Semanttinen muisti ASIAMUISTI

Muistin laji: Semanttinen muisti
Semanttisen eli asiamuistin häiriöistä. Semantic memory impairment

LÄHDE: Laatu S.. Ruutiainen J. Semanttisen muistin häiriöistä Suomen Lääkärilehti 1-2/2006 vsk.6

MUISTI ei ole jakamaton mielen kyky, vaan monimutkainen kokonaisuus, jonka osa-alueet voivat vaurioitua toisistaan riippumatta eräissä taudeissa.

Semanttinen muisti on ASIAMUISTI. Se sisältää käsitteisiin rakentuneena elämän varrella kerättyä YLEISTÄ TIETOA MAAILMASTA. Sen avulla tiedämme esimerkiksi, miltä eri eläimet näyttävät, miltä eri hedelmät maistuvat, miten eri kodinkoneet toimivat, miten sosiaalisissa tilanteissa käyttäydytään ja mitä tarkoittavat erilaiset käsitteet esim sukulaisuussuhteissa tai mielenlaaduissa.

Semanttinen muisti voidaan erottaa toiminnallisesti episodisesta muistista, joka on TAPAHTUMAMUISTI ja proseduraalisesta muistista, joka on TAITOMUISTI.

Episodisen muistin eli TAPAHTUMAMUISTIN avulla muistamme tilanteita ja tapahtumia elämästämme, tiettyyn kontekstiin liittyviä asioita, kuten ystävän kanssa käydyn keskustelun, kuulemamme kertomuksen tai oman väitöstilaisuuden tapahtumat.

Proseduraalisen eli TAITOMUISTIN muistin avulla muistamme erilaisia taitoja, esim miten polkupyörällä ajetaan ja kuinka leipä voidellaan.

Semanttista muistia on tutkittu sekä kliinisesti että tieteellisesti vähemmän kuin episodisen muistin toimintaa. Myös muistihäiriöitten (dementian) seulontaan käytettävät tehtäväsarjat sisältävät pääasiassa episodisen muistin tehtäviä. Semanttisen muistin häiriöt ovat lähinnä tulkittavissa epäsuorasti, käsitteellistä ajattelua ja merkityksen ymmärtämistä mittaavista testituloksista ( NIMEÄMISTEHTÄVÄT ja SANASUJUVUUSTEHTÄVÄT, KIELELLISEN PÄÄTTELYN TEHTÄVÄT).
Epäsuorien tulosten perusteella voidaan erilaisia neurodegeneratiivisia tauteja potevien henkilöiden semanttisen muistin toiminnassa tunnistaa viitteitä häiriöistä. Häiriön esiintyvyydestä jossain tietyssä taudissa ei ole toistaiseksi kuitenkaan yhdenmukaista käsitystä.

Semanttisen muistin tutkiminen

Sellaiselle neurodegeneratiiviselle taudille kuten AD on tyypillistä musitihäiriö. Niiden luonne on ollut epäselvä. Joidenkin tutkijoiden mukaan semanttisen muistin säilyminen on ehjää, mutta kyky palauttaa mieleen muistista asioita on heikentynyt. Toisten mielestä AD-taudissa on lisäksi vielä semanttisen muistin rakennekin vaurioitunut.

PD tautia ja MD tautia on pidetty sellaisina, että niiden kognitiivisessa oireistossa on tyypillistä informaation prosessoinnin hitaus ja muistista palauttamisen vaikeus. Tulkinnat ovat vaihdelleet, koska muistia mittaavat menetelmät ovat olleet erilaisia, samoin teoreettinen näkemys siitä, miten semanttinen muisti on rakentunut ja miten se toimii. Luotettavaa tutkimustietoa aiheesta on toistaiseksi niukasti.

Tämän lähteen tutkijaryhmä kehitti muistin mittaamiseen menetelmän, jota voi soveltaa AD, PD ja MS- taudeissa ja menetelmä mittaa henkilön kykyä ymmärtää tietoisesti käsitteitä ja tunnistaa tuttuja objekteja.
Ajatuksena heillä oli, että kun käytetään suoria herkkiä mittareita ja tarkoin valittuja homogeenisia potilasryhmiä ja kontrolloidaan muut suoritukseen vaikuttavat tekijät, henkilöiden semanttisessa muistissa voidaan saada havaittua häiriöt.
Näille kolmelle diagnoosiryhmälle tehtiin kaksi semanttisen muistin osatutkimusta: toinen KIELELLISILLÄ , toinen VISUAALISILLA MENETELMILLÄ.

KIELELLISET TEHTÄVÄT pohjautuvat teoreettiseen viitekehykseen, jonka mukaan semanttiset tietorakenteet sisältävät käsitteitä, niiden ominaisuuksia sekä keskinäistä assosiaatiota ja hierarkkisia yhteyksiä.
Tehtävässä tutkittavia pyydettiin kuvailemaan ja määrittelemään suullisesti konkreettisia ja abstrakteja käsitteitä( esim miltä joku tietty hedelmä näyttää; mitä jokin tietty käsite tarkoittaa) Tutkittavia pyydettiin myös arvioimaan johonkin käsitteeseen liittyvien ominaisuuksin tärkeyttä ja frekvenssiä (aina, usein, harvoin, ei koskaan). sekä käsitteiden välisiä hierarkkisia yhteyksiä ( onko jokin kasvikunnan tuote hedelmä, vihannes vai juures).

VISUAALISET OBJEKTIN TUNNISTUSTEHTÄVÄT pohjautuivat teoreettiseen malliin, jonka mukaan objektin tunnistamisessa voidaan erottaa erilaisia tunnistuksen vaiheita. Visuaalisen tunnistuksen lähtökohtina ovat objektin erilaisten piirteiden erottaminen ja niiden yhdistäminen mielekkääksi kokonaishahmoksi. Hahmon havaitsemisen jälkeen käytetään muistia avuksi sen tunnistamiseen. Nähty hahmo voidaan luokitella semanttisesti esimerkiksi eläimeksi tai esineeksi tai se voidaan tunnistaa tietyksi objektiksi ja nimetä. Eri tunnistamisen tasot ovat vuorovaikutuksessa keskenään, mutta tarkoin rakennetuilla tehtävillä on mahdollista tutkia tasoja erikseen.

TULOKSISTA: Tutkitussa ryhmässä olivat esitestauksissa kognitiiviset oireet varsin lieviä, joten voidaan ajatella, että havaitut semanttisen muistin (ASIAMUISTIN) häiriöt ilmaantuvat osaksi kognitiivista oireistoa kaikissa diagnoosiryhmissä ja heikentymisen varhaisessa vaiheessa. Hankaluudet eivät selittyneet yksinomaan muistista palauttamisen vaikeudella. Vaikka tutkimuksessa annettiin kielellisissä tehtävissä aikaa vastata ja muistiinpalautusta ohjattiin apukysymyksillä ja monivalintatehtävillä, se ei merkittävästi parantanut suorituksia vaan henkilöt valitsivat usein vääriä vaihtoehtoja ja kuvailivat vääriä käsitteitä. Tästä voidaan päätellä, että semanttisen muistin rakenneverkosto on vaurioitunut sairauden vuoksi.
Tutkijat ovat sitä mieltä että AD taudissa on muistista palauttamisen häiriön lisäksi kyse muistirakenteen vauriosta. Lisäksi tulokset toivat uuden näkökulman PD tautiin ja MS- tautiin, joissa tyypillisenä kognitiivisena oireena on pidetty muistista palauttamisen ongelmaa. Tutkimuksen perusteella myös näissä neurodegeneratiivisissa sairauksissa esiintyi vaikeuksia tunnistusmuistin toiminnassa ja käsitteiden ominaisuudet sekoittuivat merkkinä siitä, että käsitteiden väliset rajat ovat hämärtyneet. Kaikkien näiden sairauksin luonnetta tulisi arvioida uudelleen. Neuropatologian ja kognitiivisen oireiston välisiä yhteyksiä tulisi tarkastell totuttua laaja-alaisemmin, sanoo tämä tutkijaryhmä.

Tavallinen kliininen neuropsykologinen tutkimus sisältää episodisen muistin (TAPAHTUMAMUISTIN) tehtäviä, mutta semanttista muistia (ASIAMUISTIA) ei ole tapana tutkia, eikä siihen ole tehokkaita suoraan sen toimintaa mittaavia tehtäviä. Kuitenkin semanttisen muistin häiriöt saattavat olla yleinen ja varhainen kognitiivisen tason heikkenemisen piirre, joten kliinisissä arvioissa olisi syytä tutkia myös niitä.
Lisäksi voisi olla hyödyksi sisällyttää semanttisen muistin tehtäviä testistöihin, joilla seulotaan dementoitumisriskissä olevia terveistä. Miksi? Käytössä olevat seulontatestit sisältävät lähinnä episodisen muistin tehtäviä, eivätkä ne ole herkkiä tunnistamaan alkavaa kognitiivista tason heikkenemistä, koska episodisen muistin lieviä muutoksia liittyy terveeseenkin ikääntymiseen, kun taas semanttisen muistin tiedetään säilyvän hyvin.

Kommenttini: Semanttisen muistin vaurio saattaa aiheuttaa yhtesikunnallisiakin seuraamuksia, joten niiden havaitsemiseen tulisi olla standardisoitu testimetodi. Artikkeli oli kirjoitettu 2006 ja siihen on liitetty taulukkoina tutkijoitten tekemä testimetodi.
http://research.utu.fi/ccn/projects/