Väitöskirja F Flood (2005) AD tautiin korreloivasta APP proteiinistä ja PS geeneistä. Normaalifunktiosta ja patologiasta

LÄHDE:
Flood Fiona: Alzheimers Disease Related Amyloid precursor protein  (APP) and presenilin Genes. Normal function and pathology (2005, KI, STH)
 ISBN 91-7140-050-8
http://www.avhandlingar.se/avhandling/bca0be90d4/

Kaikille jo tutun Alzheimerin taudin diagnosoi Tri Alois Alzheimer vuonna 1906. Sen jälkeen alettiin tietää, että taudissa kertyy aivoihin sulamatonta ja häviämätöntä materiaalia amyloidiplakkeja ja fibrillivyyhtejä. Aivojen tulisi voida suorittaa vapaasti remodelling uudistumistaan ja tällainen materiaali haittaa struktuurien aineenvaihdunnallista uusiutumista. Siten nämä johtavat taudin vääjäämättömään ja yksilön henkistä rakennetta luhistavaan kulkuun. Taudin vaikutusta henkiseen struktuuriin ihmisessä sanotaan dementiaksi. Varhain alkavat dementiat esiintyvät ennen 65 vuoden ikää ( EOAD, the Early Onset forms). Myöhemmät ovat LOAD, Late onset forms of AD.

• AD geeni taustaa

Geneettistä taustaa selvitellään- jatkuvasti ja uusia geenejä on alkanut löytyä. Geeneistä erityisesti kiinnostavia ovat APP ( Kang 1987) ja preseniliinigeenit (Scherrington 1995). Apolipoproteiini E (ApoE)-geeni on myös merkittävä, varsinkin sen alleeli epsilon 4. Lisäksi arvellaan olevan vielä tuntemattomia geeniä sekä polymorfismia altistamassa AD-taudille. LOAD geenin locuksia arvellaan olevan kromosomeissa 10 ja 12.

Kr.12:ssa  oleva LOAD-locus sisältää alfa-2 makroglobuliinigeenin ja LDLr-liittyvän geenin. Vielä yksi LOAD- locus on kromosomissa 19 (kr.19q13.2).(Siinä esiinthyvä PIN1 geeni palauttaa fosforyloitunutta tau-proteiinirakennetta ja siten estää parittaisten helikaalisten filamenttien muodostusta (PHF).

• Väitöskirja kertoo merkitsevistä tekijöistä mielenkiintoisesti

APP- proteiini on membraanissa sijaitseva I-tyypin glykoproteiini (gp), jolla on monta isoformia. Kaikkein eniten esiintyy niitä isoformeja, joissa on seuraavat määrät aminohappoja: 695, 751 ja 770 aminohappoa. APP on jäsen suuressa proteiiniperheessä jotka proteiinit ovat amyloidin edeltäjän kaltaisia (the amyloid precursor like proteins” (APLPs). APP esiintyy yleisesti kehossa. Sitä kypsyy endoplasmisessa retikulumissa ja Golgin laitteessa ja kulkeutuu plasmakalvoon. Kaksi pitempää APP isoformia sisältää KPI region (Kuniz protease inhibitor) ja niitä esiintyy ei-neuronaalisoluissa tavallisimmin. Tyyppiä APP695 on eniten hermosoluissa (Rohan 1995).

• APP geeni (Kr.21q21)

Abeetta-peptidin löytö neuriittiplakeista johti löytämään taustalla olevan geenin, joka koodasi tätä esiamyloidista proteiinia APP ( amyloid precursor protein) . APP geeni löytyi kromosomista 21 (21q21; Kang 1987). Kun se oli löydetty, sille löydettiin mutanttimuotoja. Nyt tunnetaan yhdeksän AD-tautia aiheuttavaa APP-geenin mutaatiota.(http://www.molgen.ua.ac.be/A/Dmutations ).

Useimat familiaalisen AD-taudin aiheuttavista mutaatioista sijaitsee lähellä Abeetta domaania ja johtavat Abeetta42 produktioon (Johnston 1994). Näitten kertymä ja sakkautuminen on alkuaskel AD-taudissa. 

Mutaation lisäksi saattaa samaa kertymää aiheuttaa APP-proteiinin liikaesiintymä sinänsä. (Tämän täytyy olla geenisäätöinen)

Downin oireyhtymässä sairastuu yksilöt noin 40 vuoden iässä helposti AD-tautiin. Tähän lie syy trisomiasssa, koska näin on ekstrakopio APP-geeniä olemassa. Extrakopion takia kehittyy ylimäärät Abeettaa (Tokuda 1997).

APP geeni on sellaisen promoottorin kontrolloma, josta puuttuu tavalliset TATA ja CAAT- tunnussekvenssit, joita yleensä eukarytoottisilla promoottoreilla esiintyy. Promoottori on GC-pitoista.  Transkription alkukohdasta ylävirtaan transkriptiotekijät SP-1 ja AP-1 pystyvät tunnistamaan promoottorin. Hiuspinnisilmukoitakin esiintyy. Geenisäätelyyn ilmeisesti osallistuu runsaasti tekijöitä.

Knock out- hiiri, jolta puuttuu APP geeni on pienehkö ja liikunnan aktiviteetti, lokomotioaktiviteetti on laskenut (Zheng 1996). Jos on ”Double knock” APP ja APLP2 puute, koe-eläin ei ole elinkykyinen tai sen tasapaino ja voimat jäävät kehittymättä (von Koch 1997).

 APLP2 muoto on fysiologisesti merkitsevin (Heber 2000).

• APP fysiologiset funktiot

Nämä lienevät seuraavat: neuronisolun sisäinen axonaalinen kuljetus, ( tämä on normaalisti  hyvin nopea tapahtuma ja  nopeuden  lasku tässä kuljetuksessa on kriittinen seikka);   neuriitin kasvu, migraatio ja elossapysyminen, synapsin muodostus, geenin säätely (Gunawardena 2001).

 Erittyvä normaali liukoinen sAPP voi omata osaa aikuisen neurogeneesissä. Se sitoutuu EGF-reagoiviin soluihin subventrikulaarisessa vyöhykkeessä aikuisaivossa. Progeniittorisolujen määrä voi nousta ja proliferaatio edistyy (Caille 2004).

• Preseniliinigeenin (PS1 ja PS2) löytyminen

On löydetty myös erään hyvin aggressivisen AD-taudin muoto ja sitä vastaava geenilocus paikallistettiin (1992 Schellenberg) kromosomiin 14. ( Kr14q24.3.).Tästä geenistä on havaittu olevan 111 erilaista AD-tautia aiheuttavaa mutaatiota. Geeniä merkitään preseniliini-1 geeniksi (PS1).

 Sen jälkeen löydettiin ykköskromosomista Kr.1q42.1 asemasta preseniliini-2 geeni (PS2). Näillä geeneillä  on sekvenssihomologiaa ( 67 %) . (Levey-Lahad 1995). Tällä geenillä on mutaatioita ainakin 10. PS-geenimuutatiot ovat usein penetroivia ja johtavat preseniiliin tautimuotoon (alle 65 vuotiailla). Mainitaan mutantti PS1 L166P, joka johtaa tautiin aikuisiässä.

• APP prosessoituminen eri kohdista pilkkovien sekretaasien avulla

Alfa-, beta- ja gamma-sekretaasit voivat pilkkoa APP-molekyylin osiin.
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0014579300020767

Normaali pilkkoutuminen

APP normaalisti pilkkoutuessaan antaa paloina ekstrasellulaarisen liukoisen NTF (sAPP) peptidin ja intrasellulaarinen CTF peptidin sekä p3 peptidin. Proteosomijärjestelmä osallistuu silppuroiman jätteitä. Normaalisti ei jää amyloidogeenistä peptidiä, sillä normaalit entsyymaattiset pilkkoutumiset eivät salli sen muodostua. Samalla on kalvorakenne myös pitänyt yllä ohuuttaan, eikä päinvastoin.

Hyvä kuva netistä joka esittää alternatiivit pilkkoutumistiet. Poimi APP:n normaalit pilkkoutumispätkät ja huomaa mitä kalvo on silloin kun normaalit pätkät siitä ovat poistuneet.

A-sekretaasiaktiivisuus välittyy disintegriinin ja metalloproteinaasien ADAM17/TNFalfakonvertoivan entsyymin (TACE) ja ADAM 10 kautta. Aivoissa esiintyy APP ja ADAM10 ko-ekspressiota, mutta ei ADAM 17. (Marcinkiewicz 2000).

• Amyloidipeptidi-jakso

APP proteiini omaa N extrasellulaarisen N-terminaalin, membraanin kautta kulkevan osan ja C-terminaalisen osan sytoplasmassa. Ns amyloidipeptidijakso sijaitsee osittain solun ulkopuolella ja osa siitä menee plasmamembraanin sisään. Jo vuosia sitten on tiedetty sen aminohappojärjestys ja se on seuraava. Tässä luetellaan N terminaalisista  44 aminohappoa., joista ainakin noin 32vasemmalla sijaitsee solun ulkoisesti ja loput solun kalvossa, solun kalvossa olevista mainitaan useita.

VKM/DAEFRHDSGY/EVHHQK/LVFFAEDVGSNKG/AIIGLMVGV/V/IAT/V/IVITL*VML

Alfapilkkoutuminen kohdistuu ekstrasellulääriseen osaan.
Katso tarkemmin :  http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0014579300020767
Kohta on  viiden essentiellin (KLVFF)  aminohappojakson  lysiini ( K);  poikkiviiva , 

(Beta pilkkoutuminen BACE entsyymillä tapahtuu N-terminaalisesti).(poikkiviivat)

Gammapilkkoutuminen voi olla heterogeeninen, kohdistuu plasmakalvon sisässä olevaan osaan, jossa on hyvin runsaasti essentiellejä aminohappoja. , poikkiviivoja  niitten joukossa
 Abeetta 42 on ainakin kaksin verroin niin amyloidogeeninen kuin Abeetta 40- pituus.

Abeettapeptidinimensä pätkä saa kun sen N-terminaalipää on betasekretaasilla säilytetty tälle peptidille.

Alfa-sekretaasi

Kun peptidin pilkkominen alkaa, normaalitie on alfa-sekretaasitie, joka irrottaa extrasellulaarisen osan puolelta N-terminaalisen peptidiosan (NTF). ja siitä tulee  solubile N-terminal fragment, sAPP, liukoinen ja normaali.  Nyt on vielä  A  tynkää kiinni kalvossa ja solun sisällä  on  C-terminaali siinä kiinni.

Sitten toimii gamma-sekretaasi normaalisti

Se irrottaa proteolyyttisesti pilkkomalla  kalvossa olevan A peptidin   jostain kohdasta, ( jossa on paljon  essentiellejä valiineja (V)  ja muita ess. aminohappoja.)    siten , että C-terminaalinen osa (AICD) vapautuu solun sisään  ja solusta  irtoaa ns.p3 peptidi, pieni, joka ei ole amyloidogeeninen, sillä molemmat päät on sopivan tarkasti pilkottu. Tästä p3 palasta ei ole haittaa, mutta sillä voi olla oma normaalifunktio, se menee extrasellulaaritilaan .

Kun sytoplasman puolelle oli jäänyt AICD  (  APP:n intracellulaarinen domaani)  eli    CTF ( C-terminaalinen fragmentti se lie  83 aminohappoa pitkä 

Tämä on ei- amyloidogeeninen pilkkoutuminen.

 Tätä alfa ja gammasekretaasin yhteistyötä stimuloi AK-erginen hermojärjestelmä M1 ja M3 reseptorien välityksellä,  sekä PKC-entsyymivälitteinen järjestelmä.

APP ja AICD, APLP ja ICDs

APP pilkkoutuu normaalisti gamma-sekretaasilla epsilon kohdasta *kalvoseinämän sisällä, jolloin ”intrasellulaarinen domaani- AICD”  (APP intracellulaarinen domaani). irtoa sytoplasmaan.  Se voi osallistua transkriptionaaliseen säätelyyn (Notchin tapaan?)  (Cao 2001).
(AICD voi tehdä kompleksin nukleaarisen adaptoriproteiinin Fe ja histoniasetyltransferasin Tip60 kanssa stimuloiden transkriptiota solutason tutkimuksissa).
 AICD:n täytyy sitten päästää Fe65 irti ja itse hajota edelleen. Fe65 on transkriptiotekijä.

Samoin APLP1 ja APLP2 voivat tuottaa ICD, jotka sitoutuvat Fe65:een ja voivat translokoitua tumaan ja osallistua transkriptioon.

Pitkät APP-muodot, joissa on KPI jakso, voivat osallistua hyytymiskaskadiin, koska KPI on seriiniproteaasin inhibiittori. Aivoissa ei tätä kuitenkaan ilmentynyt paljoakaan.

• Beta-sekretaasi (BACE)  ja sitten preseniliini (PS)

MUTTA jostain syystä tämä järjestelmä ei pysty käsittelemään kaikkea APP proteiinia,  ja toinen entsyymikombinaatio alkaa toimia: Beta-sekretaasi (BACE) pilkkoo suoraan amyloidogeenisen pro- peptidin N-terminaalipäästä siten, että C- terminaali, CTF on 99 aminohappoa sisältäen vielä koko amyloidogeenisen peptidijakson  Sitten gammasekretaasi epätarkasti sohaisten C-terminaalipäästä tuottaa heterogeenistä amyloidipeptidiä. erikokoisia Abeeta peptidejä. Amyloidipeptidi on 39-43 aminohapon pituinen. Näistä 42- pituus on varsin amyloidigeeninen .

BACE:n lisäksi on havaittu että preseniliini voi vaikuttaa gammasekretaasifunktioon tai ilman gammasekretaasiakin.

Epsilonkohdaksi sanotaan aminohappojen leusiini 49 ja valiini 50 välistä kohtaa, josta voi tapahtua pilkkoutuminen.(Weidemann 2002). Tämä kohta on jo lähellä plasmamembraanin sisäpintaa ja voi aiheuttaa, että pilkkoutumistuotteet AICD joutuvat sytoplasman puolelle.

Tässä puolestani kommentoin:

Se peptidipätkä, johon preseniliini helposti aiheuttaa pilkkouman on essentiellien aminohappoje sekvenssi. Siin on kokonaista 10 aminohappoa, jotka voidaan saada vain hyvästä ravinnosta. Voisi melkein sanoa, että siinä voi olla ”aukko”.Tai ainakin locus minor resistentiae. Voihan  olla energia ja ravitsemustilan heijastumaakin, että kaikenlaista amyloidimassaa kertyy.

Preseniliinistä ja PS1 ja PS2 geenistä

Preseniliinin geenit PS1 ja PS 2 koodavat homologisia proteiineja, joita on kautta kehon, eniten aivoissa ja siellä neuroneissa. Molekyyliä näyttää esiintyvät kautta solun eri osissa, jopa tumassa, tumakalvossa, soluliman mikro-organismeissa ja solukalvossa ja sytoplasmassa, joten sillä lie useita sellulaarisia tehtäviä.

PS1- geenillä on normaali promoottori CAAT, ”heat shock responsive element”, ”polyomavirus enhancer active-3 site”, Ets-1-3 site, monta SP1 kohtaa ja AP2 kohtaa ja CREB sitova kohta.

PS2- geenillä on edellisestä consensuksesta vain multippelit SP1 ja AP2 kohdat. Preseniliini 1 on 467 aminohappoa ja preseniliini 448 aminohappoa. Ne ovat transmembraaniproteiineja, kahdeksan TM domaania ja sytoplasmalenkki 6-7 domaanivälissä. Holoproteiini 44 kDa pilkkoutuu: Lenkin kohta pilkkoutuu ER:ssä muodostaen kaksi derivaattaa NTF 27 kDa ja CTF 17 kDa. Ne muodostavat stabiilin heterodimeerin, joka on biologisesti aktiivi ja sen puoliintumisaika yli 24 tuntia. Ylimäärä holoproteiinia menee proteosomisilppuriin. Heterodimeeri muodostaa massiivisen korkeamolekulaarisen kompleksin joka kasvaa aktiivisuudessa ja on 220-250 kDa.

Familiaalisen AD taudin PS1 mutaatiot ovat osoittautuneet olevan N-terminaalisessa fragmentissa. PS1 geenin puuttuma on letaali. 
 PS2 geenin puuttuma johtaa lievään kehkofibroosiin ja hemorrhagioihin koe-eläimellä. Postnataalisesti aiheutettu PS1 ja PS2 –knock out hiiressä aiheuttaa synaptisissa NMDA-reseptoreissa ja niiden vasteissa alenemista, lisksi kortikaalista neurodegeneraatiota, aivokammioitten laajenemaa, muistin ja synaptifunktion vikuuntumista. Samalla havaittiin tau-hyperfosforylaatiota, kaspaasiapoptoosia ja neuronaalista atrofiaa.

• Yhteenvetona tutkijan tarkoituksista

F Flood  selvitteli APP ja PS-geenien normaalia funktiota ja patofysiologiaa ihmisaivojen alueella. Iän lisääntyminen on suurin riskitekijä sporadisissa AD-taudeissa. Lisääntynyt APP expressio taas esim Downin syndroomassa oli tautiin johtavaa. Lisäksi proteosomisilppurin toiminnan inhibitio voisi olla amyloidogeneesin takana. Ei-amyloidogeenisen APP-pilkkoutumisen osuus on tärkeä ja sitä tietä normalisoimalla voi estää AD- muutoksia. Tutkija selvittää amyloidogeenisen ja ei-amyloidogeenisen APP-proteiinin pilkkoutumisen solussa ja kertoo siinä tarvittavista sekretaasi-entsyymeistä ja niiden vaikutuskohdista. Samalla hän selvittää PS ja APP-geenituotteiden varsinaista normaalia funktiota ja tärkeyttä, tarpeellisuutta. Hän tutkii (I )  AD-linkkiytyneitten geenien kortikaalista expressiota ja ikämuutoksia ja suhdetta taudinkuvaan. (Geenit. APP, APPKPI, APLP2, PS1). (II) Tutkija määrittelee miten eri geeniannoksella aiheutetut APP ekspressiot vaikuttavat basaaliseen tai PKC-stimuloituun APP-eritykseen. (III) Erityistutkimuksia mutanttigeeneistä. (IV) Tutkija selvitti preseniliiniproteiinien osuutta neuronaalisessa differentiaatiossa. (V) Normaalin iän mukana proteosomisilppuritoiminta inhiboituu. Tutkija katsoi, onko sillä merkitystä gammasekretaasitien kautta pilkkoutuviin APP proteiineihin. Hän myös katsoi caspaasi-3 entsyymin (apoptoosia aktivoivan proteiinin) osuutta asiassa. Väitöskirja antaa tuoretta tietoa AD taudin taustatekijöiden tutkimuksen nykyisestä vaiheesta ja selventää monia yksityisiä osatekijöitä, joihin tässä suomennoksessa on vain viitattu lyhyesti.

Suositeltavaa luettavaa! kun tiede popularisoituu ja tietämys rakenneproteiinien ja ihmisen syömän biologisesti korkealaatuisen proteiini ja  tarvetta vastaavan energiaravinnon assosiaatiosta keskenään lisääntyy, voidaan vaikuttaa aivojen struktuuriin paremmin.

10 februari 2005 19:38

Päivitystä 18. 9.2010.
Päivitystä 29.5. 2015

Synaptinen eliminaatio. Uusi väitöskirja. LTP estyminen, Abeeta

https://gupea.ub.gu.se/bitstream/2077/29209/2/gupea_2077_29209_2.pdf
Tämä väitöstilaisuus on ensi kuun alukupuolella.

Suomennosta Jonny Daborgin  tiivistelmästä:

Alzheimerin taudin (AD)  taustamekanismi on laajemmalti ottaen tuntematon seikka. Suurelta osalta kyse on perimästä ja parhaana  patofysiologisena  korrelaattina on synapsikadon vaikeusasteen antamat oireet. Tämän väitöskirjan päätarkoituksena on ollut tutkia  hypoteesia AD:sta  primäärisenä  synaptisena tautina korostaen komplementtivälitteistä synaptista eliminaatiota.
 
.AD:n eläinmallein on osoitettu synaptisen pitkäaikaispotentioitumisen (LTP) estyvän beeta-amyloidista (Aβ). Oppimiseen ja muistiin korreloi fysiologisesti LTP ja Abeeta taas on AD.lle tyypillinen peptidi, jota on  solunulkoisissa plakeissa.
On osoitettu  Abeetan aiheuttaman  LTP:n estymisen  olevan riippuvainen eräästä reseptorista RAGE ( the receptor for advanced glycation end products (RAGE),  kehittyvien glykaatio-lopputuotteiden  vastaanottimesta. 

Tässä väitöskirjassaan tutkija esittää tuloksiaan, jotka viittaavat RAGE reseptoria koodaavassa geenissä havaitun  toiminnallisen yksittäisen nukleotidipolymorfian (SNP, single Nucleotide Polymorphism) assosioituvan  AD - diagnoosiin.  Tällä tavalla linkkiytyy eläinmalleilla havaittu synaptinen  patofysiologia ihmispotilaitten AD- tautiin.

Hiirellä  eliminoituu komplementtivälitteisesti  kehityksen aikana  genikuloretikulaarisen systeemin ja sensomotorisen kuorikerroksen  synapseja.  Koska kerran AD:n patologisuus kohdistuu ensi sijassa hippokampiin, tutkijaryhmä pyrki tutkimaan tapahtuisiko hippokampinkin synapseissa komplementin välittämiä  eliminaatioita. Todellakin niin oli.  Tämän seikan  tutkijaryhmä osoitti käyttämällä C3 - komplementtikomponentiltaan vajeista hiirtä ja  elektrofysiologisia, histologisia, molekulaarisia ja käytöksellisiä (eli  behavioristisia)  metodeja.
Pitäen AD:n synapsikatoa ydinseikkana tutkijaryhmä päätti mitata  selkäydinnesteestä (likvorista) seuraavien tekijöitten pitoisuudet  eri asteista AD:n tautia sairastavilta  potilailta::
komplementtiproteiinit C3,
komplementtikomponentin  4 (C4),
komplementtifaktorin  B (CFB)
komplementtireseptorin  1 (CR1)
Tulokset osoittivat AD potilailla  suuntausta ("trendiä")   komplementtipitoisuuksien kohoamiseen, mutta ei  kuitenkaan niin vahvana, että  sillä olisi diagnostista merkitsevyyttä.
Siitä huolimatta löytö puoltaa havaintoa  komplementin osallistumisesta  AD-tautiin.

Seuraavana hypoteesina oli komplementtiproteiineja koodavien geenien geneettisen variaation  ja AD diagnoosin mahdollinen assosioituma. Sen takia tutkittiin yksittäiset nukleotidipolymorfiat (SNP) seuraavista  komplementtigeeneistä   CR1, C3, CFB ja komplementin toisen komponentin C2  geenistä.
Vaikkei sellaista assosiaatiota löydettykään  niin  tutkijaryhmä havaitsi  - AD potilaiden  kognitiivisia funktioita mittaamalla (MMSE) ja hermovaurioitten kuvaajasta (tau) päätellen -   C2/CFB SNP-assosiaation,    mikä havainto sopisi tukemaan hypoteesia AD synapsien komplementtivälitteisestä   eliminoitumisesta.

Johtopäätöksenään  monen   näyttölinjan  antamista viitteistä tutkija  on sitä mieltä, että AD   saattaisi hyvinkin   johtua komplementin säätelyn  poikkeavuudesta, mistä taas seuraamuksena  on viallinen   synapsien eliminoituminen.

Tutkija pitää tärkeänä jatkotutkimuskohteena juuri AD taudin synaptista eliminaatiota , koska tarkka tietämys AD taudin taustamekanismeista  on suuriarvoista tietoa  täsmennettäessä diagnostiikkaa  ja hoitoja. .

Suomennosta.

GSAP aktivoi gamma-sekretaasin

Kun perjantai-iltapäivällä katselin uusinta lehteä biomedisiinisessa kirjastossa, havaitsin omasta intressialueesta muutaman artikkelin. Otan abstraktin sitaatin. Tein koko artikkelista muistiinpanot.

LÄHDE: Nature. 2010 Sep 2;467(7311):95-8. Gamma-secretase activating protein is a therapeutic target for Alzheimer's disease.

He G, Luo W, Li P, Remmers C, Netzer WJ, Hendrick J, Bettayeb K, Flajolet M, Gorelick F, Wennogle LP, Greengard P. Laboratory of Molecular and Cellular Neuroscience, The Rockefeller University, 1230 York Avenue, New York, New York 10065, USA.

Comment in:

• Nature. 2010 Sep 2;467(7311):36-7.

Abstrakti_Abstract

• Accumulation of neurotoxic amyloid-beta is a major hallmark of Alzheimer's disease. 

Neurotoksisen amyloidi-beeta materian kertymä on eräs pääpiirre Alzhemerin taudissa.

• Formation of amyloid-beta is catalysed by gamma-secretase, a protease with numerous substrates.

Amyloidi-beetan muodostuksen katalysoi entsyymi nimeltä gamma-sekretaasi. Se on proteaasi-entsyymi ja sillä on monta substraattia kohteenaan.

• Little is known about the molecular mechanisms that confer substrate specificity on this potentially promiscuous enzyme.

Tiedetään hyvin vähän siitä molekulaarisesta mekanismsita, joka muovaa tämän mahdollisesti umpimähkäisen epätarkan entsyymin substraattispesifisyyden.

• Knowledge of the mechanisms underlying its selectivity is critical for the development of clinically effective gamma-secretase inhibitors that can reduce amyloid-beta formation without impairing cleavage of other gamma-secretase substrates, especially Notch, which is essential for normal biological functions.

Esimerkiksi NOTCH-nimistä substraattia se pilkkoo ja tämä on välttämätöntä normaaleissa biologisissa funktioissa. Tieto pilkkoutumisen mekanismeista on sen takia kriittisen tärkeää kehiteltäessä kliinisesti tehokkaita gamma-sekretaasin estäjiä amyloidi-beetamuodostuksen vähentämiseksi ilman näitten muitten gammasekretaasia pilkkomiseensa vaativien substraattien toiminnanhäiriytymisiä.substraattien

• Here we report the discovery of a novel gamma-secretase activating protein (GSAP) that drastically and selectively increases amyloid-beta production through a mechanism involving its interactions with both gamma-secretase and its substrate, the amyloid precursor protein carboxy-terminal fragment (APP-CTF). GSAP does not interact with Notch, nor does it affect its cleavage.

Tutkijat raportoivat uuden proteiinin, gammasekretaasia aktivoivan proteiini(GSAP) löytämisestä. GASP pysyy vahvasti ja selektiivisesti lisäämään amyloidi-beta-tuotantoa sellaisella mekanismilla, missä GSAP on interaktiossa sekä gamma-sekretaasi-entsyymin että sen substraatin amyloidiprekursoriproteiinin C-terminaalisen fragmentin (APP-CTP) kanssa. Lisäksi havaittiin, että GSAP ei tee interaktiota Notch-substraattin eikä häiritse sen pilkkoutumista.

• Recombinant GSAP stimulates amyloid-beta production in vitro. Reducing GSAP concentrations in cell lines decreases amyloid-beta concentrations.

RekombinanttiGSAP stimuloi amyloidi-beetatuotantoa koeputkessa. Jos GSAP pitoisuudet alenevat, alenee myös Abeeta-tuotanto.

• Knockdown of GSAP in a mouse model of Alzheimer's disease reduces levels of amyloid-beta and plaque development.

Alzheimermallin GSAP-poistogeenisellä hiirellä Abeeta-pitoisuudet ja plakkien muodostus oli vähentynyttä.

• GSAP represents a type of gamma-secretase regulator that directs enzyme specificity by interacting with a specific substrate.

GSAP edustaa eräänlaista gamma-sekretaasin säätelijää, joka johdattaa entsyymin spesifisyyttä asettumalla interaktioon spesifisen substraatin kanssa.

• We demonstrate that imatinib, an anticancer drug previously found to inhibit amyloid-beta formation without affecting Notch cleavage, achieves its amyloid-beta-lowering effect by preventing GSAP interaction with the gamma-secretase substrate, APP-CTF.

On olemassa eräs syöpälääke IMATINIB (Gleevec), jonka on aiemmin jo havaittu vähentävän Abeeta-muodostusta ilman että NOTCH-pilkkoutuminen häiriintyy. Tämän vaikutuksen IMATINIB tekee estämällä GSAPproteiinia asettumasta interaktioon gamma-sekretaasin substraatin APP-CTF kanssa.

• Thus, GSAP can serve as an amyloid-beta-lowering therapeutic target without affecting other key functions of gamma-secretase.

Tällä tavalla GSAP- proteiinia voitaisiin käyttää molekulaarisena kohteena, kun alennetaan amyloidi-beetan muodostusta lääkkeellisesti.

PMID: 20811458 [PubMed - in process]PMCID: PMC2936959 [Available on 2011/3/1]

IMATINIB (Gleevec) on aine, joka poistuu aktiivisti aivoista ja sen poistumista suorittaa hyvin tehokas p-glykoproteiinipumppu, joka on veriaivoesteen(BBB) komponentteja.

Sellaisten molekyylien kehittely, jotka akkumuloituvat aivojen puolelle ja kohdistuvat GSAP-proteiiniin, olisi käyttökelpoinen lähestymistapa Alz- sairauden mahdollisten uusien terapioitten luomisessa.