Visar inlägg med etikett Sulfatidi. Visa alla inlägg
Visar inlägg med etikett Sulfatidi. Visa alla inlägg
tisdag 13 november 2012
måndag 12 november 2012
Sulfatidin tärkeydestä vuodelta 2012
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22619219
ja toinen kerebrosidisulfotransferaasi. (cerebroside sulfotransferase).
Sulfatidia hajoittaa spesifisesti sulfataasi nimeltä aryylisulfataasi (arylsulfatase A).
Sulfatidi on multifunktionaalinen molekyyli monella biologian kentällä kuten hermostossa, insuliinierityksessä, immuunisysteemissä, hemostaasissa / tromboosissa, bakteeri-infektioissa ja virusinfektioissa. Sentakia sulfatidin ilmenemisen muutokset tai sen epänormaali aineenvaihdunta saattaisi aiheuttaa useanlaisia tauteja.
Tässä artikkelissaan tutkijat pohtivat sulfatidin tärkeitä biologisia rooleja
SULFATIDIn ROOLIT NORMAALISSA JA PATOLOGISISSA SOLUISSA JA KUDOKSISSA
LÄHDE:
J Lipid Res. 2012 Aug;53(8):1437-50. Epub 2012 May 22. Role of sulfatide in normal and pathological cells and tissues.
Takahashi T, Suzuki T. Department
of Biochemistry, School of Pharmaceutical Sciences, University of
Shizuoka and Global COE Program for Innovation in Human Health Sciences,
52-1 Yada, Suruga-ku, Shizuoka-shi, Shizuoka 422-8526, Japan.
Tiivistelmä ( Suomennosta)
Sulfatidia ( 3-O-sulfogalaktosyylikeramidia) syntetisoi keramideista käsin kaksi sulfotransferaasis, joista toinen on keramidigalaktosyylitransferaasi (ceramide galactosyltransferase)ja toinen kerebrosidisulfotransferaasi. (cerebroside sulfotransferase).
Sulfatidia hajoittaa spesifisesti sulfataasi nimeltä aryylisulfataasi (arylsulfatase A).
Sulfatidi on multifunktionaalinen molekyyli monella biologian kentällä kuten hermostossa, insuliinierityksessä, immuunisysteemissä, hemostaasissa / tromboosissa, bakteeri-infektioissa ja virusinfektioissa. Sentakia sulfatidin ilmenemisen muutokset tai sen epänormaali aineenvaihdunta saattaisi aiheuttaa useanlaisia tauteja.
Tässä artikkelissaan tutkijat pohtivat sulfatidin tärkeitä biologisia rooleja
- keskushermoston alueella,
- insuliinin erityksessä,
- immuunijärjestelmässä,
- hemostaasissa ja tromboosissa,
- syövässä sekä
- mikrobitulehduksissa kuten HIV ja A influenssavirus.
Tutkijat koettavat katsauksellaan luoda laajempaa käsitystä sulfatidista, joka toimii fundamentaalisena kohteena hermotautien, diabetes mellituksen, immunologisten sairauksien , syövän ja infektiotautien preventiossa ja terapiassa.
Our review
will be helpful to achieve a comprehensive understanding of sulfatide,
which serves as a fundamental target of prevention of and therapy for
nervous disorders, diabetes mellitus, immunological diseases, cancer,
and infectious diseases.
Viitteitä:
Mihin A influenssavirus tarvitsee sulfatidejä?
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18417587
Sulfatidi ja diabetes
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12145165
Sulfatidi ja trombosyyttifunktio
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18327404
Sulfatidi trombogeneesissä ja hemostaasissa
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15158666
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15568145
Viitteitä:
Mihin A influenssavirus tarvitsee sulfatidejä?
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18417587
Sulfatidi ja diabetes
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12145165
Sulfatidi ja trombosyyttifunktio
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18327404
Sulfatidi trombogeneesissä ja hemostaasissa
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15158666
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15568145
SULFATIDIN merkityksestä myeliinissä (2008)
Hermoston sulfatidin rooli ja aineenvaihdunta.
Mol Neurobiol. 2008 Apr-Jun;37(2-3):93-103. Epub 2008 May 9. The role and metabolism of sulfatide in the nervous system.
Institute
of Physiological Chemistry, University of Bonn, Nussallee 11, 53115
Bonn, Germany.
TIIVISTELMÄ( Suomennosta) _Abstract
SULFATIDIT eli 3-O-sulfogalaktosyyli-keramidit ovat myeliinitupessa yksi olennainen osatekijäkeskushermoston (CNS) ja perifeerisen hermoston (PNS) alueella.3-O-sulfogalactosylceramide or sulfatide is a major component of the myelin sheath in the central and peripheral nervous system.
Jos hiireltä puuttuu entsyymiä, joka tekee tätä hermoston alueen sulfatidia ( CST1), cerebrosidisulfotransferaasia, saadaan lisätietoa sulfatidin roolista myelinisoituvan solun erilaistumisessa, paranodaalisen junktion muodostumisessa ja myeliinin ylläpidossa.
(KOMMENTTINI: Tämä entsyymi CST1 stimuloituu Kvitamiinista, aktiivista sulfaatista PAPS ja entsyymin aktiivisuus vaimenee B6 vitamiinista).
The examination of mice deficient in the sulfatide-synthesizing enzyme, cerebroside sulfotransferase, provided new insight into the role of sulfatide in the differentiation of myelinating cells, formation of the paranodal junction, and myelin maintenance.
Vaikka yleensä pidetään sulfatidia oligodendrosyyttien ja Schwannin solujen merkkiaineena, niin sitä on myös astrosyyteissä ja neuroneissa.
Although in general regarded as a marker for oligodendrocytes and Schwann cells, sulfatide is also present in astrocytes and neurons.
Neuronien kohtalaisen vähäinen sulfatidimäärä (1 mg / gramma kudosta) voi dramaattisesti lisääntyä, jos puuttuu erästä toista entsyymiä: arylsulfataasi A, joka on sulfatidia hajoittava entsyymi. Niin on metakromaattisessa leukodystrofiassa.
The relatively low amount of sulfatide in neurons can dramatically increase in the absence of the sulfatide-degrading enzyme, arylsulfatase A, as in metachromatic leukodystrophy.
Viimeisimpiä edistysaskeleita on tavattu saada eläinkokeista käsin. On kehitetty transgeenisiä hiirimalleja.
Recent advance in the understanding of this disease comes from studies on new transgenic mouse models.
Merkitseviä muutoksia sulfatidien pitoisuuksissa on havaittu myös AD taudissa ja muissa taudeissa, mikä viittaisi siihen, että sulfatidit voivat olla mukana näidenkin tautien patogeneesissä yhtä hyvin.
Significant changes in sulfatide levels have also been observed more recently in Alzheimer's disease and other diseases, suggesting that sulfatide might be involved in the pathogenesis of these diseases as well.
Katsaus on viimeisimmistä tutkimuksista koskien sulfatidin fysiologiasta ja patofysiologiasta roolia, hiiressä, joka on transgeenisesti vajeinen sulfatidin synteesin ja hajoittamisen suhten.
This review summarizes recent studies on the physiological and pathophysiological role of sulfatide using transgenic mice deficient in its synthesis or degradation.
Sulfatidien osuus ceramidipuussa
SULFATIDIN ja MUIDEN CEREBROSIDIJOHDANNAISTEN KATABOLIAN VIRHEITÄ
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2982954/figure/Fig3/
Catabolism of complex SP and diseases associated with deficiencies in these enzymes and/or activator proteins (Kolter and Sandhoff 2006). The color symbols and scheme for these compounds are the same as shown in Fig. 1 and and2.2.
The SP turnover-related diseases are indicated by number with:
(1) GM1-gangliosidosis;
(2) Tay-Sachs disease/Sandhoff AB variant;
(3) Sandhoff disease;
(4) Fabry disease;
(5) Sialidosis;
(6) Gaucher disease;
(7) metachromatic leukodystrophy;
(8) globoid cell leukodystrophy/Krabbe disease;
(9) Niemann Pick disease;
(10) Farber disease. The abbreviations are as follows: Choline-P phosphatidylcholines; Et-P phosphatidylethanolamine; Glc glucose; GlcNAc N-acetylglucosamine; Gal galactose; GalNAc N-acetylgalactosamine; and NeuAc, N-acetylneuraminic acid
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2982954/figure/Fig3/
Catabolism of complex SP and diseases associated with deficiencies in these enzymes and/or activator proteins (Kolter and Sandhoff 2006). The color symbols and scheme for these compounds are the same as shown in Fig. 1 and and2.2.
The SP turnover-related diseases are indicated by number with:
(1) GM1-gangliosidosis;
(2) Tay-Sachs disease/Sandhoff AB variant;
(3) Sandhoff disease;
(4) Fabry disease;
(5) Sialidosis;
(6) Gaucher disease;
(7) metachromatic leukodystrophy;
(8) globoid cell leukodystrophy/Krabbe disease;
(9) Niemann Pick disease;
(10) Farber disease. The abbreviations are as follows: Choline-P phosphatidylcholines; Et-P phosphatidylethanolamine; Glc glucose; GlcNAc N-acetylglucosamine; Gal galactose; GalNAc N-acetylgalactosamine; and NeuAc, N-acetylneuraminic acid
lördag 10 november 2012
Aivojen valkoisen aineen muutoksista
Väitöskirja huhtikuulta 2012 Göteborgin yliopistosta:
Michael Jonsson: White matter changes in patients with cognitive impairment- clinical and pathophysiological aspects. ISBN 978-91-628-8447-5.
ISOJEN AIVOJEN VALKEAN AINEEN mutokset ( White matter changes ) (WMC) ihmisellä edustavat tavallista ikään kuuluvaa tilaa ja niitä voidaan havaita tietokonetomografialla (CT, computed tomography) tai magneettiresonanssikuvauksella (MRI, magnetic resonance imaging)), mutta valkoisen aineksen muutosten ennusteellisia ( prognostisia), oireellisia ( symtomatologisia) ja biokemiallisia osatekijöitä tunnetaan vain osittain.
Tässä väitöskirjassaan tutkija haluaa selvittää
ENSIKSI hän havaitsi merkitsevää assosioaatiota aivojen valkean aineen muutosten (WMC) sekä iän, sukupuolen, verenpaineen, iskemisen sydäntaudin ja TIA-kohtausten/ lievän aivohalvauksen kesken. Edelleen hän totesi merkitsevää assosiaatiota WMC:n ja apatian, henkisen hitauden, estojen löyhyyden (disinhibition , kävelyhäriöitten ja fokaalisten neurologisten oireiden kesken, mutta hän ei todennut assosiaatiota depressiivisen mielialaan.
TOISEKSI hän analysoi aivoselkäydinnesteen
Alzheimerin taudille (AD) tyypilliset biomarköörit, joita ovat
KOLMANNEKSI tutkija havaitsi, että progressiiviseen valkoisen aivoaineksen muutoksiin assosioitui myeliinilipidin sulfatidin matalat likvorpitoisuudet. Mutta progressiivisiin WMD-muutoksiin ei assosioitunut NFL biomarköörien poikkeama eikä AD biomarköörit.
NELJÄNNEKSI tutkija havaitsi, että valkoisen aivoaineen muutokset (WMC) assosioituivat aivokammioitten atrofiaan, mikä taas puolestaan liittyi neurofysiologiseen dysfunktioon.
Edelleen hän havaitsi, että TIMP-1 ( metalloproteiinaasien kudosestäjä) sekä NFL ja sAPPbeeta olivat suhteessa sekä aivokammion atrofiaan että valkoisen aivoaineksen muutoksiin. Ainoa merkitsijä valkoisen aivoaineksen muutosten progredioitumisesta oli matrix metalloproteinaasi MMP-9.
JOHTOPÄÄTÖS
Tulokset viittaavat siihen, että valkoisen aivoaineksen muutokset potilailla, joilla esiintyy kognitiivista huononemaa ovat riippumattomasti suhteessa dysexekutiivisuuden (häiriö, missä ehkä jo synapsitasoisten päätösten teossa on vaikeuksia) sukuiseen käytökselliseen profiiliin, verisuonistohäiriöihin ja non-AD biokemialliseen profiiliin , mikä liittyy suoniseinämän patologiaan ja demyelinisoitumiseen. Löydöksellä lie sovellutusta AD taudin ja vaskulaarisen kognitiivisen häiriön määrittelyssä ja nosologisessa tuntemuksessa.
Kirjassa on myös DISCUSSION -jaksossa keskustelua sulfatidin merkityskestä
Demyelinaatiomerkitsijänä sulfatipitoisuudella likvorissa oli käänteinen korrelaatio valkoisen aineen leesion (WML) progressioon aivoissa. Tämä WML- prosessi vaikutti olevan erillään neurodegeneratiivisesta prosessista, jonka marköörejä olivat AD marköörit, BBB-funktion huononeman markööri CSF/alb suhde ja aksonidegeneraation markööri NFL.
TÄMÄ TUKTIMUS on ENSIMMÄINEN LAATUAAN selvittämässä likvorin(CSF) biomarkööriä suhteessa valkoisen aineen leesion pahenemiseen. Kyse on myös sub- tutkimuksesta, johon sisällytettiin ainoastaan niitä, joilla oli pienten verisuonten taudista johtuva WML Aiempia tutkimuksia likvorin sulfatidin suhteesta ihmisen valkoisen aineen leesioon on hyvin vähän. yhdessä aiemmassa tutkimuksessa ei havaittu sulfatidipitoisuuksissa eroja verratailtaessa lievää ja kohtalaista valkoisen aineen leesiota (CT). Toisessa tehdyssä tutkimuksessa kuitenkin likvorin sulfatidissa oli suhteessa vaskulariseen dementiaan (VaD) ja valkoisen aineen leesioon.
Erään tutkijan mukaan CSF sulfatidi oli koholla VaD potilailla verrattuna AD potilaihin ja kontrolleihin. Eräs tutkija selvitti subkortikaalisessa dementiassa likvorin sulfatidin ja TNF:n korreloivan ja tapahtuvan TNF-alfa sytokiinin indusoimaa oligodendrosyyttikuolemaa, mikä osaltaan edisti valkean aineen degeneraatiota. Eräissä neurologisissa taudeisas ( normaalipaine hydrokefalus, subkortikaalinen art. skler. enkefalopatia, Binswangerin tauti), Sulfatidi korreloi positiivisesti syvällä subkorteksissa esiintyviin valkean aineen leesioihin kun tas NHL korreloi
molempiin: periventrikulaairisin ja syviin subkortikaalisiin valkean aineen leesioihin
Näissä tutkimuksissa sulfatidipitoisuuksien kohoama oli suhteessa verisuoniperäiseen valkean aineen leesioon demyelinisaatiota heijastaen.
REMYELINAATIO on regeneratiivinen luonnollinen vaste DEMYELINAATIOLLE:
Mikroglia ja astrosyytti vapauttavat demyelinisoitumisen vasteena kasvutekijöitä, sytokiineja ja täten säätelevät multipotentin progeniittorisolun proliferoitumista ja differentioitumista kypsäksi oligodendrosyytiksi, joka puolestaan pystyy tuottamaan uutta myeliinituppea ja sillä kietomaan demyelinisoituneita neuroniaksoneita.
Vasta oligosyyttien differentioitumisen loppuvaiheissa oligodendrosyytit alkavat ilmentää sulfatideja ja myeliiniproteiineja, jotka muodsotavat kypsää myeliinikalvoa. Sulfatidi ( ilmeisesti myeliinin synteesiasian: Riittää!Stop!- merkki!) näyttää toimivan takaisin päin suuntautuvana negatiivisena säätelijänä oligodendrosyyttein differentiaatiossa. Onnistunut myelinisaatio saattaa johtaa funktionaaliseen toipumiseen ohimenevän demyelinisoitumisen jälkeen.
Kuitenkin toisinaan nämä järjestelmät eivät pystykään täysin kompensoimaan demyelinisaatiota.
Tämän katsotaan johtuvan ikätekijästä, muta on myös mahdollista, että demyelinisaation kroonisuus mahdollisesti haastaa äärimmilleen remyelinaatiokapasiteetin, kuten lienee multippelissa skleroosissa.
Michael Jonsson: White matter changes in patients with cognitive impairment- clinical and pathophysiological aspects. ISBN 978-91-628-8447-5.
ISOJEN AIVOJEN VALKEAN AINEEN mutokset ( White matter changes ) (WMC) ihmisellä edustavat tavallista ikään kuuluvaa tilaa ja niitä voidaan havaita tietokonetomografialla (CT, computed tomography) tai magneettiresonanssikuvauksella (MRI, magnetic resonance imaging)), mutta valkoisen aineksen muutosten ennusteellisia ( prognostisia), oireellisia ( symtomatologisia) ja biokemiallisia osatekijöitä tunnetaan vain osittain.
Tässä väitöskirjassaan tutkija haluaa selvittää
- missä suhteessa kliinisiin ilmiöihin nämä aivoselkäydinnesteanalyyseistä (likvorista) havaitut WMC muutokset ovat sellaisissa potilaissa , joilla on lievää kognitiivista häiriötä (MCI, mild cognitive impairment) tai dementiaa.
- terveiltä erilaisia rakenteellisiä biomerkitsijäaineita, jotka mahdollisesti heijastaisivat valkean aivoaineen muutosten (WMC) patofysiologista prosessia .
ENSIKSI hän havaitsi merkitsevää assosioaatiota aivojen valkean aineen muutosten (WMC) sekä iän, sukupuolen, verenpaineen, iskemisen sydäntaudin ja TIA-kohtausten/ lievän aivohalvauksen kesken. Edelleen hän totesi merkitsevää assosiaatiota WMC:n ja apatian, henkisen hitauden, estojen löyhyyden (disinhibition , kävelyhäriöitten ja fokaalisten neurologisten oireiden kesken, mutta hän ei todennut assosiaatiota depressiivisen mielialaan.
TOISEKSI hän analysoi aivoselkäydinnesteen
Alzheimerin taudille (AD) tyypilliset biomarköörit, joita ovat
- beeta-amyloidin 1-40 fragmentti ja 1-42 fragmentti
- sAPP proteiinin alfa- ja ja beeta-pilkkoutumalla muodostuneet liukoiset proteiinit ( S-smyloidi prekursoriproteiini alfa (s-APPalfa) ja S- amyloidi prekursoriproteiini beeta (S-APPbeeta)
- totaalinen tau (T-tau)
- hyperfosforyloitunut tau (P-tau).
- neurofilamenttiproteiinin kevyt alayksikkö (NFL, neurofilament protein light subunit)
- sulfatidi ( myeliinissä sijaitseva, muodostumiseensa mm K1-vitamiinia tarvitseva aivolipidi)
- CSF/S- albumiinisuhde
KOLMANNEKSI tutkija havaitsi, että progressiiviseen valkoisen aivoaineksen muutoksiin assosioitui myeliinilipidin sulfatidin matalat likvorpitoisuudet. Mutta progressiivisiin WMD-muutoksiin ei assosioitunut NFL biomarköörien poikkeama eikä AD biomarköörit.
NELJÄNNEKSI tutkija havaitsi, että valkoisen aivoaineen muutokset (WMC) assosioituivat aivokammioitten atrofiaan, mikä taas puolestaan liittyi neurofysiologiseen dysfunktioon.
Edelleen hän havaitsi, että TIMP-1 ( metalloproteiinaasien kudosestäjä) sekä NFL ja sAPPbeeta olivat suhteessa sekä aivokammion atrofiaan että valkoisen aivoaineksen muutoksiin. Ainoa merkitsijä valkoisen aivoaineksen muutosten progredioitumisesta oli matrix metalloproteinaasi MMP-9.
JOHTOPÄÄTÖS
Tulokset viittaavat siihen, että valkoisen aivoaineksen muutokset potilailla, joilla esiintyy kognitiivista huononemaa ovat riippumattomasti suhteessa dysexekutiivisuuden (häiriö, missä ehkä jo synapsitasoisten päätösten teossa on vaikeuksia) sukuiseen käytökselliseen profiiliin, verisuonistohäiriöihin ja non-AD biokemialliseen profiiliin , mikä liittyy suoniseinämän patologiaan ja demyelinisoitumiseen. Löydöksellä lie sovellutusta AD taudin ja vaskulaarisen kognitiivisen häiriön määrittelyssä ja nosologisessa tuntemuksessa.
Kirjassa on myös DISCUSSION -jaksossa keskustelua sulfatidin merkityskestä
Demyelinaatiomerkitsijänä sulfatipitoisuudella likvorissa oli käänteinen korrelaatio valkoisen aineen leesion (WML) progressioon aivoissa. Tämä WML- prosessi vaikutti olevan erillään neurodegeneratiivisesta prosessista, jonka marköörejä olivat AD marköörit, BBB-funktion huononeman markööri CSF/alb suhde ja aksonidegeneraation markööri NFL.
TÄMÄ TUKTIMUS on ENSIMMÄINEN LAATUAAN selvittämässä likvorin(CSF) biomarkööriä suhteessa valkoisen aineen leesion pahenemiseen. Kyse on myös sub- tutkimuksesta, johon sisällytettiin ainoastaan niitä, joilla oli pienten verisuonten taudista johtuva WML Aiempia tutkimuksia likvorin sulfatidin suhteesta ihmisen valkoisen aineen leesioon on hyvin vähän. yhdessä aiemmassa tutkimuksessa ei havaittu sulfatidipitoisuuksissa eroja verratailtaessa lievää ja kohtalaista valkoisen aineen leesiota (CT). Toisessa tehdyssä tutkimuksessa kuitenkin likvorin sulfatidissa oli suhteessa vaskulariseen dementiaan (VaD) ja valkoisen aineen leesioon.
Erään tutkijan mukaan CSF sulfatidi oli koholla VaD potilailla verrattuna AD potilaihin ja kontrolleihin. Eräs tutkija selvitti subkortikaalisessa dementiassa likvorin sulfatidin ja TNF:n korreloivan ja tapahtuvan TNF-alfa sytokiinin indusoimaa oligodendrosyyttikuolemaa, mikä osaltaan edisti valkean aineen degeneraatiota. Eräissä neurologisissa taudeisas ( normaalipaine hydrokefalus, subkortikaalinen art. skler. enkefalopatia, Binswangerin tauti), Sulfatidi korreloi positiivisesti syvällä subkorteksissa esiintyviin valkean aineen leesioihin kun tas NHL korreloi
molempiin: periventrikulaairisin ja syviin subkortikaalisiin valkean aineen leesioihin
Näissä tutkimuksissa sulfatidipitoisuuksien kohoama oli suhteessa verisuoniperäiseen valkean aineen leesioon demyelinisaatiota heijastaen.
REMYELINAATIO on regeneratiivinen luonnollinen vaste DEMYELINAATIOLLE:
Mikroglia ja astrosyytti vapauttavat demyelinisoitumisen vasteena kasvutekijöitä, sytokiineja ja täten säätelevät multipotentin progeniittorisolun proliferoitumista ja differentioitumista kypsäksi oligodendrosyytiksi, joka puolestaan pystyy tuottamaan uutta myeliinituppea ja sillä kietomaan demyelinisoituneita neuroniaksoneita.
Vasta oligosyyttien differentioitumisen loppuvaiheissa oligodendrosyytit alkavat ilmentää sulfatideja ja myeliiniproteiineja, jotka muodsotavat kypsää myeliinikalvoa. Sulfatidi ( ilmeisesti myeliinin synteesiasian: Riittää!Stop!- merkki!) näyttää toimivan takaisin päin suuntautuvana negatiivisena säätelijänä oligodendrosyyttein differentiaatiossa. Onnistunut myelinisaatio saattaa johtaa funktionaaliseen toipumiseen ohimenevän demyelinisoitumisen jälkeen.
Kuitenkin toisinaan nämä järjestelmät eivät pystykään täysin kompensoimaan demyelinisaatiota.
Tämän katsotaan johtuvan ikätekijästä, muta on myös mahdollista, että demyelinisaation kroonisuus mahdollisesti haastaa äärimmilleen remyelinaatiokapasiteetin, kuten lienee multippelissa skleroosissa.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)