustalla on suurten suonten tauti.  Miten komplementtitekijät  liittyvät  taudin lopputuloksiin?(2011)
(II)  Havaitaan  eroavuuksia  systeemisten C3- pitoisuuksien ja taudin lopputulosten kesken kardioembolisessa halvauksessa ja halvauksissa, jossa taustalla on pienten suonten tauti (2013)
(III) Komplementtikomponentin C3 geneettiset  variaatiot  osoittavat  assosiaation iskemiseen aivohalvaukseen (2011).
(IV) C3a- komplementtipeptidin reseptori stimuloi neuronin plastisuutta kokeellisessa aivoiskemiassa.
(V)  C3- puutteisen hiiren kognitiivinen suorituskyky ja hippokampin synaptinen funktio ovat muuntuneet.

Tiivistelmästä suomennosta

Eläinkokeista saadun näytön perusteella  vaikuttaa  aivojen komplementtiaktivaatio olevan  kaksiteräinen miekka, koska se  tuottaa   tilanteesta riippuen  joko edullisia tai  haitallisia  vaikutuksia.Tässä väitöstyössä tutkijat  punnitsevat, voisiko systeemisen verenkierron komplementin aktivoituminen toimia ennusteellisenä  biomerkitsijänä aivohalvauksen jälkeiselle  toiminnalliselle tulokselle.  Lisäksi he tutkivat komplementti-järjestelmän tehtävää  aivojen plastisuudessa ja iskemisen halvauksen jälkeisessä toipumisessa.

Tutkijat havaitsivat, että  eri etiologialla kehkeytyneitä   iskemisiä  aivohalvauksia potevilla henkilöillä  ilmeni  huomattaa   eroa C3- ja C3a- komplementtitekijöitten  akuutin faasin ja viivästyneen faasin plasmapitoisuuksissa. He havaitsivat myös, että  plasman C3-  ja C3a- pitoisuuksien  liittyminen  statukseen ja funktionaaliseen lopputulokseen riippui iskemisen aivohalvauksen alatyypistä.
Suurten suonten taudista johtuvassa ja kardioembolisessa halvauksessa  seurannan ollessa 3 kuukautta   liittyivät C3 -pitoisuudet epäsuotuisaan  funktionaaliseen lopputulokseen, mikä arvioitiin 3 kk ja 2 vuoden päästä halvauksesta. Kuitenkin suotuisaa lopputulosta kardioembolisen halvauksen kärsineillä potilailla enteili plasman C3a/ C3 suhteen kohtalainen knousu.  ( Osatyöt I ja II) .

Edelleen havaittiin, että  perinteisistä riskitekijöistä riippumatta iskemiseen aivohalvaukseen  liittyi C3- geenin kaksi yksittäisen nukleotidin polymorfismia (SNP). Toinen näistä yksittäisistä polymorfioista (SNP) liittyi kryptogeeniseen aivohalvaukseen. ( Osatyö III). Siis kaksi yksittäisen nukleotidin polymorfiaa (SNP) liittyi  plasman C3a- tai C3- komplementtitekijän pitoisuuksiin iästä, sukupuolesta tai case-control- statuksesta  riippumatta.
Yhteenvetona sanoen  Iskemisessä  aivohalvauksessa  komplementtijärjestelmän osuus  riippuu vahvasti halvauksen etiologiasta.

Tutkijat havaitsivat myöskin koe-eläimellä  C3a yliesiintymistä ja  C3a reseptorin  ( C3aR) vajeen  vähentymistä   lukuisissa  halvauksen jälkeen muodostuneissa neuroneissa peri-infarktisessa aivokuoressa niiden vaikuttamatta infarktin kokoon. Kontrollihiiriin verrattuna C3aR- vajeisilla hiirillä oli vähempi  tiheys aivokuoren presynaptisia pisteita ja GAP43- positiivisia aksoninkasvukohtia infarktialueen ympäristössä, kun taas  niillä hiirillä,   joilla C3 esiintyminen oli koholla,  oli halvauksen jälkeinen aksonaalisen  plastisuuden vaste  lisääntynyttä. Behavioristisin testein  mitattuna niillä hiirillä, joilta  C3aR ( reseptori) puuttui,  esiintyi huomattavampaa sensorimotorista  toiminnallista vajetta ( Osatyö IV) .Nämä tulokset viittaavat siihen, että pitäisi ottaa huomioon C3a-reseptorin (C3aR) signalointi  yhtenä kohteena, kun hahmotellaan terapeuttisia strategioita iskemisen aivohalvauksen  jälkeisen funktionaalisen toipumisen kohentamiseksi.

Tutkijat selvittivät myös  komplementtiin  suhdetta  neuraliseen plastisuuteen ei -patologisissa oloissa   tekemällä  hippokampuksen CA1- alueen elektrofyiologisia rekisteröintejä  nuorilla C3-vajeisilla ja  kontrollihiirillä. He havaitsivat, että C3 -komplementtitekijävajeisilla hiirillä oli todennäköisesti alentunut hermonvälittäjäaineen vapautuminen, mutta molemmissa ryhmissä dendriittiulokkeiden tiheys, excitatorisen postsynaptisen potentiaalin frekvenssi ja amplitudi olivat vastaavat. Behavioristinen testi tehtiin IntelliCage-alustassa( suorituskyky tilavuudessa, oppimistehtävät) (C3- vajeiset hiiret  suorituivat paremmin tilavuusessa ja oppimistehtävissä.  (Kts. osatyö V)
Näistä löydöksistä  voitaneen tehdä sovellutuksia  synapsien eliminoitumista koskevien häiriöitten  kuten Alzheimerin tauti, autismi tai MS,hoitoon.

KTS. MYÖS
 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23199288
C3 on proinflammatorinen komplementtitekijä.

måndag 28 oktober 2013

D-penicillamiini

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15661498 
Koska  D-penisillamiin voi estää kollageenin poikkisidosten muodostusta, sillä voisi olla merkitystä myös kelaattina Alz- taudissa estämässä  hankalia fibrillimuodostumia.  Löytyyhän tästä  artikkelikin: 


Eur J Pharm Biopharm. 2005 Feb;59(2):263-72. Novel D-penicillamine carrying nanoparticles for metal chelation therapy in Alzheimer's and other CNS diseases.

Source

Department of Pharmaceutical Sciences, Center for Pharmaceutical Science and Technology, College of Pharmacy, University of Kentucky, Lexington, KY 40536-0082, USA.

Abstract

Metal ions accumulate in the brain with aging and in several neurodegenerative diseases. Aside from the copper storage disease, Wilson's disease, recent attention has focused on the accumulation of zinc, copper and iron in the Alzheimer's disease (AD) brain and the accumulation of iron in Parkinson's disease. In particular, the parenchymal deposition of beta-amyloid (Abeta) and its interaction with metal ions has been postulated to play a role in the progression of AD. Thus, the strategy of lowering brain metal ions and targeting the interaction of Abeta peptide and metal ions through the administration of chelators has merit. Our recent finding that nanoparticle delivery systems can cross the blood-brain barrier has led us to investigate whether chelators delivered conjugated to nanoparticles could act to reverse metal ion induced protein precipitation. In the present studies, the Cu (I) chelator D-penicillamine was covalently conjugated to nanoparticles via a disulfide bond or a thioether bond. Nanoparticle-chelator conjugates were stable between pH 6-8 in aqueous suspension if stored at 4 degrees C, and did not aggregate when challenged with salts and serum. Release of D-penicillamine from the nanoparticles was achieved using reducing agents such as dithiothreitol (as a model for glutathione). Nanoparticles treated only under reducing conditions that released the conjugated D-penicillamine were able to effectively resolubilize copper-Abeta (1-42) aggregates. These results indicate that nanoparticles have potential to deliver D-penicillamine to the brain for the prevention of Abeta (1-42) accumulation, as well as to reduce metal ion accumulation in other CNS diseases.

söndag 27 oktober 2013

Fysostigmiini

http://en.wikipedia.org/wiki/Physostigmine

Kuten tiedetään kolinerginen järjestelmä toimii eräänlaisena hermo ratojen johtokyvyn perusauraajana   siten että sen  vaihtovirtamainen  nopea asetylkoliini-- asetylkoliiniesteraasi- järjestelmä  normaalina tuottaa ihmisen järkevää kognitiota ja hyvää suorituskykyä.
 Jos  tuo hyvä järkevyys halutaan   täsmällisesti kolaroida pois- (kuitenkaan tappamatta  väestöä kuten tavallisilla hermokaasuilla  on tapana ), ja esim asetylkoliinin tehopitoisuutta vähennetään-   niin  vaikutus on typertävä, ihminen alkaa  töppäillä, hypistellä, nyppiä ja esim.  kiskoa vaatteitaan pois ja on toiminnaltaan deliriöösi, ajantajun kadottanut  eikä erota  vahvoista  hallusinaatioistaan   objektiivisia faktoja. - Sotilaille tuollainen  töppöily olisi  hyvin  "incapasitating", toimintakyvyn tehon äkkikatkaisija.  BZ kemiallinen ase  kuten sen sukuinen Agentti 15 ovat sitä sorttia.Tämän vuoden alkupuolella  huhuttiin että jotain  Agentti 15 kaltaista olisi  Syyriassakin olut, mutta  ilmeisesti  oli kyse pahempia tarkoittaneista  aineista.

Tuollaisen töppöilyyn on fysostigmiini vastalääke  . Sen yksi  nimi onkin "Antilirium " ( anti -delirium)  . Fysotigmiinillä on itsellään   yliannostusoreensa, joten  sen  antorajat ovat kapeat. Fysostigmiini saa kohotettua asetylkoliinin vaikuttavaa pitoisuutta estämällä  asetylkoliinia pilkkoutumasta.

NATO koodin BZ  aineille fysostigmiini on  aivan  spesifinen vasta-aine. sillä BZ aineet   ( asetylkoliinin kompetitiivisina estäjinä   postsynaptisissa ja postjunktionaalisissa muskariinireseptorikohdissa sekä aivoissa)  vähentävat asetylkoliinin efektiivistä  pitoisuutta noissa reseptorikohdissa.

Fysostigmiinin vaikutus asetylkoliiniesteraasiin on reversibeli, ohimenevä, palautuva, ( kun taas  organofosfaatti-hermokaasut  lamaavat  entsyymin pysyvästi). Fysostigmiini vahvistaa asetylkoliinin pitoisuutta sekä nikotiinireseptoreissa että muskariiniresptoreissa,  joten se vaikuttaa  aivoissakin lähimuistin ja    lihasfunktioissa kyseessä olevan hetken  tahdonalaisen toiminnan   paranemaa. 

 Sitaatti  Wikipediasta:

Clinical uses

Physostigmine is used to treat glaucoma, Alzheimer's disease and delayed gastric emptying. It has been shown to improve short term memory (Krus et al. 1968). Recently, it has begun to be used in the treatment of orthostatic hypotension.
Because it is a tertiary amine (and thus does not hydrogen bond, making it more hydrophobic), it can cross the blood–brain barrier, and physostigmine salicylate is used to treat the central nervous system effects of atropine, scopolamine and other anticholinergic drug overdoses.
Physostigmine is the antidote of choice for Datura stramonium poisoning. It is also an antidote for Atropa belladonna poisoning, the same as for atropine.[4] It has been also used as an antidote for poisoning with GHB as well,[5] but is poorly effective and often causes additional toxicity, so is not a recommended treatment.[6]

Bioactivity

Physostigmine functions as an acetylcholinesterase inhibitor. Its mechanism is to prevent the hydrolysis of acetylcholine by acetylcholinesterase at the transmitted sites of acetylcholine. This inhibition enhances the effect of acetylcholine, making it useful for the treatment of cholinergic disorders and myasthenia gravis. More recently, physostigmine has been used to improve the memory of Alzheimer’s patients due to its potent anticholinesterase activity. However, the drug form of physostigmine, physostigmine salicylate, has poor bioavailability.
Physostigmine also has a miotic function, causing pupillary constriction. It is useful in treating mydriasis. Physostigmine also increases outflow of the aqueous humor in the eye, making it useful in the treatment of glaucoma.
Recently, physostigmine has been proposed as antidote for intoxication with gamma hydroxybutyrate (GHB, a potent sedative-hypnotic agent that can cause loss of consciousness, loss of muscle control, and death). Physostigmine may treat GHB by producing a nonspecific state of arousal. However, there is not enough scientific evidence to prove physostigmine properly treats GHB toxicity.
Physostigmine also has other proposed uses: it could reverse undesired side effects of benzodiazepines such as diazepam, alleviating anxiety and tension. Another proposed use of physostigmine is to reverse the effects of barbiturates (any of a group of barbituric acids derived for use as sedatives or hypnotics).

Side effects

An overdose can cause cholinergic syndrome.
Other side effects may include nausea, vomiting, diarrhea, anorexia, dizziness, headache, stomach pain, sweating, dyspepsia and seizures.[7]

Metyltioniini tutkimuksissa

http://en.wikipedia.org/wiki/Methylthioninium_chloride
Metyltioniini eli metyleenisini on redusoiva ( pelkistävä) aine, jota käytetään terapeuttisesti joissain methemoglobinemiamuodoissa palauttamassa hemoglobiinin Ferrirautaa Hb-Fe+++  ferro-muotoon Hb-Fe++.
 On havaittu että  metyleenisini toimii myös  Tau-proteiinin aggrekaation estäjänä, jolloin  se on kiinnostava aine  mahdollisena  Alzheimerin taudin lääkekirjoon kuuluvana  uutena jäsenenä. Mahdollista edullista vaikutusta sillä lie myös Parkinsonin tautiin. Asiaa tutkitaan.

SITAATTI Wikipediasta:

Methylthioninium chloride

Methylthioninium chloride
Systematic (IUPAC) name
3,7-bis(Dimethylamino)-phenothiazin-5-ium chloride
Clinical data
Pregnancy cat.  ?
Legal status investigational
Routes oral
Identifiers
CAS number 61-73-4 Yes
ATC code None
PubChem CID 6099
ChemSpider 5874 Yes
ChEBI CHEBI:6872 Yes
ChEMBL CHEMBL405110 Yes
Chemical data
Formula C16H18ClN3S 
Mol. mass 319.85 g/mol
 Yes (what is this?)  (verify)
Methylthioninium chloride (INN, or methylene blue, proposed trade name Rember) is an investigational drug being developed by the University of Aberdeen and TauRx Therapeutics that has been shown in early clinical trials to be an inhibitor of Tau protein aggregation.[1][2] The drug is of potential interest for the treatment of patients with Alzheimer's disease. Its development appears to be related to claim 7 of US 6953794 Inhibition of Tau-Tau Association. TauRx Therapeutics has suggested that the mechanism by which methylene blue might delay or reverse neurodegeneration in Alzheimer's disease is as an inhibitor of Tau protein aggregation. While methylene blue arguably has an effect on Tau aggregation, it also has an effect on mitochondrial function which is likely to play an important role. In vitro studies suggest that methylene blue might be an effective remedy for both Alzheimer's and Parkinson's disease by enhancing key mitochondrial biochemical pathways. It can disinhibit and increase complex IV, whose inhibition correlates with Alzheimer's disease. [3]
...

torsdag 10 oktober 2013

onsdag 2 oktober 2013

Astrosyytin osuudesta aivohalvauksessa ,aivojen plastisuudessa ja neurogeneesissä. Uusi väitöskirja 2013

https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/32390

Keywords: astrocytes
reactive gliosis
stroke
neurotrauma
brain plasticity
intermediate filaments
nanofilaments
GFAP
vimentin
neurogenesis
neural stem/progenitor cell
single-cell gene expression profiling
Abstract: Astrocytes, one of the most abundant and heterogeneous cell types in the central nervous system, fulfill many important roles in the healthy and injured brain. This thesis investigates the role of astrocytes in the neurogenic niche and the astrocyte response in stroke and neurotrauma. Using gene expression profiling on a global level as well as on a single-cell level and applying it to disease and transgenic models in vivo and in vitro, we have addressed molecular bases of these responses and molecular signatures of the subpopulations of astrocytes. Following injury, stroke or neurodegenerative diseases, astrocytes upregulate intermediate filament (nanofilament) proteins glial fibrillary acidic protein and vimentin along with many other genes, in a process referred to as reactive gliosis. Results presented in this thesis show that mice with attenuated reactive gliosis developed larger infarct volumes following experimental brain ischemia, compared to controls, implying that reactive gliosis is neuroprotective. Using astrocyte and neurosphere co-cultures, we show that astrocytes inhibit neuronal differentiation through cell-cell contact via the Notch signaling pathway and that intermediate filaments are involved in this process. We found that even a very limited focal trauma triggers a distinct brain plasticity response both in the injured and contralesional hemisphere and that this response at least partly depends on activation of astrocytes. Finally, using single-cell gene expression profiling in vitro and in vivo, we show that the astrocyte population is highly heterogeneous, we attempt to define astrocyte subpopulations in molecular terms, and we demonstrate that astrocyte subpopulations respond differentially to a subtle neurotrauma both in the injured and contralesional hemisphere.

onsdag 20 mars 2013

Aivoselkäydinneste (1)

Aineistoa suomennettavaksi:
1)  2007
Pflugers Arch. 2007 Apr;454(1):1-18. Epub 2006 Nov 21.

Water and solute secretion by the choroid plexus.

Source

The Water and Salt Research Center & Institute of Anatomy, University of Aarhus, Wilhelm Meyers Allé, 8000 Aarhus, Denmark. jp@ana.au.dk

Abstract

The cerebrospinal fluid (CSF) provides mechanical and chemical protection of the brain and spinal cord. This review focusses on the contribution of the choroid plexus epithelium to the water and salt homeostasis of the CSF, i.e. the secretory processes involved in CSF formation. The choroid plexus epithelium is situated in the ventricular system and is believed to be the major site of CSF production. Numerous studies have identified transport processes involved in this secretion, and recently, the underlying molecular background for some of the mechanisms have emerged. The nascent CSF consists mainly of NaCl and NaHCO(3), and the production rate is strictly coupled to the rate of Na(+) secretion. In contrast to other secreting epithelia, Na(+) is actively pumped across the luminal surface by the Na(+),K(+)-ATPase with possible contributions by other Na(+) transporters, e.g. the luminal Na(+),K(+),2Cl(-) cotransporter. The Cl(-) and HCO(3) (-) ions are likely transported by a luminal cAMP activated inward rectified anion conductance, although the responsible proteins have not been identified. Whereas Cl(-) most likely enters the cells through anion exchange, the functional as well as the molecular basis for the basolateral Na(+) entry are not yet well-defined. Water molecules follow across the epithelium mainly through the water channel, AQP1, driven by the created ionic gradient. In this article, the implications of the recent findings for the current model of CSF secretion are discussed. Finally, the clinical implications and the prospects of future advances in understanding CSF production are briefly outlined.

(2) 2001

Microsc Res Tech. 2001 Jan 1;52(1):49-59.

Mechanisms of CSF secretion by the choroid plexus.

Source

School of Biological Sciences, University of Manchester, Manchester M13 9PT, United Kingdom.

Abstract

The epithelial cells of the choroid plexus secrete cerebrospinal fluid (CSF), by a process that involves the movement of Na(+), Cl(-) and HCO(3)(-) from the blood to the ventricles of the brain. This creates the osmotic gradient, which drives the secretion of H(2)O. The unidirectional movement of the ions is achieved due to the polarity of the epithelium, i.e., the ion transport proteins in the blood-facing (basolateral) are different to those in the ventricular (apical) membranes. Saito and Wright (1983) proposed a model for secretion by the amphibian choroid plexus, in which secretion was dependent on activity of HCO(3)(-) channels in the apical membrane. The patch clamp method has now been used to study the ion channels expressed in rat choroid plexus. Two potassium channels have been observed that have a role in maintaining the membrane potential of the epithelial cell, and in regulating the transport of K(+) across the epithelium. An inward-rectifying anion channel has also been identified, which is closely related to ClC-2 channels, and has a significant HCO(3)(-) permeability. This channel is expressed in the apical membrane of the epithelium where it may play an important role in CSF secretion. A model of CSF secretion by the mammalian choroid plexus is proposed that accommodates these channels and other data on the expression of transport proteins in the choroid plexus.
Copyright 2001 Wiley-Liss, Inc.

(2) 2009 Kloridin jakautumahäiriö  aivoautonomian alueella.

J Neurol Sci. 2009 Oct 15;285(1-2):146-8. doi: 10.1016/j.jns.2009.06.026. Epub 2009 Jul 12.

Decreased chloride levels of cerebrospinal fluid in patients with amyotrophic lateral sclerosis.

Source

Department of Internal Medicine, Division of Neurology, Hyogo College of Medicine, 1-1, Mukogawa-cho, Nishinomiya, Hyogo 663-8501, Japan. watasho@hyo-med.ac.jp

Abstract

Recent studies have suggested that the elevation of intracellular chloride contributes to excitotoxic cell death in motor neuron and can be related to the pathogenesis of amyotrophic lateral sclerosis (ALS). We investigated whether chloride levels in cerebrospinal fluid (CSF) and serum were lower in ALS patients than in control patients with other neurological diseases (OND). We also examined the relationship between chloride levels and clinical ALS phenotypes. We measured chloride levels (CSF and serum) in 27 ALS patients and 33 age- and gender-matched OND controls admitted to our hospital for diagnosis. The CSF chloride levels were lower in ALS patients (117 [range 102-130] mmol/L) than in OND controls (126 [range 114-134] mmol/L) . There was no significant difference in CSF chloride levels among the sub-groups of ALS patients classified according to their age, gender, duration of illness, clinical state and type of onset (P>0.05). CSF chloride levels already significantly decreased in ALS patients at the time of diagnosis. We conclude that the elevation of intracellular chloride would cause the reduction of chloride in CSF and be related to the pathogenesis of ALS.

  •  (4) 1969 Aivoselkäydinnesteen kloridipitoisuus on korkeampi kuin muissa kehon nesteissä
 Vanha Harper antaa kloridin distribuutiotiedot tähän tapaan, mitä voi pitää viiteellisenä 1960 luvulta. :
Koko veri 250 mg  100 millissä
Plasma tai seerum  365 mg  100 millissä.
Solut 190  mg  100 millissä
Aivoselkäydinneste 440 mg  100 millissä
Lihaskudos 40  mg 100 millissä
Hermokudos 171  mg 100 millissä.

Kloridin tarvpeen määritelyssä varman tuo likvorin  pitoisuus  on merkitsevä seikka.  Tosin siinä on  indiffusible - momentti,   aivo retentoi kloridia tuohon aivotyynyosaan, likvoriin.
likvori taas vaihtuu aika nopeasti useita  kertoja päivässä. Miten siinä  resoptiovaiheessa koridi toimii? Ei ainakaan pyri  suuremmalti erittymään poispäin.