Leta i den här bloggen

onsdag 23 mars 2016

Lithiumin hyöty PIP2 aineenvaihdunnassa

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10789877
Lithium  jarruttaa  mI  aineenvaihdunnallisten  kalvossa sijaitsevien tuotemolekyylien PI, PIP ja PIP2 muodostumista.
PI- aineenvaihdunta on tyypillistä harmaassa aivokudoksessa.
 Tässä tulee mieleen että Litium voisi hidastaa HIV-viruksen aivoperäistä virioninmuodostusta, koska HIV kehrää membraaniansa PIP2 molekyylien avulla. juuri äskettäin  havainnoidulla  mekanismilla.
Litiumin avulla voisi tarkentaa jotain muutakin ( antiviraalisesti vaikuttavaa)  tähän  plasamakalvoaineenvaihdunnan päätetapahtumiin  (viruksen suhteen:  virion assembly)
Mahdollisesti  häiritsemällä viruksen virionin kokoontumisprossesin nopeutta, voitaisiin  jarruttaa  neurokognitiivista huononemista  tuossa  vaikeasti tavoitettavassa  kohdassa terapiaa.

Inositoli,  joka on  ravinnossa saatava molekyyli ja menee haamaan aivokudoksen em plasmakalvolipidien rakentamiseen. Lisäksi vielä  se osallistuu  energiajärjestelmään solun sisällä, koska sen liukoiset IPx muodot generoivat niitä kalsiumeja.  Maniassa inositolin aineenvaihdunta on kiihtynyttä ja sitä jarrutetaan litiumilla. Litium on bipolaawrisen  psykiatrisen ilmiön  koeteltu tunnettu lääke.  Sen takia sen vaikutus HIV-dementian jarrutuksessa  voisi olla  aiheellista, tosin tässä minun hypoteesissani  on kohteena virionin muodostuksen heikentäminen.

Inositoli syödään lähinnä  fytiinissä ( IP6), phytic acud, joka on luonteeltaan antioksidanttinen ja orgaaninen  hexafosffaatti.  Inositolituma  kuuluu fundamentaalisimpiin  aineenvaihdonnallisiin pisteisiin.

Psychopharmacology (Berl). 2000 Mar;149(1):12-6.

Effects of lithium on platelet membrane phosphoinositides in bipolar disorder patients: a pilot study.

Abstract

RATIONALE:

In vitro and in vivo animal studies suggest that the intracellular phosphatidylinositol (PI) pathway is an important target for the effects of lithium.

OBJECTIVES:

We conducted a preliminary study to examine the in vivo effects of lithium treatment on platelet membrane phosphoinositides in bipolar disorder subjects, in an attempt to examine further the hypothesis that lithium has significant in vivo effects on the PI pathway in these patients.

METHODS:

We quantitated PI, phosphatidylinositol-4-phosphate (PIP), and phosphatidylinositol-4,5-bisphosphate (PIP2) in platelet membranes of seven subjects (five male, two female; mean age= 27.9+/-5.7 years), initially while they were unmedicated, and a second time after at least 21 days of lithium treatment (mean+/-SD=28.7+/-7.1 days).

RESULTS:

The mean+/-SD values for PI were 5.63+/-2.25% and 5.21+/-1.06%; for PIP 0.68+/-0.20% and 0.55+/-0.11%; and for PIP2 0.60+/-0.21% and 0.38+/-0.15%, before and after lithium treatment, respectively. The decrease in PIP2 values after lithium treatment was statistically significant (Wilcoxon signed ranks test, Z=-2.37, P=0.02).

CONCLUSION:

This longitudinal study suggests that therapeutic doses of lithium significantly decrease platelet membrane PIP2 levels in vivo in bipolar disorder subjects, which may be related to lithium's mechanism of action in bipolar disorder.
PMID:
10789877
[PubMed - indexed for MEDLINE]
  • Katson 23.3. 2016,,  onko jotain tutkimusta linjalta Lithium ja AIDS: Löytyi  tutkimus, josa kohdennettiin virustransskriptioon, joka hetkellisesti väheni litiumvaikutuksesta.
  •  
    AIDS. 2014 Sep 10;28(14):2157-9. doi: 10.1097/QAD.0000000000000374.

    Effect of lithium on HIV-1 expression and proviral reservoir size in the CD4+ T cells of antiretroviral therapy suppressed patients.

    Abstract

    Previous in-vitro data pointed out lithium, an activator of the β-catenin signalling pathway, as a modulator of HIV-1 transcription. We assessed the effect of in-vivo administration of lithium on viral latency modulation in nine antiretroviral therapy (ART)-suppressed HIV-1-infected individuals. We found that lithium carbonate treatment was able to transiently repress HIV-1 residual expression in CD4 T cells in vivo, which led to a concomitant short-term decrease in the proviral reservoir size.
    PMID:
    25265080
    [PubMed - indexed for MEDLINE]

 

tisdag 22 mars 2016

Ei saa unohtaa raikaan vedeen juomista ja ravintoa, jossa on vesipitoisuutta


2.
Suzuki Y, Nakamura Y, Yamada K, Igarashi H, Kasuga K, Yokoyama Y, Ikeuchi T, Nishizawa M, Kwee IL, Nakada T.
PLoS One. 2015 May 6;10(5):e0123708. doi: 10.1371/journal.pone.0123708. eCollection 2015.

TIIVISTELMÄN suomennosta:
Tausta: Tässä työssä tutkijat halusivat  selvittää, onko veriaivonestetilavuuden vedenvirtaus alehtunut Alzheimerin tautia potevilla ihmisillä kuten on aiemmin osoitettu AD taudin hiirimallilla
Menetelmä: 
Tutkimusaineisto: Kymmenen tervettä vapaaehtoista nuorta ( 21-30 vuotiasta),  kymmenen vapaaehtoista senioria (60-78 vuotiaita joiden MMSEpisteet olivatg 29 tai yli), ja kymmenen AD-potilasta (59-84, joiden MMSE-pisteet olivat 13-19). Kaikki AD-potilaat oli diagnosoitu neurologisin spesifisin  testein  kättämällä DSMIV-kriteereitä.
Aivoselkäydinnesteen (likvorin)  dynamiikka analysoitiin käyttämällä PET- mittaustekniikkaa ( positroniemissiotomografiaa), kun oli ensin ruiskutettu laskimoon merkattua vettä ( happi-istotooppi 15-O vesimolekyylissä ja veden säteilymäärä  1000 megabequerelia).
Tulokset:
 Veden pääsy AD potilaan aivoselkäydinnestetilaan ilmaistiin  vedenvirtaussuhteena ja se oli selvästi alentunut nuoriin kontrolleihin verrattuna ja myös verrattuna kontrollisenioreihin. Terveitten senioreitten vedenvirtaussuhde oli myöskin merkitsevästi alempi kuin nuorten terveitten.
Johtopäätös:
 Alzheimerpotilailla vedenvirtaus aivoselkäydinnesteeseen  on merkitsevästi huonontunut. On todettu että beta-amyloidista puhdistuminen  on riippuvainen kudosvirtauksesta ja aivoselkäydinnesteen tuotannosta. Tämä tutkimus viitaa siihen, että  veden virtauksen vähenemin  aivoselkäydinnesteeseen saattaa häiritä beta-amyloidin puhdistuma tahtia  ja täten  on liittynyt  AD-patogeneesiin.

  • Abstract OBJECTIVE: To investigate whether water influx into cerebrospinal fluid (CSF) space is reduced in Alzheimer's patients as previously shown in the transgenic mouse model for Alzheimer's disease. METHODS: Ten normal young volunteers (young control, 21-30 years old), ten normal senior volunteers (senior control, 60-78 years old, MMSE ≥ 29), and ten Alzheimer's disease (AD) patients (study group, 59-84 years old, MMSE: 13-19) participated in this study. All AD patients were diagnosed by neurologists specializing in dementia based on DSM-IV criteria 
  •  CSF dynamics were analyzed using positron emission tomography (PET) following an intravenous injection of 1,000 MBq [15O]H2O synthesized on-line. RESULTS: Water influx into CSF space in AD patients, expressed as influx ratio, (0.755 ± 0.089) was significantly reduced compared to young controls (1.357 ± 0.185; p < 0.001) and also compared to normal senior controls (0.981 ± 0.253, p < 0.05). Influx ratio in normal senior controls was significantly reduced compared to young controls (p < 0.01). 
  • CONCLUSION: Water influx into the CSF is significantly reduced in AD patients. β-amyloid clearance has been shown to be dependent on interstitial flow and CSF production. 
  • The current study indicates that reduction in water influx into the CSF may disturb the clearance rate of β-amyloid, and therefore be linked to the pathogenesis of AD. TRIAL REGISTRATION: UMIN Clinical Trials Registry UMIN000011939. Free PMC Article