"Mikrogliojen lähde " Corpus callosum"

Missä  aivojen mikrogliat asuvat?
Luonnollisesti niitä löytyy monesta paiktaa, mutta  aivan erityisenä mikroglialähteenä on jo  viime vuosisadan alkupuolella mainittu corpus callosum. Mikä on corpus callosum? AIVOKURKIAINEN?
 Katson netistä artikklia ja suomennan ja  otan muistiin.

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aivokurkiainen

https://reliawire.com/corpus-callosum/

Yleensä aivoista puhuttaessa tiedetään, että ihmisillä on tärkeä harmaa aivokuori.

Mutta harvemmin tiedetään, että siitä lähtevät kaapelit menevät valkoisen aineen läpi aivokamara-organismiin, palkkiin, Balken ( saksaksi) Hjärnbalken ( ruotsiksi) . ja suomeksi aivokurkiainen ja latinaksi Corpus callosum (callosum viittaa kamaraan) ja tämän liittimen kautta  vastaavaan  toiseen  aivopuoliskoon. 

Kirjoitan tässä nettiartikkelin suomennosta, koska näyttää olevan aika hyvä artikkeli.

Corpus callosum käsittää laakean kimpun kommissura-säikeitä (liitinkaapeleita) syvällä harmaan kortikaalisen aivokuoren alla kahden aivopuoliskon välillä (interhemisfäärisesti)  ja sellainen  esiintyy kaikilla nisäkkäillä, joilla on istukallinen lisääntyminen. Tämä aivokurkiainen sijaitsee keskiviivassa symmetrisenä, anatomisesti selkeästi havaittavien uurteiden (Sulcus corporis callosi) rajaamana . Aivokurkiaisen tehtävänä on olla paikka, kamara, jonka kautta tapahtuu liitokset vasemman ja oikean aivopuoliskon viestinnän kesken. Se tekee mahdolliseksi aivopuoliskojen välisen synkronisoidun kommunikaation lateralisoinnin, painottumisen , mikä tuottaa lopuksi  ihmisen koheesivoimaista  minää  kahden peilisymmmetrisen kehopuoliskonsa kanssa. Tämä liitos verkosto  on olennaista korkeimpien aivofunktioiden  optimoinnissa ja siksi sitä ei ole kaikilla organismeilla, jotka  kuitenkin mennä vipottavat, lentävät, uivat jne.

 Corpus callosum on ihmisaivojen isoin valkoinen materiaali ja siinä kulkee satoja miljoonia myelinisoituja axoniprojektioita.

• The corpus callosum is a flat bundle of commissural fibers beneath the cerebral cortex in the brains of placental mammals. It spans part of the longitudinal fissure, connects the left and right cerebral hemispheres, and enables communication between the hemispheres. It is the largest white matter structure in the human brain, consisting of 200–250 million axonal projections.The corpus callosum is found only in placental mammals (the eutherians), while it is absent in monotremes and marsupials, as well as other vertebrates such as birds, reptiles, amphibians and fish.

Tällainen aivokurkiainen esiintyy vain niillä nisäkäslajeilla, joilla on istukka (euteriaanit). Se puuttuu monotreemeiltä ja marsupiaaleilta kuten muiltakin selkärankaisilta: linnuilta, matelijoilta, amfibioilta ja kaloilta. Muilla lajeilla on muita aivorakenteita vastaamassa kahden hemisfäärin välisestä kommunikaatiosta, kuten etummainen yhdistävä liitin (commissura anterior) marsupiaaleilla ja siinä kulkee kaikki liitinsäikeet, joita neokorteksista lähtee ( neopallium). Istukallisilla nisäkkäillä tässä etummaisessa liittimessä (commissura anterior) kulkee yli vain osa niitä etuaivoperäisiä säikeistä. Kädellisillä hermoimpulssin siirtymisnopeus riippuu myelinisoitumisen asteesta tai lipidikatteesta

• Other groups do have other brain structures that allow for communication between the two hemispheres, such as the anterior commissure, which serves as the primary mode of interhemispheric communication in marsupials, and which carries all the commissural fibers arising from the neocortex (also known as the neopallium, whereas in placental mammals, the anterior commissure carries only some of these fibers.) In primates, the speed of nerve transmission depends on its degree of myelination, or lipid coating.
  

Minkälainen on aivokurkiaisen rakenne?

Aivokurkiainen on vähän kuin vanhanaikaisen  puhelimen käsiosa, kaareva. Aivokurkiaisen takimmainen osa sijaitsee lähellä pikkuaivoja ja se on splenium- nimeltään ( Balkenwulst), koska se on paksuin osa ja kattaa kolmannen aivokammion suonikudoksen (tela chorioiden) ja keskiaivon ja päättyy paksuun kuperaan vapaaseen reunaan. Sen nimi on  splenium. Sana tulee kreikasta ja tarkoittaa sidettä. Se onkin tavallaan siteen tapainen valkoinen yhdistäjä aivojen välillä  anatomisesa  etu-taka-suuntaisessa poikkileikkauksessa.

• The posterior end of the corpus callosum, near to the cerebellum, is called the splenium. This is the thickest part, and overlaps the tela chorioidea of the third ventricle and the mid-brain, and ends in a thick, convex, free border. Splenium translates as bandage in Greek.
  

Aivojen sagittaalista pintaa tarkasteltaessa näyttää siltä, että aivokurkiaisen takaosa tekee äkkimutkan eteenpäin. Aivokurkiaisen etuosa taas on lähellä etuaivoa ja siinä on polvi-niminen  mutka, joka kaartuu alas taaksepäin septum pellucidum- kohdalla ja samalla ohenee .Se on latinaksi  genu corporis callosi, ”aivokurkiaisen polvi”. Septum pellucidum ,” kuultava väliseinä” on etummaisten aivokammioiten välillä, joten corpus callosum on myös niiden  lateraalisten kammioiden (kammiot I ja II)  yläpuolella. Kaikenkaikkiaan se on lähellä  I-III  aivokammioita alapuoleltaan.

• A sagittal section of the brain shows that the posterior end of the corpus callosum is acutely bent forward, the upper and lower parts being applied to each other.The anterior end near to the frontal lobes is called the genu (“knee”). The genu of the corpus callosum is bent downward and backward in front of the septum pellucidum; diminishing rapidly in thickness.
  

Aivokurkiaisen etupään kaari jatkuu alempana taaksepäin ”nokkamaisesti” ja sitä sanotaan ” aivokurkiaisen nokaksi”, Rostrum corporis callosi, ja se yhdistyy lamina terminalis- nimiseen päätelevyyn, joka taas ulottuu kammioitten välisiin aukkoihun foramina interventricularis  optisen radan tyvessä olevassa sopukassa. .

• It is prolonged backward under the name of the rostrum, and is connected below with the lamina terminalis, which stretches from the interventricular foramina to the recess at the base of the optic stalk. The rostrum is so named for its resemblance to a bird’s beak.
  

Etummainen aivovaltimo (hakusana: arteria cerebri anterior) sijaitsee rostrumin pinnan alla ja tekee yhdistävän kaaren aivokurkiaisen polven edestä. Molemmin puolin  valtimot nousevat  ja   kääntyvät sitten taaksepäin aivokurkiaisen yläpuolella levittäytyen  omalle  spesifiselle suonitusalueelleen. 

• The anterior cerebral arteries are in contact with the under surface of the rostrum; they then arch over the front of the genu, and are carried backward above the body of the corpus callosum.
  

Aivokurkiaisen keskikolmannes  on truncus, vartalo-osa, ja sijaitse etukolmanneksen  polviosan genu ja takakolmanneksen  välollä. Takimmainen osa on  splenium. Kapea kohta corpus callosum vartalon ja takapäädyn splenium välillä on kapeikko isthmus, kannas tai sola.
Siis osat: I osa: rostrum, genu (motorisia säikeitä)  II. osa:  keskivartalo (somatosensorisia säikeitä) , II.osa:  isthmus (auditorisia säikeitä)  ja splenium (visuaalisia säikeitä)  

• The body or truncus of the corpus callosum is between the splenium and the genu. A narrowed part between the body and the splenium is known as the isthmus of the corpus callosum.
  

Molemmin puolin aivokurkiaista hermokimppujen säikeet kulkevat  säteittäin valkoiseen aineen läpi kohti osia kortikaalisella aivopinnalla. Ne säikeet,  jotka kaartuvat eteenpäin genu-kohdasta etuaivoon muodostavat forceps anterior, kimpun ”Etummaiset aivopihdit” ja ne säikeet , jotka kaartuvat kohti niskalohkoa muodostavat kimpun ” takimmaiset aivopihdit”, forceps posterior.

• On either side of the corpus callosum, the fibers radiate in the white matter and pass to the various parts of the cerebral cortex; those curving forward from the genu into the frontal lobe constitute the forceps anterior, and those curving backward into the occipital lobe, the forceps posterior.
  

Näiden kahden säiekimpun väliin jää suurin osa säikeistä, ja ne muodostavat verhomaisen säiekimpun, Tapetum ja molemmilla sivuilla ne  ulottuvat ohimolohkoon ja kattavat matkallaan sivukammioitten keskikohdat.

• Between these two parts is the main body of the fibers which constitute the tapetum and extend laterally on either side into the temporal lobe, and cover in the central part of the lateral ventricle.
  

Paksuimmat aksonit corpus callosumin keskikohdilta, keskivartalosta truncus,   liittävät motorisia cortexalueita toisiinsa. Suhteellisesti enemmän corpus callosumista näyttää olevan osallistuneena supplementaarisiin pyramidaalisiin motorisiin alueisiin mukaanluettuna Brocan alue.

• Thicker axons in the mid body, or trunk of the corpus callosum, interconnect areas of the motor cortex, with proportionately more of the corpus callosum dedicated to supplementary motor regions including Broca’s area.
  

Corpus callosumin takaosa, splenium, suorittaa somatosensorista yhdistävää kommunikaatiota päälaenlohkojen ja niskalohkon visuaalisten kuorikenttien kesken - ne ovat niitä ” takimmaisen aivopihdin säikeitä”.

• The posterior body of the corpus, known as the splenium, communicates somatosensory information between the two halves of the parietal lobe and the visual cortex at the occipital lobe, these are the fibres of the forceps posterior.
  

In a study of five- to eighteen-year-olds there was found to be a positive correlation between age and callosal thickness.
Ikä ja corpus callosum paksuus korreloivat toisiinsa.Aivojen kuorikerros osien ja tilavuuden  kasvaessa, corpus callosum-tilavuus suhteellisesti   kasvaa hitaampaa ja vähemmän.   Kehitysaikaan verrattuna sen konsistenssi myöskin tulee kompaktimmaksi.

• Wikipedia kertoo nasevasti ruotsiksi tästä aivokurkiaisesta.
  

Hjärnbalken, corpus callosum, är ett band av nervfibrer som utgör länken mellan de två stora hemisfärerna.
Hjärnbalken förbinder huvuddelen av de båda hjärnhalvornas barkområden med varandra och består av 200 - 800 miljoner nervtrådar som samordnar aktiviteterna i de båda hemisfärerna. Nästan alla områden i hjärnhalvorna är förbundna men det finns undantag, till exempel områden som representerar händer och fötter. Områden som representerar mitten av kroppen har de mest täta förbindelserna eftersom dessa områden kräver interhemisfäriskt samarbete.
Hjärnbalken kan indelas i fyra på varandra följande partier räknat framifrån och bakåt:

• Näbben (rostrum corporis callosi)
• Knäet (genu corp.call.) vilken innehåller fibrer från prefrontala barken,
• Stammen (truncus corp.call.) vilken innehåller fibrer från premotoriska, motoriska, somatosensoriska barken och bakre hjässlobsbarken,
• Bakdelen (splenium corp.call.) vilken innehåller fibrer från övre och nedre tinninglobens bark och synbarken.
  

En artikel från 1982 skriven av Lacoste och Utamsing pekade mot att kvinnor har en större hjärnbalk än män och argumenterade för att detta ger upphov till olika mentala förmågor. Publikationen verkar ha haft stor folkpsykologisk genomslagskraft och med tiden inspirerat till lekmannaförklaringar gällande uppfattade könsskillnader i beteenden. T.ex. skriver Time magazine om hjärnbalken "Often wider in the brains of women than in those of men, it may allow for greater cross-talk between the hemispheres—possibly the basis for women’s intuition."
Vetenskapen ställer sig å andra sidan frågande till såväl implikationerna av en storleksskillnad som huruvida en skillnad finns, samt till upplevda beteendeskillnader. En mer omfattande metastudie från 1997 Bishop och Wahlsten har visat att män har en större hjärnbalk än kvinnor, även i relation till hela hjärnans storlek och givit slutsatsen att den gamla tron att män skulle tänka annorlunda än kvinnor på grund av en mindre hjärnbalk inte är försvarbar. Senare studier visar också på mikrostrukturella skillnader mellan könen men i vilken grad det skulle finnas beteendemässiga och kognitiva konsekvenser av skillnaderna är inte utrett. Vetenskapen visar inte heller på någon skillnad i simultanförmåga mellan könen.
Hjärnbalken har rapporterats vara större hos musiker än hos icke-musiker och hos vänsterhänta än hos högerhänta.
Hos patienter med svårbehandlad epilepsi kan en operation då hjärnbalken förstörs användas, en så kallad corpus callosotomi.

• Wikimedia Commons har media som rör Hjärnbalken.
  

23.2. 2018 Muistiin aivokurkiaisen anatomiasta. 23.2. 2018

Varsinaiset psyykkiset mentaalioireiset  taudit  eivät  tästä corpus callosum- osasta näytä saavan selitystä.
 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27821355
krooninen väsymys, joka liittyy MS-tautiin saanee selvityksensä corpus callosum-atrofiasta.
Sehän on hyvin myeliinipitoinen ja MS-taudissa myeliini heikkenee.
https://link.springer.com/article/10.1007/s00415-011-6091-0

Viruksiin liittyvät väsymykset ja enkefaliitit sen sijaan heijastuvat corpus callosus rakenteeseen. Ottaen huomioon että  se muodostaa osan aivojen mikrogliojen varassa olevasta  immuunipuolustuksesta, virukset, jotka tekevät makrofagievaasion, vikuuttavat myös  corpus callosumia. Oireena ihminen kokee väsymystä. Täytyy ottaa esiin tämä asia kun influenssaa näkyy olevan  liikkeellä.  Myeliinin toipumiseen on hyvä muistaa K1- vitamiinipitoiset ravinnot ja B6 vitamiini muun flunssalääkkeen ja levon ohella. Yleensäkin  aivojen valkoiselle  aineelle on eduksi  viherravinto kuten kaalit, broccoli, pinaatti ym ja kasvisöljy jossa on K-vitamiinia kuten oliiviöljy. Kunnon lepo flunssassa  myös antaa  mahdollisuuden aivojen immuunijärjestelmän  käyntiin saamiselle. Näsitä viruksista on paljon tietoa kun hakee viruksen nimella  "virus x  AND corpus callosum".

AJNR Am J Neuroradiol. 2004 May;25(5):798-802.

Influenza-associated encephalitis/encephalopathy with a reversible lesion in the splenium of the corpus callosum: a case report and literature review.

Takanashi J¹, Barkovich AJ, Yamaguchi K, Kohno Y.

Abstract

We report the cases of two patients with influenza-associated encephalitis/encephalopathy (IAEE) who presented with mild CNS manifestations and complete recovery within a few days. Initial MR imaging at days 4 and 5 revealed a lesion in the central portion of the splenium of the corpus callosum with a reduced apparent diffusion coefficient (ADC) value, which completely resolved on follow-up studies at day 10. We postulate two possible mechanisms for decreased ADC; namely, intramyelinic edema and an inflammatory infiltrate.

Comment in

• Influenza-associated encephalitis-encephalopathy with a reversible lesion in the splenium of the corpus callosum: case report and literature review. [AJNR Am J Neuroradio

 Terve ikääntyminen - tärkeää säilyttää   hankittuja taitoja ja kehittää monipuolisia valmiuksiaan!
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24080587https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24080587