Perifeerinen GLIASOLU. Schwannin soluista

Schwannin soluja on neljä tyyppiä perifeerisessä hermostossa.
1.myelinoivat Schwannin solut
2. myelinoimattomat Schwannin solut
3. perisynaptiset Schwannin solut  neuromuskulaarisessa liitoksessa
4. terminaaliset Schwanninsolujen kaltaiset solut sensorisissa neuriiteissa

Kaikki neljä tyyppiä Schwannin solua  saa alkunsa  neuraalipoimusta ja kehityksen aikana niitä migroituu axoneja pitkin. Jatkuva aksonikontakti   on erityisen tärkeä, koska Schwannin solujen edeltäjäsolut kuolevat, jos tuo kontakti katoaa. Kehityksen edistyessä  prekursorisolut muuttuvat epäkypsiksi Schwannin soluiksi, ja ne taas pystyvät  pysymään elossa ilman aksoniakin. .  Epäkypsät Schwannin solut liittäytyvät kutienkin  lähimpiin aksoneihin, joille  ne sitten  alkavat  muodostaa tuppea.

Schwannin  soluista ne, jotka ovat liittyneet läpimitaltaan   1 um:n - yli 1 um:n kokoisiin  aksoneihin, alkavat tuottaa myeliiniä ja muodostaa internodaalisia (solmukkeiten välisiä)  myeliinisegmenttejä; näiden  Schwannin solujen ja aksonien kesken vallitsee suhde 1:1.

Ohuempiin aksoneihin liittyneet Schwannin solut eivät muodosta myeliiniä, vaan tuottavat ainoastaan kalvotuppea axonikimpun ympärille jasiten  ne  erottavat axoneita toisistaan  hermojuosteen sisällä.

Vielä on tuntematon seikka, miten Schwannin solun kohtalo  säätyy, mutta kuten oligodendrosyyteilläkin niilläkin  on todennäköistä,  että säätelytekijät tuottuvat aksonista käsin ja aksonien erilaiset kaliiperit voivat  aiheuttaa erilaisia   Schwannin soluille tarkoitettuja signaaleja.

Myelinoivat Schwannin solut osallistuvat myös Ranvierin solmukkeiden  muodostumiseen ja niistä lähtee multippeleita perinodaalisia ulokkeita, jotka täyttävät solmukkeen kohdan myeliiniaukon (nodal gap).

 Perinodaalit ulokkeet ovat keskenään yhteydessä gap-junktioilla, joita konneksiinit muodostavat (connexin32, Cx32). ( Kuusi konneksiinia muodostavat pienen putkimaisen  rakennelman- (tulee miltei mieleen ne lasten korviin asetetut putket kun hoidetaan otiitteja- joiden  tehtävänä on ilmastoida keskikorvaa pienen putkiaukon kautta ja tasoittaa paine) .
 Siis nämä  aivogliasolujen konneksonin tekevät  aukon kahden  gliasolun välillä siten että  voi kaksi tällaista putkea  asettuu päikkäin, jotein sisälle tulee yhdistävä putki ja pikkuiset molekyylit pääsevät vapaasti läpi. Nämä ovat  konneksoneja nimeltään.  Yhdessä täydellisessä konneksonissa on siis 12 konneksiinia  ja kaksi hemikonneksonia. Näitä on erittäin paljon ja niiden välityksellä gliasolukko muodostaa  funktionaalisen syncytiumin.  Otan tästä ihmerakennelmasta eriksen suomennoksen: Gap junction. Suomalainen termi on aukkoliitos).

 Perinodaalit ulokkeet muodostavat  solmukkeen välikohdan  (nodal gap) aineksen ja ne osallistuvat  jonien mikromiljöön   säätelyyn noduksen ympäristössä ja todennäköisimmin  Schwannin solun ja aksonin vuorovaikutukset ovat tärkeitä natriumkanavien  klustereille näissä solmukkeissa ja  stabiloimassa nodaalista aksonikalvorakennetta.

LÄHDE: Alexei Verkhratsky et Arthur Butt. Glial neurobiology A Textbook.  Schwann cells. P. 27-8.