B6 vitamiinin ja seriinin aldimiinijohdannainen

L-Seriini muodostaa pyridoksaalifosfaatin (B6 vitamiini) kanssa yhdisteen, jota sanotaan aldimiinijohdannaiseksi. Toisessa yhteydessä on mainittu että tämä olisi aktivoitua L-seriiniä.

Tästä muodosta L-seriiniä voidaan dehydratoida molekyyliä siten että välituote on alfa-beeta-tyydyttämätön aldimiinijohdannainen. Se taas voi reagoida sellaisen välituotteen kanssa kuin homocysteiini (Hcy) ja saadaan tuottumaan tärkeää cystationia (CSH) ja siitä käsin cysteiiniä (Cys). Koentsyymi B6 vitamiini irtoaa takaisin.

(Plasman liian korkeat homocysteiiniarvot ovat epänormaali asia. Ehkä tämä ylläkuvattu tie ei silloin toimi. )

Jo vuonna 1969 Harper mainitsee tästä aldimiinijohdannaisesta seuraavassa yhteydessä sivulla 289: sfingolipidien synteesia kuvatessaan:

"The sphingolipids (SPL) are phospholipids (PL), containing a fatty acid, phosphoric acid, choline, and a complex amino alcohol, sphingol (sphingosine). No glyserol is present.
The synthesis of sphingosine has been studied by Brady et Koval 1958 in brain tissue.
The reduction of palmityl -CoA ( aktivoitu palmitiinihappo) to the aldehyde is the first step in the synthetic pathway.

The amino acid serine, after activation by combination with vitamin B6 ( pyridoxal phosphate; " aktivoitu seriini") and after decarboxylation, condenses with palmitylaldehyde-CoA to form dihydrosphingosine , which in the presence of a flavoprotein dehydrogenase. loses two H atoms to form sphingosine (So).
( Kondensaatiotapahtuma vaatii myös K-vitamiinia, kuten nyttemmin tiedetään)

Kanfer et Gal 1966 showed that, in vivo, sphingomyelin (SM) is synthetized from sphingosine phosphoryl choline. This is formed by the reaction of sphingosine with CDP-choline.

Sphingosine phosphoryl choline is acylated at the aminogroup by an acyl-CoA of a longchain fatty acid to form sphingomyelin."


On huomattavaa, että sfingomyeliinin alkutekijänä EI VOI TOIMIA muut seikat kuin B6 vitamiinilla aktivoitu L-seriinimuotoinen aminohappo ja kehon oman palmitiinihappoaltaan B5 vitamiinilla aktivoitu C:16 koon rasvahappo ja K1 vitamiini tarvitaan koentsyyminä.

Tässä on monta essentielliä seikkaa kyseessä.
Yksistään palmitiinihapposynteesi kehossa vaatii paljon essentiellejä rekvisiittoja.

Neuronin alueella ei voi tapahtua suurta (- massiivisena se olisi haitallistakin neuronin erityisfunktiossa-) myeliinin muodostusta päinvastoin kuin gliojen alueella, juuri tämän seriini-DL-rasemisaation välttämättömyyden takia. Seriinimetabolia ohjautuu eri tavalla astrogliassa ja neuronissa.

Kaikessa neuronia korjaavassa hoidossa pitäisi pyridoksiinin (B6) osuus myös arvioida, samoin foolihapon ja B12 vitamiinien osuus essentielleinä tekijöinä, sillä valkoisen aineen muodostuksen aivoissa pitäisi olla vähintäinkin edellytyksiltään kunnossa ainakin.

Tähän hyvin delikaattiin ja sofistiseen hienosäätöön

--jonka tarkoituksena on harmaan aivokudoksen excitatorisen toiminnan neuronikohtainen tehostaminen ja impulssin oikein ajoittunut fokaalinen sammuttaminen, jotta avoimesti uutta tietoa vastaanottava ja käsittelevä kognitiivinen aivo voisi yksityiskohdissaankin toimia hyvällä käsittely- ja päätöskyvyllä- ilman että jo päätetty asia jää roikkumaan sammuttamattomin kiertein johonkin fokukseen ottaen aivokoneistosta tyhjäkäyntiinsä funktionaalista tilaa, väsyttäen psyykkeä

en tosiaan edes kuvittele minkään orgaanisen liuottimen tai huumeen tuovan muuta kuin häiriötä, sekasortoa, mikä useimmiten kroonisena rasitteena ei voi johtaa mihinkään terveen aivon normaaliin tai parempaan uudistumiskykyyn, vaan ainoastaan progredioivaan luhistumiseen.

Arvelen kuitenkin ,
varsinkin jos henkilö on keskivertonormaali genomiltaan,
että toksisten tekijöitten poisjättäminen ei ole oikeastaan koskaan liian myöhäistä, sillä normaalilla ruoalla ja elämänmenolla
genomi käynnistää uudestaan korjaantumismekanismeja.

Saattaa olla kuitenkin hyötyä myös erityisten essentiellien ravintotekijöitten hieman suuremmasta annoksesta päivittäisessä ruoassa kuin vain mitä tavallinen ruoka antaa, jos on ollut pitkiä puutosjaksoja, varsinkin jos ruoan totaalimäärä on ollut liian pieni tai liian yksipuolinen.

Mitä suomalaisiin tulee yleisesti ottaen
tulisi altistaa itseään sopivasti UV:lle, käyttää D-vitamiinia, kalanmaksaöljyä, kalaa
kasvisöljyjä, salaatteja, vihreää ravintoa, vihanneksia, hedelmiä, juureksia
mitä vähemmän raffinoitua sokeria, sitä edullisempaa,
mitä vähemmän käristettyjä ja ylikuumennettuja elintarvikkeita, sitä parempi,
siemeniä, pähkinöitä, manteleita, sesamia, soijaa, keltaista maissia, muita etelän papu ja herneversioita
Mieluumminkin mausteita, eikä niinkään pelkkää vahvaa suolaa ainoana mausteena. Suola ei ole mauste, vaikka makuaistin kautta valitaan sen käyttötaso.
Mitä veteen tulee, Suomen vedet ovat vähämineraalisia verrattuna mantereen korkeavuoristen maitten vuoristoperäisiin juomavesiin.
Ajan mittaan tästä voi olla devioiva vaikutus kansanterveyteen kun vertailee eri kansoja esim ruotsalaisia ja suomalaisia.
Veden laadun tarkistus kautta valtion on kansanterveyslaitoksen tärkeimpiä tehtäviä.

Ja mitä aktiiviin ajatteluun tulee, kaikkea aktiivia ajattelua ja toimintaa ja liikuntaa tulisi harrastaa ehkä enemmässä määrin kuin mitä nyt sodanjälkeisenä hyvinvointiaikana on tehty, koska kerran neurodegeneraatiiviset sairaudet alkavat saada yliotetta hyvinvointikansoissa kaikkialla.
(Kehon) Liikunta on liian vähäisästä keskivertokansalaisella Pohjoismaissa.
Liikuntatekijän puuttumista ei voi korjata mitenkään millään alternatiivilla,
kuten ei voi korjata aktiivia ajateluakaan ja tahdonalaista toimintaa.

Niistä aiheutuu se synapsitoiminnan ja bioelektrisen virran oikea suunta valvetilan aivofunktioon, mikä siten tekee normaalin unen aikana resetting funktion ja antaa metabolisen toimintamahdollisuuden gliasolukolle, jonka tehtävä on varustaa neuroni.

Seriini lipidisynteesissä

LÄHDE: Seriinin hyödynnys fosfatidyyliserinin(PS) sekä plasmenyylifosfoglyseridien, alkyylifosfoglyseridien ja asyylietanolaminifosfoglyseridien esiaineena gliomasoluviljelyksissä.
J Biol Chem. 1991 Feb 5;266(4):2143-50. Serine utilization as a precursor of phosphatidylserine and alkenyl-(plasmenyl)-, alkyl-, and acylethanolamine phosphoglycerides in cultured glioma cells.

Xu ZL, Byers DM, Palmer FB, Spence MW, Cook HW.

Source

Atlantic Research Centre for Mental Retardation, Dalhousie University, Halifax, Nova Scotia, Canada.

Abstract (Suomennosta)

In several tissues and cell lines, serine utilized for phosphatidylserine (PS) synthesis is an eventual precursor of the base moiety of ethanolamine phosphoglycerides (PE).

Useissa kudoksissa ja solulinjoissa aminohappo SERIINI käyttyy fosfatidyyliseriinin(PS) synteesiin ollen täten mahdollinen prekursoriaine etanolamini-fosfoglyseridien, kuten kefaliinien (PE) perusyksikkönä.

We investigated the biosynthesis and decarboxylation of PS in cultured C6 glioma cells, with particular attention to 1-O-alk-1'-enyl-2-acyl-sn-glycero-3-phosphoethanolamine (plasmenylethanolamine) biosynthesis.

Tutkijat selvittivät glioomasoluviljelmien avulla fosfatidyyliseriinin(PS) biosyntesiä ja dekarboksylaatiota keskittämällä huomiota erityisesti plasmenyylietanolaminin biosynteesiin. Tämä on O-alkenyyli, enyyli-sn-glyserofosfoetanolamini.

Incorporation of [3H]serine into PS reached a maximum within 4-8 h, and label in nonplasmenylethanolamine phosphoglyceride (NP-PE) and plasmenylethanolamine was maximal by 12-24 h and 48 h, respectively.

Merkattu seriini ilmeni fosfatidyyliseriinissä 4-8 tunnin kuluttua, non-plasmenyylietanolamini(NP-PE) merkkautui maksimaalisesti 12- 24 tunnissa ja plasmenyylietanolamini 48 tunnissa.

After 8 h, label in PS decreased even though 40-60% of initial label remained in the culture medium.

8 tunnin kuluttua aleni merkattu aine fosfatidyyliseriinissä vaikka 40- 60% alkuperäisestä merkkauksesta ilmeni viljelyväliaineessa.

Serial additions of fresh [3H]serine restored PS synthesis to higher levels of labeled PS accumulation followed by a subsequent decrease in 4-8 h.

Sarjana lisätty merkattu 3H seriini palautti fosfatidyyliseriinin synteesin suurempiin merkatun PS fosfolipidin akkumulaatiotasoihin- ja niistä seurasi sitten vähenemä 4-8 tunnissa.

High performance liquid chromatographic analyses confirmed that medium serine was depleted by 8 h, and thereafter metabolites, including acetate and formate, accounted for radioactivity in the medium.

HPLC analyysein vahvistettiin, että seriini keskimäärin oli kadonnut 8 tunnissa ja sen jälkeen radioaktiivisuus tavattiin sen metaboliiteista, joihin kuuluu etikkahappo ja muurahaishappo.

The rapid but transient appearance of labeled glycine and ATP inside the cells indicated conversion of serine by hydroxymethyltransferase.

Nopea mutta ohimenevä merkatun glysiinin ja ATP:n ilmenemä solun sisällä viittasi siihen, että seriiniä konversoi hydroksimetyylitransferaasi (cSHMT).

78-85% of label from serine was in headgroup of PS or of PE formed by decarboxylation.

78%- 85% seriinin radioaktiivisesta merkkiaineesta esiintyi fosfatidyyliseriinin tai dekarboksylaatiolla muodostuneen fosfatidyylietanolaminin pääteryhmässä.

A precursor-product relationship was suggested for label from [3H]serine appearing in the headgroup of diacyl, alkylacyl, and alkenylacyl subclasses of PE.

Esiaineen ja tuotteen suhdetta oli havaittavissa, kun 3H merkkiainetaa seriinistä ilmeni fosfatidyylietanolaminin (PE) diasyyli-, alkyyliasyyli- ja alkenyyliasyylialaluokkien pääteryhmässä.

By 48 h, a constant specific activity, ratio of approximately 1:1 was reached between plasmenylethanolamine and NP-PE, similar to the molar distribution of these lipids.

Kun oli kulunut 48 tuntia, oli havaittavissa miltei 1:1 suhde plasmenyylietanolaminien ja non-plasmenyylietanolaminien radioaktiivisessa merkkiaineessa, mikä sama suhde vallitsi näitten lipidien molaarisessa jakaantumisessa.

In contrast, equilibrium was not achieved in cells incubated with [1,2-14C]ethanolamine; plasmenylethanolamine had 2-fold greater specific activity than labeled NP-PE by 72-96 h.

Sitävastoin tasapainoa ei saatu niissä soluissa, jotka oli inkuboitu 1,2-14C-etanolaminilla. 72- 96 tunnin kuluttua oli plasmenyylietanolaminissa kaksi kertaa suurempi spesifinen aktiivisuus kuin non-plasmenyylietanolaminissa.

These observations indicate that in cultured glioma cells 1) serine serves as a precursor of the head group of PS and of both plasmenyl and non-plasmenyl species of PE; 2) exchange of headgroup between NP-PE and plasmenylethanolamine may involve different donor pools of PE depending on whether the headgroup originates with exogenous serine or ethanolamine; 3) serine is rapidly converted to other metabolites, which limits exogenous serine as a direct phospholipid precursor.

Nämä havainnut viittaavat siihen että

1) seriiniaminohappo toimii fosfatidyyliseriinin (PS) ja sekä plasmenyylisten että non plasmenyylisten alalajien kefaliinien(PE) pääteryhmän esiaineena

2) pääteryhmän vaihtaminen NP-PE ja plasmenyylietanolaminien kesken voi käsittää kefaliinin(PE) eri donorialtaita riippuen siitä, onko pääteryhmä alkuisin exogeenisestä seriinistä tai etanolaminista;

3) seriini konvertoituu nopeasti muiksi metaboliiteiksi, mikä rajoittaa exogeenisen seriinin mahdollisuuskia toimia suorana fosfolipidien esiaineena.

1899236

[PubMed - indexed for MEDLINE

L-Seriiniä tarvitaan myeliinin , kefaliinin ja fosfatidyyliseriinin synteesiin

L-seriiniä kuluu kehossa mm. sfingolipidisynteesiin.

Prog Lipid Res. 2008 May;47(3):188-203. Epub 2008 Feb 15. Roles of l-serine and sphingolipid synthesis in brain development and neuronal survival.

Hirabayashi Y, Furuya S.

Source

Hirabayashi Research Unit, RIKEN Brain Science Institute, Wako-shi, Saitama 351-0198, Japan. hirabaya@riken.jp

Abstract (Suomennosta)

SFINGOLIPIDIT edustavat solukalvolipidiluokkaa,. joka sisältää hydrofobisten keramidiketjun yleisenä rakenteellisena tukirankana. Sfingolipidien synteesiin tarvitaan kaksi kehon itsensä muodostamaa yksinkertaista komponenttia_ L-seriiniä ja aktivoitua palmitiinihappoa, palmityyli-koentsyymiA. ( Kondensaatiossa on K- vitamiini koentsyyminä).

Sphingolipids represent a class of membrane lipids that contain a hydrophobic ceramide chain as its common backbone structure. Sphingolipid synthesis requires two simple components: l-serine and palmitoyl CoA.

Vaikka L-seriini sinänsä luokitellaan epäessentielleihin aminohappoihin, niin kuitenkin keskushermostossa on L-seriinin solun ulk9puolelta tuleva saanti essentielliä sfingolipidien ja fosfatidylseriinin synteesille tietyn tyypin neuroneissa

Although l-serine is classified as a non-essential amino acid, an external supply of l-serine is essential for the synthesis of sphingolipids and phosphatidylserine (PS) in particular types of central nervous system (CNS) neurons.

L-Seriinimuoto on myös essentielli niiden neuronien neuritogeneesille ja elossapysymiselle.

l-Serine is also essential for these neurons to undergo neuritogenesis and to survive.

Biokemiallisesti on osoitettu, että L-seriiniä syntyy glukoosista ja sitä vapautuu astrosyyteistä, mutta ei neuroneista, minkä takia sanotaan että L-seriini on neuroneille essentielli aminohappo.

Biochemical analysis has shown that l-serine is synthesized from glucose and released by astrocytes but not by neurons, which is the major reason why this amino acid is an essential amino acid for neurons.

Sellaisten kalvolipidien kuin sfingolipidien, fosfatidyyliseriinin ja kefaliinin( fosfatidyletanolaminin) synteesi on täysin riippuvainen tästä astrosyyttitekijästä.

Biosynthesis of membrane lipids, such as sphingolipids, PS, and phosphatidylethanolamine (PE), in neurons is completely dependent on this astrocytic factor.

Recent advances in lipid biology research using transgenic mice have demonstrated that synthesis of endogenous l-serine and neuronal sphingolipids is essential for brain development.

Tässä artikkelissa keskustellaan siitä aineenvaihdunnallisesta järjestelmästä, joka koordinoi sfingolipidisynteesin ja L-seriiniä syntetisoivan tien neuroneitten ja gliasolujen kesken

In this review, we discuss the metabolic system that coordinates sphingolipid synthesis with the l-serine synthetic pathway between neurons and glia.

Keskustellaan myös siitä kriittisestä osuudesta, mikä L-seriinillä on sfingolipideille neuronaalisessa kehityksessä ja elossapysymisessä.

We also discuss the crucial roles of the metabolic conversion of l-serine to sphingolipids in neuronal development and survival.

Keskustellaan myös ihmisten taudeista, jotka liittyvät seriinin ja sfingolipidin biosynteesiin.

Human diseases associated with serine and sphingolipid biosynthesis are also discussed.

PMID:

18319065

[PubMed - indexed for MEDLINE]